Skip to main content

Nahisteluareena on avattu

 Moi,

Tällä viikolla on pelailussa PS1:n varhaiseen tarjontaan kuulunut 3D-taistelu, Battle Arena Toshinden, tai Japaniveriossa vaan Toushinden. Pelin on kehittänyt Tamsoft ja Julkaissut Takara tammikuussa 1995. Peli oli länsimaissa Playstationin julkaisupelejä. 

Toshinden syntyi Takaran ajatuksesta luoda kilpailija Segan suositulle Virtua Fighterille ja hommaan palkattiin SNK:n Samurai Shodown-pelejä konsoleille kääntänyttä porukkaa. Homma eroaa Virtua Fighterista nimenomaan siten, että taistelijoilla on Toshindenissa kättä pidempää, eli tämä peli toi mukaan aseet ennen Soul Edgeä/Caliburia. Toshinden julkaistiin Sonyn Playstationille kilpailemaan Sega Saturnin kanssa, mutta käännös löytyy myös kotitietokoneille ja mystisesti Game Boylle, joka on tosin aivan eri peli, ymmärrettävistä syistä. Itse muistan Toshindenin siitä, että pelin demoversio löytyi monelta PS1:n mukana tulleelta demolevyltä. 

Valitsin peliksi Toshindenin ajatuksella, että vertaan sitä Playstationin tunnetuimpaan 3D-taisteluun, eli Tekkeniin, vielä kun se on tuoreessa muistissa. Pelit muistuttavat päällisin puolin toisiaan, mutta niissä on perustavaa laatua olevia eroja jopa enemmän kuin luulisi. Ensimmäinen iso ero on ohjaustuntuma. Siinä missä Tekken 1:n tuntuma liikettä suoritettaessa on erittäin napakka ja terävä, jopa jollain tavalla “töksähtävä” niin Toshindenin ohjaus tuntuu pehmeältä, jopa sellaiselta kuin hahmot liikkuisivat aavistuksen hidastettuna. Myös animaatioiden pituuksissa on eroa. Tekkenin hahmoanimaatiot olivat etenkin vielä ykkösessä lyhyitä ja nopeita, Toshindenissa lähes kaikki hahmot tuntuvat enemmän Tekken 3:n Eddyiltä tai Whoarangeilta, jos se auttaa avaamaan tuntumaa. Toshindenissa myös liikutaan enemmän areenalla syvyyssuunnassa, sillä painamalla L1:n tai R1:n pohjaan, voi liikkua vapaasti mihin suuntaan tahansa. Tämä saa Toshindenin tuntumaan paikoin areenataistelun ja perinteisen 1vs 1 taistelun yhdistelmältä. Toshindenissa erikoisliikkeet tehdään enemmän Street Fighterin tyylisillä puoliympyröiden pyörittelyllä, siinä missä Tekkenissä suuntia pyöritellään vähemmän. Pelimuodoista sen verran, että mukana on perinteiset vastakkain ja tietokonetta vastaan matsit kuin muistakin.

Hahmoja on ysärin alun vakiintuneen minimirosterin verran, eli 8 kappaletta. Valikoima vaihtelee hahmotyypeiltään perinteisestä miekkaa käyttävästä animesankarista nopeiden tikarityttöjen kautta nuijalla varustettuun körmyyn. Itse tykästyin keihästä käyttävään samuraihin, Mondoon.  Hahmot on suunnitellut Tsubasa Kotobuki, mangaka ja animaattori/hahmosuunnittelija/ohjaaja, jonka CV:stä löytyy mm. Gundamia ja City Hunteria. Hahmojen tyylistä suorastaan huokuu ysärin animet. Pohjois-Amerikan kansi "taide" on muuten aivan järkyttävä tai komiikan huippua, riippuen, miltä kannalta asiaa haluaa lähestyä. Haluaisin kuulla keskustelun, jossa tunnettu ja hommaan erikseen palkattu ammattilaismangaka ja animaattori vaihdettiin.. siihen, kuka ikinä päätyikään tuhertamaan jenkkikannen. Yksi koomisimmista esimerkeistä vanhan lokalisoinnin nurinkurisuudesta.  

Ulkoasu on muutenkin aikansa mukainen, eli vuonna 1995 varsin vaikuttava, mutta nykyään joko ruma, tai charmikkaalla tavalla retro 3D, riippuen keneltä kysytään. Itse kallistun jälkimmäiseen. Vuonna 1995 sulavasti liikkuvat hahmot 3D-areenalla oli niin uusi ja ihmeellinen juttu, että sitä on vaikea kuvailla jollekin, joka ei muista koko aikakautta. 

Toshinden on jännä tapaus siinä mielessä, että se putoaa aiemmin blogissa esiintyneen Bloody Roarin kanssa samaan rakoon, eli varsin pätevät 3D-taistelut, jotka olivat uraa uurtavia, mutta jäivät ajan saatossa muiden jalkoihin. Tekken ja Soul Calibur eivät olleet ensimmäisiä, mutta niistä tuli myöhemmin paljon tunnetumpia. Oikeastaan Toshindenin lyhyt suosio on aika erikoista, kun ottaa huomioon, että ensimmäinen peli myi todella hyvin ja sitä pidettiin paikoin yhtä hyvänä, ellei jopa parempana kuin Virtua Fighteria. Pelissä ei ole yhtä erikoista koukkua kuin Bloody Roarissa, mutta näen paljon potentiaalia hioa konseptia eteenpäin. Myös Toshinden 2 löytyy hyllystä, joten piakkoin pääsen katsomaan, minkä verran kehitystä tapahtui toiseen osaan mennessä. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...