Skip to main content

Pörriäinen Palikoista

 Moi,

Pieni blogi viikonloppua piristämään. Tällä kertaa jotain vähän erilaista, nyt nimittäin pistetään kasaan LEGO Icons Bumblebee (Käytän tässä virallista, kaikki isolla kirjoitusasua ensimmäisellä kerralla, mutta tästä edes kirjoitan firman nimen normaalina erisnimenä, koska kaikki isolla tuntuu ja näyttää niin kömpelöltä suomen kielellä) . Tutusta aiheesta ei päästä eroon vieläkään, mutta nyt kootaan ensimmäistä kertaa Transformers-robottia Lego-palikoista. Palikoista puheenollen, niitä riittää tässä setissä 950 kappaletta. Tämä Bumblebee on järjestyksessä toinen Transformers-Lego yhteistyöhahmo, ensimmäinen oli tietysti Optimus Prime. Prime näytti myös hyvältä, mutta en pystynyt perustelemaan itselleni lähes 180€ hintalappua, varsinkin kun minulta löytyy samaa hintaluokkaa oleva, tänä vuonna hankittu ja lähes täydellinen Masterpiece Optimus Prime. Bumblebee näytti kuvissa jopa paremmalta kun Prime ja hintalappu oli 80€ paikkeilla, eli noin puolet edullisempi, joten ostopäätös oli helpompi. 

Edellisestä kerrastani Legojen on kohdallani varmaankin yli 30 vuotta, joten en ollut varma, mitä tuleman pitää, etenkin mitä tulee käytettyyn aikaan. Vahvimmat omat muistoni Lego-hommiin liittyvät 80-luvun puoliväliin ja joululahjaksi saatuun ritarilinnaan. Jos tämä pistää siitä mestariteoksesta paremmaksi, niin olen enemmän kuin tyytyväinen. Gundam-mallien kokoamisesta alkaa kuitenkin olla tässä vaiheessa jo sen verran kokemusta, että arvelin Lego-setin olevan ikäänkuin “easy mode”. Katsotaan siis, miten kävi. 

Lootasta paljastuu 10 pussillista palikoita ja paksu ohjekirja. Ohjekirjan paksuus yhdistettynä tietoon lähes tuhannesta osasta alkoi tässä vaiheessa huolettaa hieman, minulla oli nimittäin ajatuksena saada koko homma valmiiksi yhtenä iltana. Ohjeet näyttivät onneksi harvinaisen selkeiltä ja mukana tuli jopa työkalu, jolla on tarkoitus korjata mokat. Näin nyt moisen kiintoavaimen ensimmäistä kertaa. Urheiluvalmentaja sanoisi tähän, että eteenpäin on menty.

Kokoaminen on tehty suurin piirtein niin helpoksi kuin mahdollista. Vaiheet kootaan pussi kerrallaan, eikä uutta tarvitse avata, ennen kuin edellinen vaihe on valmis. Tämä helpottaa oikeiden osien löytämistä reippaasti ja nopeuttaa hommaa. Muovin laadusta on sanottava sen verran, että se tuntuu erittäin hyvältä. Kaikki värit ovat kiiltäviä ja kirkkaita ja materiaali kestävän tuntuista. Moni figuurien valmistaja säästää nykyään nimenomaan muovin laadussa ja määrässä (mikä ei sinänsä ole huono asia, mutta tässä käyttötarkoituksessa vähän väärä paikka), mutta on hyvä nähdä, etteivät Tanskalaiset ole lähteneet mukaan voittojen maksimointiin, vaan pitävät mieluummin yllä mielikuvaa laadukkaasta tuotteesta, vaikka monien settien hinnat tosin hirvittivätkin, kun katselin niitä ohimennen kaupan hyllyillä. Samasta syystä en oikein pysty käsittelemään muita Transformerseja kuin Masterpieceja, kun karvalakkituotteiden muovi vaan tuntuu jotenkin käsissä niin halvalta hauraalta, eikä edes sen edullisemman hinnan arvoiselta. Toki kohderyhmäkin on varmasti osittain eri. En usko, että 80-luvulla kukaan olisi edes harkinnut lahjaksi 6-vuotiaalle tämän hintaluokan settiä.

Kaikki sujui ilman ongelmia ja muistaakseni tarvitsin uutta tekniikan ihmettä, eli osien irrotustyökalua kaiken kaikkiaan kahdesti. Sain koko setin kasaan tavoitten mukaisesti yhden illan aikana, noin 4-5:ssa tunnissa. Bumblebee kootaan siten, että valmis lopputulos on automuodossa. Mukaan on livautettu pari hauskaa yksityiskohtaa, kuten rekisterikilpien tarrat, jotka viittaavaat 1984 ensimmäiseen Bumblebee-figuuriin ja hahmon uudistettuun muotoon, Goldbugiin. Myös tuulilasin takana oleva kimalainen on hauska, joten bonuspisteitä yksityiskohdista. Kokonaisuus on jämäkän tuntuinen ja jopa melko painava. Auto ei ole täydellinen kuplavolkkari, mutta ei ollut se 1984 Bumblebeekään, vaan virallinen lisenssi tuli mukaan vasta myöhemmin. Marvelin sarjakuvissa hahmo tosin oli aina virallisesti Volkswagen jo vuosia ennen figuuria.  



Niin, tämä tosiaan on myös toimiva Transformer-robotti Lego-setin lisäksi, mikä oli ainakin minulle se lopullinen myyntipuhe. Muuntautuminen on melko monivaiheinen, mutta kuitenkin toimiva. Koko homman mahdollistaa keskivartalon kiintoavainta tai koiran puruluuta muistuttava sarana, jonka varassa koko kropan saa käännettyä ympäri pituussuunnassa. Kekseliäs idea, mutta en tiedä, onko tämä enää varsinaisesti Lego-palikka. Hommassa on kuitenkin syytä muistaa, että tämä on edelleen palikoista koottu kokonaisuus, joten yksittäisiä pikkuosia putoaa aivan varmasti, ellei ole varovainen.


Robottimuoto on jopa yllättävän hyvä, ehkä pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Tuulilasi ja katon etuosa on “partsformer” eli pitää irrottaa muuntautuessa. Tämä ei minua haittaa, mutta kun sen kiinnittää robottimuodossa Bumblebeen selkään, niin osan paino tekee kokonaisuudesta melko takapainoisen. En ala jupisemaan action figuurien tasoisen liikkuvuuden puutteesta jaloissa, tai vyötärön kierron puutteesta, koska jonkunlainen kohtuudentaju on säilytettävä ja muistettava, että tämä on silti Lego-palikoista kasattu setti, joka muistuttaa ennen kaikkea sitä vanhaa Bumblebeeta, joka ei liikkunut lähellekään tämän vertaa. Valmiiksi printattu naamaosa on hyvä ja ilmeikäs, sekä ainoa oikea tapa toteuttaa tämä. En kaipaa abstraktia näkemystä, joka olisi pelkästään palikoista koottu. Pikanttina yksityiskohtana päässä olevat sarvet ovat ilmeisesti Lego-viikinkien kirveiden terät. Robottimuodon olemus kiteyttää hahmon fiiliksen ja luonteen mainiosti. Asiaa auttaa etenkin se, että henkilökohtaisesti olen korkealla istuvien ja isojen olkatoppausten ystävä. Pidän myös siitä, miten hyvin Bumblebeen ionipistooli säilyttää alkuperäisen muodon ja tyyli, mutta tämä versio modernisoi ja lisää siihen yksityiskohtia. Isot, näkyvissä olevat renkaat sopivat niin ikään hyvin Autobotien ulkonäköön. Bumblebeen koko pääsi yllättämään, sillä tämä on noin 25 cm korkea.

Kaiken kaikkiaan olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Legon kulmikas tyyli sopii vanhoihin, valmiiksi melko kantti kertaa kantti-tyylisiin Transformers hahmoihin loistavasti. Kokoamisen vaivattomuuden jälkeen ymmärtää taas ylipäänsä Legojen viehätyksen ja tästä huomaa, että suunnittelijoilla oli projektiin intohimoa ja näkemystä, sillä ilman niitä mukana ei olisi niin montaa vain Transformers faneille suunnattua pikku yksityiskohtaa. Oikein virkistävä ja mukava kokemus. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo       




 




Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...