Skip to main content

Kaikki tykkää Katamarista

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on uudelleenjulkaisu hieman vanhemmasta pelistä. Kokeilin, miltä tuntuu hiljattain Game Passiin ilmestynyt We Love Katamari Reroll. Peli on käytännössä HD-versio vuoden 2005 PS2 pelistä pienillä lisäyksillä.

Katamari oli minulle entuudestaan tuttu PS2-ajoilta, mutta edellisestä kerrasta oli jo sen verran aikaa, että oli mielenkiintoista tarttua peliin uudelleen. Niille, joille sarja ei ole tuttu, niin touhua voisi kuvailla ehkä sanoilla erikoinen toiminta- ja puzzlepelin yhdistelmä, jossa Universumin Kuninkaan poika, eli Prinssi pyörittää palloa ja tekee universumin asukkaat onnelliseksi. Pelillä on melko omintakeinen tyyli ja tunnelma sekä huumorintaju.

Lyhykäisesti kuvattuna peli etenee siten, että siinä valitaan kartalta henkilö, tai vaikkapa eläin, joka toivoo tietynlaisen Katamarin näkemistä ja siitä Prinssi ryhtyy tuumasta toimeen. Lopuksi Kuningas arvioi lopputuloksen. 

Katamaria, eli palloa pyöritetään erilaisissa arkielämän ympäristöissä vaihdellen kodeista ja toimistoista takapihoille ja jopa kaupungin kaduille saakka. Jujuna on se, että palloon tarttuu kaikki sitä pienemmät esineet, jolloin sen koko kasvaa. Homma siis alkaa pienillä esineillä, kuten nastoilla, pyyhekumeilla ja pelinappuloilla ja Katamarin koon kasvaesa myös mittakaava kasvaa pikkuhiljaa jalkapalloihin, kukkaruukkuihin ja ämpäreihin, päättyen lopulta ajoneuvoihin ja rakennuksiin.    


Pelattavuus on kahden tatin systeemi, jossa oikea kontrolloi pyöritysvoimaa vastapäivään, ja vasen myötäpäivään, riippuen siitä, miten paljon analogitattia painaa ja mihinkä suuntaan. Esimerkiksi, suoraan edetään työntämällä molemmat tatit eteenpäin. Pallossa on myös jonkin verran fysiikkaa mukana, eikä se pysähdy välittömästi. Tämä systeemi tuo mukaan hieman haastetta, sillä Katamarin pyöritys vaatii hieman hahmottamista, miten kontrollit toimivat ja pelaajan on myös huomioitava, mihin Katamari mahtuu, tai mitkä esineet tai asiat ovat esteitä. Katamaria pyöritetään useimmiten esim. taloissa tai kaduilla, joissa on myös kotieläimiä tai ihmisiä, jotka eivät sinällään estä Prinssiä pyörittämästä, mutta ovat kuitenkin esteinä. Katamari ei myöskään pyöri aina tasaisesti, vaan tarttuessaan jotkin esineet tekevät siitä epäsäännöllisen muotoisen, mikä hankaloittaa kontrollointia.  Tavoitteena on yleensä saada aikaan halkaisijaltaan riittävän suuri pallo aikarajan puitteissa. Tämä vaatii myös hieman suunnittelua ja kartan tuntemusta. Koska aluksi on löydettävä pienemmät esineet ja edettävä suunnitelmallisesti suurempiin asteittain. Peli ei ole kuitenkaan erityisen vaikea, ainakaan kuninkaan minitavoitteen saavuttamiseksi, mutta peli kirjaa suurimmat Katamarit per kartta, joten omaa suoritustaan voi palata parantamaan milloin vain. 


Ulkoasu on tarkoituksellisen yksinkertaistettu ja ehkä parhaiten tyyliä voisi kuvata sanalla naivistinen. Tämä tuo kuitenkin peliin omanlaisensa charmin ja yhdistettynä omintakeiseen musiikkiin, se tuo pelille hauskan ja omaperäisen, sekä jollain lailla rentouttavan tunnelman.

We Love Katamari Reroll oli pitkästä aikaa oikein mukava kokemus ja palaan pelin pariin silloin tällöin varmasti vielä tämän jälkeenkin. Suosittelen vahvasti erikoisempaa pelikokemusta tai jotain uudenlaisen puzzlepelin tyyppistä kaipaaville. Katamaria voi pyörittää myös kaksinpelinä.      


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...