Skip to main content

Nahisteluareena on avattu

 Moi,

Tällä viikolla on pelailussa PS1:n varhaiseen tarjontaan kuulunut 3D-taistelu, Battle Arena Toshinden, tai Japaniveriossa vaan Toushinden. Pelin on kehittänyt Tamsoft ja Julkaissut Takara tammikuussa 1995. Peli oli länsimaissa Playstationin julkaisupelejä. 

Toshinden syntyi Takaran ajatuksesta luoda kilpailija Segan suositulle Virtua Fighterille ja hommaan palkattiin SNK:n Samurai Shodown-pelejä konsoleille kääntänyttä porukkaa. Homma eroaa Virtua Fighterista nimenomaan siten, että taistelijoilla on Toshindenissa kättä pidempää, eli tämä peli toi mukaan aseet ennen Soul Edgeä/Caliburia. Toshinden julkaistiin Sonyn Playstationille kilpailemaan Sega Saturnin kanssa, mutta käännös löytyy myös kotitietokoneille ja mystisesti Game Boylle, joka on tosin aivan eri peli, ymmärrettävistä syistä. Itse muistan Toshindenin siitä, että pelin demoversio löytyi monelta PS1:n mukana tulleelta demolevyltä. 

Valitsin peliksi Toshindenin ajatuksella, että vertaan sitä Playstationin tunnetuimpaan 3D-taisteluun, eli Tekkeniin, vielä kun se on tuoreessa muistissa. Pelit muistuttavat päällisin puolin toisiaan, mutta niissä on perustavaa laatua olevia eroja jopa enemmän kuin luulisi. Ensimmäinen iso ero on ohjaustuntuma. Siinä missä Tekken 1:n tuntuma liikettä suoritettaessa on erittäin napakka ja terävä, jopa jollain tavalla “töksähtävä” niin Toshindenin ohjaus tuntuu pehmeältä, jopa sellaiselta kuin hahmot liikkuisivat aavistuksen hidastettuna. Myös animaatioiden pituuksissa on eroa. Tekkenin hahmoanimaatiot olivat etenkin vielä ykkösessä lyhyitä ja nopeita, Toshindenissa lähes kaikki hahmot tuntuvat enemmän Tekken 3:n Eddyiltä tai Whoarangeilta, jos se auttaa avaamaan tuntumaa. Toshindenissa myös liikutaan enemmän areenalla syvyyssuunnassa, sillä painamalla L1:n tai R1:n pohjaan, voi liikkua vapaasti mihin suuntaan tahansa. Tämä saa Toshindenin tuntumaan paikoin areenataistelun ja perinteisen 1vs 1 taistelun yhdistelmältä. Toshindenissa erikoisliikkeet tehdään enemmän Street Fighterin tyylisillä puoliympyröiden pyörittelyllä, siinä missä Tekkenissä suuntia pyöritellään vähemmän. Pelimuodoista sen verran, että mukana on perinteiset vastakkain ja tietokonetta vastaan matsit kuin muistakin.

Hahmoja on ysärin alun vakiintuneen minimirosterin verran, eli 8 kappaletta. Valikoima vaihtelee hahmotyypeiltään perinteisestä miekkaa käyttävästä animesankarista nopeiden tikarityttöjen kautta nuijalla varustettuun körmyyn. Itse tykästyin keihästä käyttävään samuraihin, Mondoon.  Hahmot on suunnitellut Tsubasa Kotobuki, mangaka ja animaattori/hahmosuunnittelija/ohjaaja, jonka CV:stä löytyy mm. Gundamia ja City Hunteria. Hahmojen tyylistä suorastaan huokuu ysärin animet. Pohjois-Amerikan kansi "taide" on muuten aivan järkyttävä tai komiikan huippua, riippuen, miltä kannalta asiaa haluaa lähestyä. Haluaisin kuulla keskustelun, jossa tunnettu ja hommaan erikseen palkattu ammattilaismangaka ja animaattori vaihdettiin.. siihen, kuka ikinä päätyikään tuhertamaan jenkkikannen. Yksi koomisimmista esimerkeistä vanhan lokalisoinnin nurinkurisuudesta.  

Ulkoasu on muutenkin aikansa mukainen, eli vuonna 1995 varsin vaikuttava, mutta nykyään joko ruma, tai charmikkaalla tavalla retro 3D, riippuen keneltä kysytään. Itse kallistun jälkimmäiseen. Vuonna 1995 sulavasti liikkuvat hahmot 3D-areenalla oli niin uusi ja ihmeellinen juttu, että sitä on vaikea kuvailla jollekin, joka ei muista koko aikakautta. 

Toshinden on jännä tapaus siinä mielessä, että se putoaa aiemmin blogissa esiintyneen Bloody Roarin kanssa samaan rakoon, eli varsin pätevät 3D-taistelut, jotka olivat uraa uurtavia, mutta jäivät ajan saatossa muiden jalkoihin. Tekken ja Soul Calibur eivät olleet ensimmäisiä, mutta niistä tuli myöhemmin paljon tunnetumpia. Oikeastaan Toshindenin lyhyt suosio on aika erikoista, kun ottaa huomioon, että ensimmäinen peli myi todella hyvin ja sitä pidettiin paikoin yhtä hyvänä, ellei jopa parempana kuin Virtua Fighteria. Pelissä ei ole yhtä erikoista koukkua kuin Bloody Roarissa, mutta näen paljon potentiaalia hioa konseptia eteenpäin. Myös Toshinden 2 löytyy hyllystä, joten piakkoin pääsen katsomaan, minkä verran kehitystä tapahtui toiseen osaan mennessä. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...