Skip to main content

Tohtori Saapuu Asemalle

 Moi,

Tällä kertaa blogissa on tarjolla uusi lootan avaus. Junarobotit eivät suinkaan päättyneet kesällä blogissa käsiteltyyn Raiden-projektiin, vaan vielä on luvassa pari kappaletta lisää. Katsotaan tuoreeltaan, miltä näyttää juuri lokakuun alussa Japanissa julkaistu seitsemäs junabotti, Transformers Masterpiece MPG-07 Ginou. 


Jos jollekin tulee tässä vaiheessa mieleen kysymys, että “Miksi tarvitaan vielä seitsemäs junabotti, kun Combiner-muoto Raiden oli valmis kuudella” niin minä voi valaista asiaa hieman. Transformersit perustuvat pääosin kahteen Japanilaiseen, vanhempaan lelusarjaan, nimiltään Diaclone ja Micro Change. Näillä ei ollut mitään tekemistä Optimus Primen ja kumppaneiden kanssa, kunnes Marvelin käsikirjoittajat keksivät import- lelujen ympärille tarinan. Diaclone -lelusarjassa oli kasarilla täsmälleen samanlainen junarobottien setti, joka sitten niin ikään uudelleen brändättiin Transformeriksi ja junien värit ja hahmojen nimet muutettiin. Tästä syystä mukana ovat esim. ohjaamon penkit pienille ihmishahmoille, sillä Diacloneissa roboteilla oli ohjaajat, eivätkä ne olleet itsenäisesti ajattelevia olentoja. Tämä seitsemäs, Ginou on siis samanlainen kuin Diaclone-sarjan hahmo, siinä missä MPG-01 Shouki, on uudelleen brändätty Transformer. Tästä syystä Ginou myös muistuttaa suurelta osin Shoukia. Nyt kuitenkin myös tälle hahmolle on kynäilty Transformer-persoonallisuus ja se on tuotu mukaan osaksi virallista sarjaa. Koska Ginou perustuu Sihkansen malli 922 tyyppi 10 T2:een, eli radan huolto- ja diagnostiikkaveturiin, jonka lempinimi on Dr. Yellow, on Ginou Transformereiden maailmassa lääkintähenkilöstöä. Dr. Yellow on muuten innokkaiden junabongareiden keskuudessa todella suosittu näky ja sen bongaamista pidetään hyvän onnen merkkinä.

Katsotaan sitten, mitä tutusta mustasta lootasta löytyy. Mukana on samat raiteiden pätkät kuin muillakin, pistooli, metallista valettu työkalupakki, joka muuten toimii Raidenin vyötäröä korottavana osana, tehden Raidenista muutaman sentin pidemmän, uudelleen maalattu kilpi, parit tarrat tekemään hahmosta täsmälleen Diaclonen värinen, penkit, ständin sovituspalikka ja ohjeet.


Maalausta ja yleistuntumaa voisi kuvailla sanalla “luksus”. Tämän kanssa huomaa, että Takara on oppinut uutta sarjan aloituksesta kolmisen vuotta sitten ja toleranssit sekä maalipinnan laatu on noussut entisestään. Peittävyydeltään hankala väri, eli keltainen on saatu läpikuultavaa muovia oleviin junan pintoihin täydellisesti. Myös metalli on super kiiltävää ja mukaan on joitain automaaleja muistuttavaa helmiäistä. 

Ginoun muuntautuminen on täsmälleen sama kuin sarjan ensimmäisellä robotilla, Shoukilla. Tästä huolimatta hommaan meni sellainen parisenkymmentä minuuttia, sillä vaiheita on paljon. Tuntuma kädessä on kestävän oloinen ja osien jämäkkyys tuntui hyvältä. Tämä on se, mitä tarkoitin toleransseilla aiemmin. Koska Ginou on saman mallinen juna kuin Shouki, niin tämä voi myös toimittaa yhdistelmämuodossa Raidenin keskikropan virkaa. 

Robottimuodossa hahmo liikkuu hyvin ja tiukat nivelet tarkoittavat sitä, että asennoissa pysytään hyvin, eikä kaatumisia ole odotettavissa. Tukeva muoto ja junamuodosta väistämättä muodostuva selkäreppu rajoittavat hieman, mutta eivät paljon. Selkäreppu on myös kätevästi tehty muistuttamaan rakettireppua lisäämällä pari suihkumoottorin suutinta, joten sillä on funktio.

Ginou ei ole missään nimessä välttämätön hankinta edes Transformereiden faneille ja edelliset kuusi ovat periaatteessa kaikki mitä tarvitaan täyteen porukkaan, mutta minulle, joka on tykästynyt näihin junabotteihin erityisen paljon ja tietää Diaclone-yhteyden nämä kaikki menevät hankintaan välittömästi. Raidenin “vyötärön koroke” on myös tervetullut osa, jos jossain välissä kaipaan hieman lisää pituutta. Siihen saakka Ginou saa pitää työkalupakkinsa. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo   


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...