Skip to main content

Nahisteluareena on avattu

 Moi,

Tällä viikolla on pelailussa PS1:n varhaiseen tarjontaan kuulunut 3D-taistelu, Battle Arena Toshinden, tai Japaniveriossa vaan Toushinden. Pelin on kehittänyt Tamsoft ja Julkaissut Takara tammikuussa 1995. Peli oli länsimaissa Playstationin julkaisupelejä. 

Toshinden syntyi Takaran ajatuksesta luoda kilpailija Segan suositulle Virtua Fighterille ja hommaan palkattiin SNK:n Samurai Shodown-pelejä konsoleille kääntänyttä porukkaa. Homma eroaa Virtua Fighterista nimenomaan siten, että taistelijoilla on Toshindenissa kättä pidempää, eli tämä peli toi mukaan aseet ennen Soul Edgeä/Caliburia. Toshinden julkaistiin Sonyn Playstationille kilpailemaan Sega Saturnin kanssa, mutta käännös löytyy myös kotitietokoneille ja mystisesti Game Boylle, joka on tosin aivan eri peli, ymmärrettävistä syistä. Itse muistan Toshindenin siitä, että pelin demoversio löytyi monelta PS1:n mukana tulleelta demolevyltä. 

Valitsin peliksi Toshindenin ajatuksella, että vertaan sitä Playstationin tunnetuimpaan 3D-taisteluun, eli Tekkeniin, vielä kun se on tuoreessa muistissa. Pelit muistuttavat päällisin puolin toisiaan, mutta niissä on perustavaa laatua olevia eroja jopa enemmän kuin luulisi. Ensimmäinen iso ero on ohjaustuntuma. Siinä missä Tekken 1:n tuntuma liikettä suoritettaessa on erittäin napakka ja terävä, jopa jollain tavalla “töksähtävä” niin Toshindenin ohjaus tuntuu pehmeältä, jopa sellaiselta kuin hahmot liikkuisivat aavistuksen hidastettuna. Myös animaatioiden pituuksissa on eroa. Tekkenin hahmoanimaatiot olivat etenkin vielä ykkösessä lyhyitä ja nopeita, Toshindenissa lähes kaikki hahmot tuntuvat enemmän Tekken 3:n Eddyiltä tai Whoarangeilta, jos se auttaa avaamaan tuntumaa. Toshindenissa myös liikutaan enemmän areenalla syvyyssuunnassa, sillä painamalla L1:n tai R1:n pohjaan, voi liikkua vapaasti mihin suuntaan tahansa. Tämä saa Toshindenin tuntumaan paikoin areenataistelun ja perinteisen 1vs 1 taistelun yhdistelmältä. Toshindenissa erikoisliikkeet tehdään enemmän Street Fighterin tyylisillä puoliympyröiden pyörittelyllä, siinä missä Tekkenissä suuntia pyöritellään vähemmän. Pelimuodoista sen verran, että mukana on perinteiset vastakkain ja tietokonetta vastaan matsit kuin muistakin.

Hahmoja on ysärin alun vakiintuneen minimirosterin verran, eli 8 kappaletta. Valikoima vaihtelee hahmotyypeiltään perinteisestä miekkaa käyttävästä animesankarista nopeiden tikarityttöjen kautta nuijalla varustettuun körmyyn. Itse tykästyin keihästä käyttävään samuraihin, Mondoon.  Hahmot on suunnitellut Tsubasa Kotobuki, mangaka ja animaattori/hahmosuunnittelija/ohjaaja, jonka CV:stä löytyy mm. Gundamia ja City Hunteria. Hahmojen tyylistä suorastaan huokuu ysärin animet. Pohjois-Amerikan kansi "taide" on muuten aivan järkyttävä tai komiikan huippua, riippuen, miltä kannalta asiaa haluaa lähestyä. Haluaisin kuulla keskustelun, jossa tunnettu ja hommaan erikseen palkattu ammattilaismangaka ja animaattori vaihdettiin.. siihen, kuka ikinä päätyikään tuhertamaan jenkkikannen. Yksi koomisimmista esimerkeistä vanhan lokalisoinnin nurinkurisuudesta.  

Ulkoasu on muutenkin aikansa mukainen, eli vuonna 1995 varsin vaikuttava, mutta nykyään joko ruma, tai charmikkaalla tavalla retro 3D, riippuen keneltä kysytään. Itse kallistun jälkimmäiseen. Vuonna 1995 sulavasti liikkuvat hahmot 3D-areenalla oli niin uusi ja ihmeellinen juttu, että sitä on vaikea kuvailla jollekin, joka ei muista koko aikakautta. 

Toshinden on jännä tapaus siinä mielessä, että se putoaa aiemmin blogissa esiintyneen Bloody Roarin kanssa samaan rakoon, eli varsin pätevät 3D-taistelut, jotka olivat uraa uurtavia, mutta jäivät ajan saatossa muiden jalkoihin. Tekken ja Soul Calibur eivät olleet ensimmäisiä, mutta niistä tuli myöhemmin paljon tunnetumpia. Oikeastaan Toshindenin lyhyt suosio on aika erikoista, kun ottaa huomioon, että ensimmäinen peli myi todella hyvin ja sitä pidettiin paikoin yhtä hyvänä, ellei jopa parempana kuin Virtua Fighteria. Pelissä ei ole yhtä erikoista koukkua kuin Bloody Roarissa, mutta näen paljon potentiaalia hioa konseptia eteenpäin. Myös Toshinden 2 löytyy hyllystä, joten piakkoin pääsen katsomaan, minkä verran kehitystä tapahtui toiseen osaan mennessä. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...