Skip to main content

Nahisteluareena on avattu

 Moi,

Tällä viikolla on pelailussa PS1:n varhaiseen tarjontaan kuulunut 3D-taistelu, Battle Arena Toshinden, tai Japaniveriossa vaan Toushinden. Pelin on kehittänyt Tamsoft ja Julkaissut Takara tammikuussa 1995. Peli oli länsimaissa Playstationin julkaisupelejä. 

Toshinden syntyi Takaran ajatuksesta luoda kilpailija Segan suositulle Virtua Fighterille ja hommaan palkattiin SNK:n Samurai Shodown-pelejä konsoleille kääntänyttä porukkaa. Homma eroaa Virtua Fighterista nimenomaan siten, että taistelijoilla on Toshindenissa kättä pidempää, eli tämä peli toi mukaan aseet ennen Soul Edgeä/Caliburia. Toshinden julkaistiin Sonyn Playstationille kilpailemaan Sega Saturnin kanssa, mutta käännös löytyy myös kotitietokoneille ja mystisesti Game Boylle, joka on tosin aivan eri peli, ymmärrettävistä syistä. Itse muistan Toshindenin siitä, että pelin demoversio löytyi monelta PS1:n mukana tulleelta demolevyltä. 

Valitsin peliksi Toshindenin ajatuksella, että vertaan sitä Playstationin tunnetuimpaan 3D-taisteluun, eli Tekkeniin, vielä kun se on tuoreessa muistissa. Pelit muistuttavat päällisin puolin toisiaan, mutta niissä on perustavaa laatua olevia eroja jopa enemmän kuin luulisi. Ensimmäinen iso ero on ohjaustuntuma. Siinä missä Tekken 1:n tuntuma liikettä suoritettaessa on erittäin napakka ja terävä, jopa jollain tavalla “töksähtävä” niin Toshindenin ohjaus tuntuu pehmeältä, jopa sellaiselta kuin hahmot liikkuisivat aavistuksen hidastettuna. Myös animaatioiden pituuksissa on eroa. Tekkenin hahmoanimaatiot olivat etenkin vielä ykkösessä lyhyitä ja nopeita, Toshindenissa lähes kaikki hahmot tuntuvat enemmän Tekken 3:n Eddyiltä tai Whoarangeilta, jos se auttaa avaamaan tuntumaa. Toshindenissa myös liikutaan enemmän areenalla syvyyssuunnassa, sillä painamalla L1:n tai R1:n pohjaan, voi liikkua vapaasti mihin suuntaan tahansa. Tämä saa Toshindenin tuntumaan paikoin areenataistelun ja perinteisen 1vs 1 taistelun yhdistelmältä. Toshindenissa erikoisliikkeet tehdään enemmän Street Fighterin tyylisillä puoliympyröiden pyörittelyllä, siinä missä Tekkenissä suuntia pyöritellään vähemmän. Pelimuodoista sen verran, että mukana on perinteiset vastakkain ja tietokonetta vastaan matsit kuin muistakin.

Hahmoja on ysärin alun vakiintuneen minimirosterin verran, eli 8 kappaletta. Valikoima vaihtelee hahmotyypeiltään perinteisestä miekkaa käyttävästä animesankarista nopeiden tikarityttöjen kautta nuijalla varustettuun körmyyn. Itse tykästyin keihästä käyttävään samuraihin, Mondoon.  Hahmot on suunnitellut Tsubasa Kotobuki, mangaka ja animaattori/hahmosuunnittelija/ohjaaja, jonka CV:stä löytyy mm. Gundamia ja City Hunteria. Hahmojen tyylistä suorastaan huokuu ysärin animet. Pohjois-Amerikan kansi "taide" on muuten aivan järkyttävä tai komiikan huippua, riippuen, miltä kannalta asiaa haluaa lähestyä. Haluaisin kuulla keskustelun, jossa tunnettu ja hommaan erikseen palkattu ammattilaismangaka ja animaattori vaihdettiin.. siihen, kuka ikinä päätyikään tuhertamaan jenkkikannen. Yksi koomisimmista esimerkeistä vanhan lokalisoinnin nurinkurisuudesta.  

Ulkoasu on muutenkin aikansa mukainen, eli vuonna 1995 varsin vaikuttava, mutta nykyään joko ruma, tai charmikkaalla tavalla retro 3D, riippuen keneltä kysytään. Itse kallistun jälkimmäiseen. Vuonna 1995 sulavasti liikkuvat hahmot 3D-areenalla oli niin uusi ja ihmeellinen juttu, että sitä on vaikea kuvailla jollekin, joka ei muista koko aikakautta. 

Toshinden on jännä tapaus siinä mielessä, että se putoaa aiemmin blogissa esiintyneen Bloody Roarin kanssa samaan rakoon, eli varsin pätevät 3D-taistelut, jotka olivat uraa uurtavia, mutta jäivät ajan saatossa muiden jalkoihin. Tekken ja Soul Calibur eivät olleet ensimmäisiä, mutta niistä tuli myöhemmin paljon tunnetumpia. Oikeastaan Toshindenin lyhyt suosio on aika erikoista, kun ottaa huomioon, että ensimmäinen peli myi todella hyvin ja sitä pidettiin paikoin yhtä hyvänä, ellei jopa parempana kuin Virtua Fighteria. Pelissä ei ole yhtä erikoista koukkua kuin Bloody Roarissa, mutta näen paljon potentiaalia hioa konseptia eteenpäin. Myös Toshinden 2 löytyy hyllystä, joten piakkoin pääsen katsomaan, minkä verran kehitystä tapahtui toiseen osaan mennessä. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Lohenpunainen Paroni Palaa

 Moi, tällä viikolla on vaihteeksi vuorossa pieni harrasteblogi. Palaamme aiemmista blogeista tuttuun Mobile Suit Gundamin maailmaan, kun tällä kertaa avataan ja tuunataan Bandain Robot Spirits-sarjan MS-14S Gelgoog Char’s Custom Model.  Kyllä vain, ensimmäisestä Gundamista tuttu antagonisti, Punainen Komeetta, Char tekee paluun. Tällä kertaa mobile suit on päivitetty perinteisestä Zaku 2:sta viimeistä huutoa olevaan Gelgoog Commander Typeen. Tässä uudessa mallissa erityistä oli sen Gundamin tasoinen suorituskyky ja mahdollisuus käyttää ensimmäistä kertaa tehokkaita beam-aseita Zeonin kehittämässä laitteessa. Näitä valmistettiin Gundamin historiikin mukaan 25 kappaletta ja Char sai tietysti yhden laitteen testiin, loput menivät Zeonin muille pilottiässille.  Lootasta löytyy reilu satsi vaihto-osia, kuten käsiä, tutut moottoriefektit ja useat erilaiset beam naginatan efektit esim. vauhdikkaita dioraamoja varten. Erikoisuutena löytyy jopa katkennut käsi kuvaamaan tiettyä ko...