Skip to main content

Tohtori Saapuu Asemalle

 Moi,

Tällä kertaa blogissa on tarjolla uusi lootan avaus. Junarobotit eivät suinkaan päättyneet kesällä blogissa käsiteltyyn Raiden-projektiin, vaan vielä on luvassa pari kappaletta lisää. Katsotaan tuoreeltaan, miltä näyttää juuri lokakuun alussa Japanissa julkaistu seitsemäs junabotti, Transformers Masterpiece MPG-07 Ginou. 


Jos jollekin tulee tässä vaiheessa mieleen kysymys, että “Miksi tarvitaan vielä seitsemäs junabotti, kun Combiner-muoto Raiden oli valmis kuudella” niin minä voi valaista asiaa hieman. Transformersit perustuvat pääosin kahteen Japanilaiseen, vanhempaan lelusarjaan, nimiltään Diaclone ja Micro Change. Näillä ei ollut mitään tekemistä Optimus Primen ja kumppaneiden kanssa, kunnes Marvelin käsikirjoittajat keksivät import- lelujen ympärille tarinan. Diaclone -lelusarjassa oli kasarilla täsmälleen samanlainen junarobottien setti, joka sitten niin ikään uudelleen brändättiin Transformeriksi ja junien värit ja hahmojen nimet muutettiin. Tästä syystä mukana ovat esim. ohjaamon penkit pienille ihmishahmoille, sillä Diacloneissa roboteilla oli ohjaajat, eivätkä ne olleet itsenäisesti ajattelevia olentoja. Tämä seitsemäs, Ginou on siis samanlainen kuin Diaclone-sarjan hahmo, siinä missä MPG-01 Shouki, on uudelleen brändätty Transformer. Tästä syystä Ginou myös muistuttaa suurelta osin Shoukia. Nyt kuitenkin myös tälle hahmolle on kynäilty Transformer-persoonallisuus ja se on tuotu mukaan osaksi virallista sarjaa. Koska Ginou perustuu Sihkansen malli 922 tyyppi 10 T2:een, eli radan huolto- ja diagnostiikkaveturiin, jonka lempinimi on Dr. Yellow, on Ginou Transformereiden maailmassa lääkintähenkilöstöä. Dr. Yellow on muuten innokkaiden junabongareiden keskuudessa todella suosittu näky ja sen bongaamista pidetään hyvän onnen merkkinä.

Katsotaan sitten, mitä tutusta mustasta lootasta löytyy. Mukana on samat raiteiden pätkät kuin muillakin, pistooli, metallista valettu työkalupakki, joka muuten toimii Raidenin vyötäröä korottavana osana, tehden Raidenista muutaman sentin pidemmän, uudelleen maalattu kilpi, parit tarrat tekemään hahmosta täsmälleen Diaclonen värinen, penkit, ständin sovituspalikka ja ohjeet.


Maalausta ja yleistuntumaa voisi kuvailla sanalla “luksus”. Tämän kanssa huomaa, että Takara on oppinut uutta sarjan aloituksesta kolmisen vuotta sitten ja toleranssit sekä maalipinnan laatu on noussut entisestään. Peittävyydeltään hankala väri, eli keltainen on saatu läpikuultavaa muovia oleviin junan pintoihin täydellisesti. Myös metalli on super kiiltävää ja mukaan on joitain automaaleja muistuttavaa helmiäistä. 

Ginoun muuntautuminen on täsmälleen sama kuin sarjan ensimmäisellä robotilla, Shoukilla. Tästä huolimatta hommaan meni sellainen parisenkymmentä minuuttia, sillä vaiheita on paljon. Tuntuma kädessä on kestävän oloinen ja osien jämäkkyys tuntui hyvältä. Tämä on se, mitä tarkoitin toleransseilla aiemmin. Koska Ginou on saman mallinen juna kuin Shouki, niin tämä voi myös toimittaa yhdistelmämuodossa Raidenin keskikropan virkaa. 

Robottimuodossa hahmo liikkuu hyvin ja tiukat nivelet tarkoittavat sitä, että asennoissa pysytään hyvin, eikä kaatumisia ole odotettavissa. Tukeva muoto ja junamuodosta väistämättä muodostuva selkäreppu rajoittavat hieman, mutta eivät paljon. Selkäreppu on myös kätevästi tehty muistuttamaan rakettireppua lisäämällä pari suihkumoottorin suutinta, joten sillä on funktio.

Ginou ei ole missään nimessä välttämätön hankinta edes Transformereiden faneille ja edelliset kuusi ovat periaatteessa kaikki mitä tarvitaan täyteen porukkaan, mutta minulle, joka on tykästynyt näihin junabotteihin erityisen paljon ja tietää Diaclone-yhteyden nämä kaikki menevät hankintaan välittömästi. Raidenin “vyötärön koroke” on myös tervetullut osa, jos jossain välissä kaipaan hieman lisää pituutta. Siihen saakka Ginou saa pitää työkalupakkinsa. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo   


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...