Skip to main content

Vuoden Parhaat 2023

 Moi,

Vuosi vaihtuu ja on taas aika miettiä, mitä tuli tehtyä männä vuonna. Kuten tapana on ollut jo useamman vuoden ajan, myös tänä vuonna listaan kuluneen vuoden parhaita juttuja missä sattuu kategorioissa mielivaltaisilla kriteereillä, toisin sanoen aidon palkintogaalan tavoin.


Aloitetaan siis pidemmittä puheitta:


Vuoden parhaat videopelit


Tuntuu, että vuosi vuodelta läpäistyjen pelien määrä laskee, mikä johtuu osittain siitä, että uudet “isot” julkaisut ovat niin isoja, ettei niitä ehdi tai jaksa pelata loppuun saakka, tai sitten niiden parissa kuluu useita kuukausia, jolloin menossa on yhden massiivisen pläjäyksen lisäksi vain retropelejä tai pienempien julkaisijoiden mielenkiintoisia tapauksia. Toinen syy on se, että mielenkiintoni jakautuu nykyään enemmän muihin juttuihin. Videopelit edelleen kiinnostavat, mutta moderni tapa julkaista ja myydä niitä on niin luotaantyöntävä, että on vain terveellistä olla seuraamatta hypejuttuja, saati maksaa jokaisesta uudesta pelistä julkaisussa pyydetty hinta (ja passit & DLC:t päälle). Siispä:


Like a Dragon Ishin & Gaiden


Parhaan pelisarjan uudet osat kiinnostavat edelleen, mutta vievät samalla myös niin paljon aikaa, etten ole ehtinyt läpäistä vielä kumpaakaan. Olen puhunut Yakuzoista (muiden) kyllästymiseen saakka, joten ei tästä sen enempää. Maaliskuussa ilmestyy osa 8, ensi vuoden alkupuolisko menee siis pelien osalta pitkälti näissä tunnelmissa. 


Raiden IV x Mikado Remix

Klassisen shmupin uusi versio iski salaman lailla ja Raidenista tuli loppuvuoden “puoli tuntia aikaa” -peli, jonka pariin huomaan palaavani aina vaan uudelleen. Juuri minun silmääni oikealla tavalla retro ulkoasu ja loistava soundtrack. 


Game Pass

Vaikka olen periaatteessa fyysisten pelien vankkumaton kannattaja ja ostankin esimerkiksi kaikki Switchin pelit edelleen muistikorteilla, jos suinkin mahdollista, niin reilu kympin kuussa maksava subaus Mikkisoftan kauppaan on hinta/laatusuhteeltaan niin hyvä, että olisi typerää olla hyödyntämättä moista. En ymmärrä, miten touhu voi kannattaa millään tasolla, mutta nautitaan nyt, kun vielä halvalla saa. Nykyään kun niin monet uudet videopelit vaativat joka tapauksessa nettiyhteyden ja levyn lisäksi luvassa on kymmenien gigojen päivitykset, niin Xboxin pelien omistaminen levyllä, tai ylipäänsä millään lailla on muuttunut tarpeettomaksi. Samalla kun Sonyn yksinoikeudet ovat nykyään lähes kaikki länkkäristudioiden sad dad-simuja ja/tai cinemaattisia draamoja, niin silläkään konsolilla en oikein tee enää mitään. Jos pelit ovat joka tapauksessa vuokrattavaa kertakäyttökamaa, niin en silloin näe syytä niitä ostaakaan, vaan vuokraan mahdollisimman halvalla.


Kunniamaininta Turtles Cowabunga Collectionille. Ainoat online-pelailut viime vuonna olivat Turtlesien parissa kaverin kanssa. 


Vuoden parhaat leffat


Elokuvia on tullut katsottua melko runsaasti jo viran puolesta, sillä Geekkicasteja on ilmestynyt jälleen yksi viikossa tahdilla ja niistä suurin osa keskittyy leffoihin. Muutamia ensimmäistä kertaa nähtyjä kohokohtia tulee mieleen, kuten Love Exposure, RRR ja Nope, mutta ne eivät ole tänä vuonna ilmestyneitä, joten eivät ole nyt virallisella listalla.


Godzilla Minus One

Odotukset olivat uuden kunnollisen, eli Tohon Godzillan suhteen varovaisen positiiviset, mutta lopputulos yllätti niin perusteellisesti, etten meinannut uskoa, mitä tulin nähneeksi. Tämä ei ollut vain hyvä Godzilla, vaan ylipäänsä hyvä leffa kaikin puolin ja vuoden paras elokuva ilman mitään epäilystä. Noin 15 miljoonaa maksanut elokuva nöyryyttää kaikki yli 10 kertaa kalliimmat Hollywood-leffat sekä draaman että käsikirjoituksen tasossa että erikoistehosteiden ulkonäössä sekä äänisuunnittelussa. Hideaki Annon Shin Godzilla oli erinomainen elokuva ja sitä seuraavalla ohjaajalla oli varmasti kova paikka menestyä ja löytää omanlaisensa tyyli. Ohjaaja Takashi Yamazaki, joka muuten vastasi itse myös tehosteista onnistui ja ehkä jopa ylitti edeltäjänsä. 

Annosta ja tokusatsusta puheen ollen, kunniamaininnat myös Shin Ultramanille ja Shin Kamen Riderille. Mainioita leffoja molemmat. 


The First Slam Dunk

Vuoden paras animaatioelokuva menee Slam Dunkille. Näyttävä ja menevä tarina, joka kertoo uudelleen mangan viimeisen tarinakaaren tapahtumat uudesta näkökulmasta on parhaita urheiluelokuvia, mitä olen koskaan nähnyt, mukaan lukien Rocky ja Raging Bull sekä Wrestler. Tämä ei häpeä tuon kolmikon seurassa lainkaan.


Vuoden paras TV sarja


Pluto

Tunnetuimman Astro Boy-tarinan uudelleen kerrottu versio aikuisemmalla otteella. Naoki Urasawan mangaan perustuva animaatio oli just eikä melkein esikuvansa mukainen ja samalla erinomainen sci fi dekkari, jolla on asiaa myös ihmisen ja tekoälyn välisestä suhteesta, sekä ylipäänsä ihmisyydestä tavalla, johon harva tieteistarina pystyy.



Vuoden parhaat figuurit top 5


- Storm Collectibles Minoru Suzuki

- Robot Spirits Gundam-jutut ylipäänsä

- Hot Toys Fennec Shand

- Transformers Masterpiece Seizan

- Moderoid Mazinkaiser


Yhtä lukuunottamatta kaikista löytyy blogipostaus. Toivottavasti saan puuttuvan figuurin 

esittelyyn lähiaikoina.


Vuoden paras tapahtuma

Kolmas Japanin matka kesällä oli tähän saakka ehkä paras. Tervetullut irtiotto arkeen sekä useita unohtumattomia muistoja. Lähden niin pian uudestaan kuin suinkin mahdollista. 

 

Vuoden ripulit

Viimeisenä ja vähäisimpänä pari mainintaa. Hollywoodin kyykkäys, sekä lipputuloissa, kiinnostavuudessa että moraalissa lakkokommentteja kuunnellessa on noloin pohjanoteeraus vuosikymmeniin. Samaan sarjaan pääsevät lopputilejä jakelevat muutkin viihdeyhtiöt, kuten  monet videopelien julkaisijat ja mm. Hasbro, joka irtisanoi kuluneen vuoden aikana lähes kolmanneksen työntekijöistään. Pomojen bonuksiin ja osinkoihin leikkurit eivät “yllättäen” osuneet. Suurin osa näistä irtisanomisista etenkin videopelipuolella ei johdu mistään muusta kuin siitä, että muutama iso firma päätti, että on taas aika irtisanoa, koska sellaista on bisneksen “sykli” ja loput seuraavat perässä. Näin syntyy trendi, kunnes taas palkataan sama, tai isompi määrä uutta porukkaa parin vuoden päästä. Mitä enemmän bisnes on muutaman jättifirman hallussa, niin sen suurempi vaikutus niillä on kokonaisuuteen. Kiittäkäämme viime vuosien valtavia yrityskauppoja. 


Siinä oli yhteenveto vuodesta 2023. Ensi vuonna jatkan edelleen julkaisuja viikottaisena, joten samanlaista tahtia on luvassa. Kiitoksia kaikille blogeja lukeneille ja oikein hyvää vuotta 2024!


-jarmo

 


 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...