Skip to main content

Kaikki tykkää Katamarista

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on uudelleenjulkaisu hieman vanhemmasta pelistä. Kokeilin, miltä tuntuu hiljattain Game Passiin ilmestynyt We Love Katamari Reroll. Peli on käytännössä HD-versio vuoden 2005 PS2 pelistä pienillä lisäyksillä.

Katamari oli minulle entuudestaan tuttu PS2-ajoilta, mutta edellisestä kerrasta oli jo sen verran aikaa, että oli mielenkiintoista tarttua peliin uudelleen. Niille, joille sarja ei ole tuttu, niin touhua voisi kuvailla ehkä sanoilla erikoinen toiminta- ja puzzlepelin yhdistelmä, jossa Universumin Kuninkaan poika, eli Prinssi pyörittää palloa ja tekee universumin asukkaat onnelliseksi. Pelillä on melko omintakeinen tyyli ja tunnelma sekä huumorintaju.

Lyhykäisesti kuvattuna peli etenee siten, että siinä valitaan kartalta henkilö, tai vaikkapa eläin, joka toivoo tietynlaisen Katamarin näkemistä ja siitä Prinssi ryhtyy tuumasta toimeen. Lopuksi Kuningas arvioi lopputuloksen. 

Katamaria, eli palloa pyöritetään erilaisissa arkielämän ympäristöissä vaihdellen kodeista ja toimistoista takapihoille ja jopa kaupungin kaduille saakka. Jujuna on se, että palloon tarttuu kaikki sitä pienemmät esineet, jolloin sen koko kasvaa. Homma siis alkaa pienillä esineillä, kuten nastoilla, pyyhekumeilla ja pelinappuloilla ja Katamarin koon kasvaesa myös mittakaava kasvaa pikkuhiljaa jalkapalloihin, kukkaruukkuihin ja ämpäreihin, päättyen lopulta ajoneuvoihin ja rakennuksiin.    


Pelattavuus on kahden tatin systeemi, jossa oikea kontrolloi pyöritysvoimaa vastapäivään, ja vasen myötäpäivään, riippuen siitä, miten paljon analogitattia painaa ja mihinkä suuntaan. Esimerkiksi, suoraan edetään työntämällä molemmat tatit eteenpäin. Pallossa on myös jonkin verran fysiikkaa mukana, eikä se pysähdy välittömästi. Tämä systeemi tuo mukaan hieman haastetta, sillä Katamarin pyöritys vaatii hieman hahmottamista, miten kontrollit toimivat ja pelaajan on myös huomioitava, mihin Katamari mahtuu, tai mitkä esineet tai asiat ovat esteitä. Katamaria pyöritetään useimmiten esim. taloissa tai kaduilla, joissa on myös kotieläimiä tai ihmisiä, jotka eivät sinällään estä Prinssiä pyörittämästä, mutta ovat kuitenkin esteinä. Katamari ei myöskään pyöri aina tasaisesti, vaan tarttuessaan jotkin esineet tekevät siitä epäsäännöllisen muotoisen, mikä hankaloittaa kontrollointia.  Tavoitteena on yleensä saada aikaan halkaisijaltaan riittävän suuri pallo aikarajan puitteissa. Tämä vaatii myös hieman suunnittelua ja kartan tuntemusta. Koska aluksi on löydettävä pienemmät esineet ja edettävä suunnitelmallisesti suurempiin asteittain. Peli ei ole kuitenkaan erityisen vaikea, ainakaan kuninkaan minitavoitteen saavuttamiseksi, mutta peli kirjaa suurimmat Katamarit per kartta, joten omaa suoritustaan voi palata parantamaan milloin vain. 


Ulkoasu on tarkoituksellisen yksinkertaistettu ja ehkä parhaiten tyyliä voisi kuvata sanalla naivistinen. Tämä tuo kuitenkin peliin omanlaisensa charmin ja yhdistettynä omintakeiseen musiikkiin, se tuo pelille hauskan ja omaperäisen, sekä jollain lailla rentouttavan tunnelman.

We Love Katamari Reroll oli pitkästä aikaa oikein mukava kokemus ja palaan pelin pariin silloin tällöin varmasti vielä tämän jälkeenkin. Suosittelen vahvasti erikoisempaa pelikokemusta tai jotain uudenlaisen puzzlepelin tyyppistä kaipaaville. Katamaria voi pyörittää myös kaksinpelinä.      


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...