Skip to main content

Vuoden Parhaat 2023

 Moi,

Vuosi vaihtuu ja on taas aika miettiä, mitä tuli tehtyä männä vuonna. Kuten tapana on ollut jo useamman vuoden ajan, myös tänä vuonna listaan kuluneen vuoden parhaita juttuja missä sattuu kategorioissa mielivaltaisilla kriteereillä, toisin sanoen aidon palkintogaalan tavoin.


Aloitetaan siis pidemmittä puheitta:


Vuoden parhaat videopelit


Tuntuu, että vuosi vuodelta läpäistyjen pelien määrä laskee, mikä johtuu osittain siitä, että uudet “isot” julkaisut ovat niin isoja, ettei niitä ehdi tai jaksa pelata loppuun saakka, tai sitten niiden parissa kuluu useita kuukausia, jolloin menossa on yhden massiivisen pläjäyksen lisäksi vain retropelejä tai pienempien julkaisijoiden mielenkiintoisia tapauksia. Toinen syy on se, että mielenkiintoni jakautuu nykyään enemmän muihin juttuihin. Videopelit edelleen kiinnostavat, mutta moderni tapa julkaista ja myydä niitä on niin luotaantyöntävä, että on vain terveellistä olla seuraamatta hypejuttuja, saati maksaa jokaisesta uudesta pelistä julkaisussa pyydetty hinta (ja passit & DLC:t päälle). Siispä:


Like a Dragon Ishin & Gaiden


Parhaan pelisarjan uudet osat kiinnostavat edelleen, mutta vievät samalla myös niin paljon aikaa, etten ole ehtinyt läpäistä vielä kumpaakaan. Olen puhunut Yakuzoista (muiden) kyllästymiseen saakka, joten ei tästä sen enempää. Maaliskuussa ilmestyy osa 8, ensi vuoden alkupuolisko menee siis pelien osalta pitkälti näissä tunnelmissa. 


Raiden IV x Mikado Remix

Klassisen shmupin uusi versio iski salaman lailla ja Raidenista tuli loppuvuoden “puoli tuntia aikaa” -peli, jonka pariin huomaan palaavani aina vaan uudelleen. Juuri minun silmääni oikealla tavalla retro ulkoasu ja loistava soundtrack. 


Game Pass

Vaikka olen periaatteessa fyysisten pelien vankkumaton kannattaja ja ostankin esimerkiksi kaikki Switchin pelit edelleen muistikorteilla, jos suinkin mahdollista, niin reilu kympin kuussa maksava subaus Mikkisoftan kauppaan on hinta/laatusuhteeltaan niin hyvä, että olisi typerää olla hyödyntämättä moista. En ymmärrä, miten touhu voi kannattaa millään tasolla, mutta nautitaan nyt, kun vielä halvalla saa. Nykyään kun niin monet uudet videopelit vaativat joka tapauksessa nettiyhteyden ja levyn lisäksi luvassa on kymmenien gigojen päivitykset, niin Xboxin pelien omistaminen levyllä, tai ylipäänsä millään lailla on muuttunut tarpeettomaksi. Samalla kun Sonyn yksinoikeudet ovat nykyään lähes kaikki länkkäristudioiden sad dad-simuja ja/tai cinemaattisia draamoja, niin silläkään konsolilla en oikein tee enää mitään. Jos pelit ovat joka tapauksessa vuokrattavaa kertakäyttökamaa, niin en silloin näe syytä niitä ostaakaan, vaan vuokraan mahdollisimman halvalla.


Kunniamaininta Turtles Cowabunga Collectionille. Ainoat online-pelailut viime vuonna olivat Turtlesien parissa kaverin kanssa. 


Vuoden parhaat leffat


Elokuvia on tullut katsottua melko runsaasti jo viran puolesta, sillä Geekkicasteja on ilmestynyt jälleen yksi viikossa tahdilla ja niistä suurin osa keskittyy leffoihin. Muutamia ensimmäistä kertaa nähtyjä kohokohtia tulee mieleen, kuten Love Exposure, RRR ja Nope, mutta ne eivät ole tänä vuonna ilmestyneitä, joten eivät ole nyt virallisella listalla.


Godzilla Minus One

Odotukset olivat uuden kunnollisen, eli Tohon Godzillan suhteen varovaisen positiiviset, mutta lopputulos yllätti niin perusteellisesti, etten meinannut uskoa, mitä tulin nähneeksi. Tämä ei ollut vain hyvä Godzilla, vaan ylipäänsä hyvä leffa kaikin puolin ja vuoden paras elokuva ilman mitään epäilystä. Noin 15 miljoonaa maksanut elokuva nöyryyttää kaikki yli 10 kertaa kalliimmat Hollywood-leffat sekä draaman että käsikirjoituksen tasossa että erikoistehosteiden ulkonäössä sekä äänisuunnittelussa. Hideaki Annon Shin Godzilla oli erinomainen elokuva ja sitä seuraavalla ohjaajalla oli varmasti kova paikka menestyä ja löytää omanlaisensa tyyli. Ohjaaja Takashi Yamazaki, joka muuten vastasi itse myös tehosteista onnistui ja ehkä jopa ylitti edeltäjänsä. 

Annosta ja tokusatsusta puheen ollen, kunniamaininnat myös Shin Ultramanille ja Shin Kamen Riderille. Mainioita leffoja molemmat. 


The First Slam Dunk

Vuoden paras animaatioelokuva menee Slam Dunkille. Näyttävä ja menevä tarina, joka kertoo uudelleen mangan viimeisen tarinakaaren tapahtumat uudesta näkökulmasta on parhaita urheiluelokuvia, mitä olen koskaan nähnyt, mukaan lukien Rocky ja Raging Bull sekä Wrestler. Tämä ei häpeä tuon kolmikon seurassa lainkaan.


Vuoden paras TV sarja


Pluto

Tunnetuimman Astro Boy-tarinan uudelleen kerrottu versio aikuisemmalla otteella. Naoki Urasawan mangaan perustuva animaatio oli just eikä melkein esikuvansa mukainen ja samalla erinomainen sci fi dekkari, jolla on asiaa myös ihmisen ja tekoälyn välisestä suhteesta, sekä ylipäänsä ihmisyydestä tavalla, johon harva tieteistarina pystyy.



Vuoden parhaat figuurit top 5


- Storm Collectibles Minoru Suzuki

- Robot Spirits Gundam-jutut ylipäänsä

- Hot Toys Fennec Shand

- Transformers Masterpiece Seizan

- Moderoid Mazinkaiser


Yhtä lukuunottamatta kaikista löytyy blogipostaus. Toivottavasti saan puuttuvan figuurin 

esittelyyn lähiaikoina.


Vuoden paras tapahtuma

Kolmas Japanin matka kesällä oli tähän saakka ehkä paras. Tervetullut irtiotto arkeen sekä useita unohtumattomia muistoja. Lähden niin pian uudestaan kuin suinkin mahdollista. 

 

Vuoden ripulit

Viimeisenä ja vähäisimpänä pari mainintaa. Hollywoodin kyykkäys, sekä lipputuloissa, kiinnostavuudessa että moraalissa lakkokommentteja kuunnellessa on noloin pohjanoteeraus vuosikymmeniin. Samaan sarjaan pääsevät lopputilejä jakelevat muutkin viihdeyhtiöt, kuten  monet videopelien julkaisijat ja mm. Hasbro, joka irtisanoi kuluneen vuoden aikana lähes kolmanneksen työntekijöistään. Pomojen bonuksiin ja osinkoihin leikkurit eivät “yllättäen” osuneet. Suurin osa näistä irtisanomisista etenkin videopelipuolella ei johdu mistään muusta kuin siitä, että muutama iso firma päätti, että on taas aika irtisanoa, koska sellaista on bisneksen “sykli” ja loput seuraavat perässä. Näin syntyy trendi, kunnes taas palkataan sama, tai isompi määrä uutta porukkaa parin vuoden päästä. Mitä enemmän bisnes on muutaman jättifirman hallussa, niin sen suurempi vaikutus niillä on kokonaisuuteen. Kiittäkäämme viime vuosien valtavia yrityskauppoja. 


Siinä oli yhteenveto vuodesta 2023. Ensi vuonna jatkan edelleen julkaisuja viikottaisena, joten samanlaista tahtia on luvassa. Kiitoksia kaikille blogeja lukeneille ja oikein hyvää vuotta 2024!


-jarmo

 


 


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa).  Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...