Skip to main content

Robotit Rullaavat Pystysuuntaan

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa on ollut kolikkopeli, joka osui haaviini aivan sattumalta kun selasin Switchin verkkokaupan tammikuun aleja. Katsotaan, millainen on Banpreston vuonna 1994 julkaisema Mazinger Z. Pelistä ilmeisesti löytyy myös käännös Super Famicomille. 

Tetsujin #28:n ohella Mecha-genren pioneerin ja kulttiklassikon asemasta huolimatta Mazinger-sarja on kääntynyt yllättävän harvakseltaan videopelien muotoon. Lieneekö syynä se, että 1972 alkanut sarja oli vielä hieman liian aikaisessa, jotta aika olisi ollut otollinen lisenssivyörytykseen, josta esimerkiksi Gundam pääsi nauttimaan? Videopelit räjähtivät Japanissa suursuosioon kuitenkin vasta vuonna 1978 Space Invadersin myötä.

Peli on perinteinen ylöspäin scrollaava räiskintä, joten sen suhteen ei ole mitään erityistä huomioitavaa. Valittavana on kolme hahmoa: Mazinger Z, Great Mazinger ja Grendizer. Kaikilla roboteilla on omat erikoishyökkäyksensä ja myös tavallisten ammusten tyypeissä on eroja, mikä tuo peliin vaihtelua. Pelimekaniikat ovat tämän tyyppiselle pelille hyvin tavanomaiset: Tässä on kolmen napin systeemi, joista yksi ampuu, yksi lataa lähitaisteluhyökkäyksen, joka myös tuhoaa pienet vihollisten ammukset sekä erikoishyökkäys. Power uppeja kerätään ja niistä saa tuttuun tapaan vauhtia tai lisää tehoa yhteen kolmesta asetyypistä, jotka erottaa toisistaan kerättävän kapselin väristä. Ammukset on sovitettu mukavasti Mazingerin maailmaan ja ne ovat tunnettuja Mazinger-robottien hyökkäyksiä. Erikoishyökkäys on niin ikään uniikki robotista riippuen. Mazinger Z tekee Breast Burnin, Great Mazinger Thunder Breakin ja Grendizer Space Thunderin. 

Ulkoasu on näyttävä. Spritet ovat isoja ja mukana ovat käytännössä kaikki sarjojen viholliset perinteisistä klassikoista kuten ensimmäisen kentän Garada K7:sta ja Doublas M2.sta loppupään Saucer Beast-UFOihin. Kentät etenevät niin ikään sarjojen kronologisessa järjestyksessä alkaen Z:n maailmasta ja päättyen Grendizeriin ja taustat ovat niiden tapahtumapaikkojen mukaiset. Kaikilla kolmella hahmolla on omat teemabiisinsä, joka soi taustalla.   


Pelin vaikeustaso on vanhaksi shmupiksi todella maltillinen, mikä on hyvä ja tekee tästä pelistä sekä aloittelijaystävällisen että helposti lähestyttävän niille, joita peli kiinnostaa Mazinger-lisenssin vuoksi, mutta joilla ei ole kokemusta tai kärsivällisyyttä pelata vaikeita kolikkopeli räiskintöjä. Tähän vaikuttaa ehkä eniten se, että roboteilla on kestoa kolmen osuman verran, eikä homma ole kerrasta poikki, kuten monessa muussa tämän ajan pelissä. Nostamalla vaikeustasoa tästä saa kuitenkin ihan tarpeeksi vaikean myös nille, jotka kaipaavat haastetta. Koska tämä on kolikkopelikäännös, niin jokaisella on mahdollisuus nähdä peli loppuun sakka, jos ei muuten, niin syöttämällä lisää kolikoita ja nostamalla alusten ja pommien, eli erikoishyökkäysten määrää. 

Mazinger Z on pätevä ja aloittelijaystävällinen ylöspäin scrollaava räiskintä, joka viehättää aiheensa vuoksi, mutta tarjoaa muuten hyvin vähän mitään uutta tai erikoista alan harrastajille. Pelin vetovoima on suoraan verrannollinen Mazingerin viehätyksen kanssa.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo   



Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...