Skip to main content

Robotit Rullaavat Pystysuuntaan

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa on ollut kolikkopeli, joka osui haaviini aivan sattumalta kun selasin Switchin verkkokaupan tammikuun aleja. Katsotaan, millainen on Banpreston vuonna 1994 julkaisema Mazinger Z. Pelistä ilmeisesti löytyy myös käännös Super Famicomille. 

Tetsujin #28:n ohella Mecha-genren pioneerin ja kulttiklassikon asemasta huolimatta Mazinger-sarja on kääntynyt yllättävän harvakseltaan videopelien muotoon. Lieneekö syynä se, että 1972 alkanut sarja oli vielä hieman liian aikaisessa, jotta aika olisi ollut otollinen lisenssivyörytykseen, josta esimerkiksi Gundam pääsi nauttimaan? Videopelit räjähtivät Japanissa suursuosioon kuitenkin vasta vuonna 1978 Space Invadersin myötä.

Peli on perinteinen ylöspäin scrollaava räiskintä, joten sen suhteen ei ole mitään erityistä huomioitavaa. Valittavana on kolme hahmoa: Mazinger Z, Great Mazinger ja Grendizer. Kaikilla roboteilla on omat erikoishyökkäyksensä ja myös tavallisten ammusten tyypeissä on eroja, mikä tuo peliin vaihtelua. Pelimekaniikat ovat tämän tyyppiselle pelille hyvin tavanomaiset: Tässä on kolmen napin systeemi, joista yksi ampuu, yksi lataa lähitaisteluhyökkäyksen, joka myös tuhoaa pienet vihollisten ammukset sekä erikoishyökkäys. Power uppeja kerätään ja niistä saa tuttuun tapaan vauhtia tai lisää tehoa yhteen kolmesta asetyypistä, jotka erottaa toisistaan kerättävän kapselin väristä. Ammukset on sovitettu mukavasti Mazingerin maailmaan ja ne ovat tunnettuja Mazinger-robottien hyökkäyksiä. Erikoishyökkäys on niin ikään uniikki robotista riippuen. Mazinger Z tekee Breast Burnin, Great Mazinger Thunder Breakin ja Grendizer Space Thunderin. 

Ulkoasu on näyttävä. Spritet ovat isoja ja mukana ovat käytännössä kaikki sarjojen viholliset perinteisistä klassikoista kuten ensimmäisen kentän Garada K7:sta ja Doublas M2.sta loppupään Saucer Beast-UFOihin. Kentät etenevät niin ikään sarjojen kronologisessa järjestyksessä alkaen Z:n maailmasta ja päättyen Grendizeriin ja taustat ovat niiden tapahtumapaikkojen mukaiset. Kaikilla kolmella hahmolla on omat teemabiisinsä, joka soi taustalla.   


Pelin vaikeustaso on vanhaksi shmupiksi todella maltillinen, mikä on hyvä ja tekee tästä pelistä sekä aloittelijaystävällisen että helposti lähestyttävän niille, joita peli kiinnostaa Mazinger-lisenssin vuoksi, mutta joilla ei ole kokemusta tai kärsivällisyyttä pelata vaikeita kolikkopeli räiskintöjä. Tähän vaikuttaa ehkä eniten se, että roboteilla on kestoa kolmen osuman verran, eikä homma ole kerrasta poikki, kuten monessa muussa tämän ajan pelissä. Nostamalla vaikeustasoa tästä saa kuitenkin ihan tarpeeksi vaikean myös nille, jotka kaipaavat haastetta. Koska tämä on kolikkopelikäännös, niin jokaisella on mahdollisuus nähdä peli loppuun sakka, jos ei muuten, niin syöttämällä lisää kolikoita ja nostamalla alusten ja pommien, eli erikoishyökkäysten määrää. 

Mazinger Z on pätevä ja aloittelijaystävällinen ylöspäin scrollaava räiskintä, joka viehättää aiheensa vuoksi, mutta tarjoaa muuten hyvin vähän mitään uutta tai erikoista alan harrastajille. Pelin vetovoima on suoraan verrannollinen Mazingerin viehätyksen kanssa.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo   



Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...