Skip to main content

Robotit Rullaavat Pystysuuntaan

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa on ollut kolikkopeli, joka osui haaviini aivan sattumalta kun selasin Switchin verkkokaupan tammikuun aleja. Katsotaan, millainen on Banpreston vuonna 1994 julkaisema Mazinger Z. Pelistä ilmeisesti löytyy myös käännös Super Famicomille. 

Tetsujin #28:n ohella Mecha-genren pioneerin ja kulttiklassikon asemasta huolimatta Mazinger-sarja on kääntynyt yllättävän harvakseltaan videopelien muotoon. Lieneekö syynä se, että 1972 alkanut sarja oli vielä hieman liian aikaisessa, jotta aika olisi ollut otollinen lisenssivyörytykseen, josta esimerkiksi Gundam pääsi nauttimaan? Videopelit räjähtivät Japanissa suursuosioon kuitenkin vasta vuonna 1978 Space Invadersin myötä.

Peli on perinteinen ylöspäin scrollaava räiskintä, joten sen suhteen ei ole mitään erityistä huomioitavaa. Valittavana on kolme hahmoa: Mazinger Z, Great Mazinger ja Grendizer. Kaikilla roboteilla on omat erikoishyökkäyksensä ja myös tavallisten ammusten tyypeissä on eroja, mikä tuo peliin vaihtelua. Pelimekaniikat ovat tämän tyyppiselle pelille hyvin tavanomaiset: Tässä on kolmen napin systeemi, joista yksi ampuu, yksi lataa lähitaisteluhyökkäyksen, joka myös tuhoaa pienet vihollisten ammukset sekä erikoishyökkäys. Power uppeja kerätään ja niistä saa tuttuun tapaan vauhtia tai lisää tehoa yhteen kolmesta asetyypistä, jotka erottaa toisistaan kerättävän kapselin väristä. Ammukset on sovitettu mukavasti Mazingerin maailmaan ja ne ovat tunnettuja Mazinger-robottien hyökkäyksiä. Erikoishyökkäys on niin ikään uniikki robotista riippuen. Mazinger Z tekee Breast Burnin, Great Mazinger Thunder Breakin ja Grendizer Space Thunderin. 

Ulkoasu on näyttävä. Spritet ovat isoja ja mukana ovat käytännössä kaikki sarjojen viholliset perinteisistä klassikoista kuten ensimmäisen kentän Garada K7:sta ja Doublas M2.sta loppupään Saucer Beast-UFOihin. Kentät etenevät niin ikään sarjojen kronologisessa järjestyksessä alkaen Z:n maailmasta ja päättyen Grendizeriin ja taustat ovat niiden tapahtumapaikkojen mukaiset. Kaikilla kolmella hahmolla on omat teemabiisinsä, joka soi taustalla.   


Pelin vaikeustaso on vanhaksi shmupiksi todella maltillinen, mikä on hyvä ja tekee tästä pelistä sekä aloittelijaystävällisen että helposti lähestyttävän niille, joita peli kiinnostaa Mazinger-lisenssin vuoksi, mutta joilla ei ole kokemusta tai kärsivällisyyttä pelata vaikeita kolikkopeli räiskintöjä. Tähän vaikuttaa ehkä eniten se, että roboteilla on kestoa kolmen osuman verran, eikä homma ole kerrasta poikki, kuten monessa muussa tämän ajan pelissä. Nostamalla vaikeustasoa tästä saa kuitenkin ihan tarpeeksi vaikean myös nille, jotka kaipaavat haastetta. Koska tämä on kolikkopelikäännös, niin jokaisella on mahdollisuus nähdä peli loppuun sakka, jos ei muuten, niin syöttämällä lisää kolikoita ja nostamalla alusten ja pommien, eli erikoishyökkäysten määrää. 

Mazinger Z on pätevä ja aloittelijaystävällinen ylöspäin scrollaava räiskintä, joka viehättää aiheensa vuoksi, mutta tarjoaa muuten hyvin vähän mitään uutta tai erikoista alan harrastajille. Pelin vetovoima on suoraan verrannollinen Mazingerin viehätyksen kanssa.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo   



Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more