Moi,
Vuoden ensimmäinen retropeli on jossain määrin entuudestaan tuttu, mutta erot tämänkertaiseen ovat varsin suuret. Katsotaan, miltä vaikutti Genpei Toma Den PC Enginelle. Pelin on julkaissut Namco vuonna 1990 ja se perustuu saman nimiseen kolikkopeliin, joka julkaistiin 1986. Genpei Toma Den on tuttu muutaman vuoden takaa, jolloin pelasin Famicom-versiota. Se on pikemminkin konsolille sovitettu lautapeli kuin kolikkopeli, joten ero tämän kertaiseen on suuri.
Pelin tarina ja asetelma on kutakuinkin tämä: Genpei-sodan (1180-1185) hävinneen osapuolen tunnetuin sankari, Taira no Kagekiyo palaa manalan herran, Enman pakeilta kostamaan voittoisalle Minamoton klaanille epäkuolleena soturina. Tarinan alun kertojana toimii Kurosawan Seittien Linnasta (ja sittemmin monesta muustakin) tuttu noita. Hahmot perustuvat historiasta kertovaan Heike Monogatari-kirjaan, jota pidetään maailman ensimmäisenä romaanina joka ei ole runokokoelman muotoon kirjoitettu.
Peli on jaettu kolmeen eri osioon. Kaikille yhteistä on kuitenkin Torii-portti, joka johtaa seuraavaan kenttään. Portteja on useampi ja valitusta portista riippuu, mihin Kagekiyon matka johtaa seuraavaksi. Tavoite on kulkea läpi Japanin läänien, kohti pohjoista ja Edoa, jossa Minamoto no Yoritomo pitää hoviaan. Ensimmäinen osio on ylhäältä päin kuvattu labyrintti, tai “kaupunki” ja toinen perinteinen sivulta päin kuvattu tasoloikka. Kolmas osio on pelin erikoisin, sillä se on toimintakenttä, jossa hahmot ovat suuria ja pelityyli on enemmän beat ‘em upin tyylistä taistelua kun tasoloikkaa. Tässä “big modessa” on luvassa myös pomotaisteluita ja vastustajina esiintyvät esimerkiksi tarinan inspiraationa toimivasta romaanista, sekä myöhemmin lukemattomista popkulttuuriesiintymisistä tutut Minamoto no Yoshitsune ja tämän best bro, Benkei-munkki. Matka haarautuu eri lääneihin kartalla valitun portin mukaan ja läänistä riippuu, millainen kenttä on seuraavaksi luvassa.
Kaikille näille yhteistä on kuitenkin se, että vaikeustaso on armoton. Pelissä on toki loputtomat continuet, mutta se ei välttämättä auta mitään, sillä hahmoa pitää myös kehittää keräämällä eri värisiä kristallipalloja, jotka kasvattavat mm. miekan tehoa ja kestoa. Kuolema nollaa kerätyt bonukset, mika saattaa tehdä etenemisestä mahdotonta. Jos joku nyt luulee, että taidolla voi toki korvata puuttuvat bonukset, koska kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan tasoloikka, niin ei aivan: Tässä pelissä on aivan uskomattoman paljon hektistä ja satunnaista rähmintää ja osumia on paikoitellen mahdoton välttää, riippumatta millainen fakiiri on ohjaimissa. Tämä yhdistyy reippaaseen knock backiin ja olemattomaan haavoittumattomuuteen osuman jälkeen, joten hahmon elinvoima imetään toisinaan tehokkaasti parissa sekunnissa ympärillä vilistävien rng-monstereiden toimiesta, joista jokainen on vielä todella nopea. Kentät on opeteltava ulkoa, jotta kaikki yllättävät ja äkkikuolemaan johtavat tilanteet voi ennakoida, eikä se sittenkään ole varmaa.
Ulkoasu on varsin näyttävä ja tyylikäs. Spritet ovat hyvin suunniteltuja ja pelissä on aivan omanlaisensa tunnelma, jota on vaikea kuvailla. Maisemat ovat mielenkiintoisia kuvauksia mytologiasta ja mukana on myös äänisampleja, jotka kaikessa karuudessaan vahvistavat pelin omalaatuista fiilistä.
Genpei Toma Den on PC Enginellä huomattavasti lähempanä kolikkopeliesikuvaansa kuin Famicomin lautapeli, mutta on vain hyvä asia, että tästä aiheesta löytyy kaksi niin eri tyyppistä näkemystä. Onko tämä sitten hyvä peli? Ei sinne päinkään, sanoisin, että kyseessä on turhauttava ja teknisesti kömpelö räpellys, jonka vaikeustaso on hiuksianostattava. Kuitenkin, pelin erikoinen rakenne, omaperäinen tyyli ja vahva tunnelma tekevät tästä mielenkiintoisen tapauksen, josta haluaa pitää kaikista ongelmista huolimatta.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments