Skip to main content

Pörriäinen Palikoista

 Moi,

Pieni blogi viikonloppua piristämään. Tällä kertaa jotain vähän erilaista, nyt nimittäin pistetään kasaan LEGO Icons Bumblebee (Käytän tässä virallista, kaikki isolla kirjoitusasua ensimmäisellä kerralla, mutta tästä edes kirjoitan firman nimen normaalina erisnimenä, koska kaikki isolla tuntuu ja näyttää niin kömpelöltä suomen kielellä) . Tutusta aiheesta ei päästä eroon vieläkään, mutta nyt kootaan ensimmäistä kertaa Transformers-robottia Lego-palikoista. Palikoista puheenollen, niitä riittää tässä setissä 950 kappaletta. Tämä Bumblebee on järjestyksessä toinen Transformers-Lego yhteistyöhahmo, ensimmäinen oli tietysti Optimus Prime. Prime näytti myös hyvältä, mutta en pystynyt perustelemaan itselleni lähes 180€ hintalappua, varsinkin kun minulta löytyy samaa hintaluokkaa oleva, tänä vuonna hankittu ja lähes täydellinen Masterpiece Optimus Prime. Bumblebee näytti kuvissa jopa paremmalta kun Prime ja hintalappu oli 80€ paikkeilla, eli noin puolet edullisempi, joten ostopäätös oli helpompi. 

Edellisestä kerrastani Legojen on kohdallani varmaankin yli 30 vuotta, joten en ollut varma, mitä tuleman pitää, etenkin mitä tulee käytettyyn aikaan. Vahvimmat omat muistoni Lego-hommiin liittyvät 80-luvun puoliväliin ja joululahjaksi saatuun ritarilinnaan. Jos tämä pistää siitä mestariteoksesta paremmaksi, niin olen enemmän kuin tyytyväinen. Gundam-mallien kokoamisesta alkaa kuitenkin olla tässä vaiheessa jo sen verran kokemusta, että arvelin Lego-setin olevan ikäänkuin “easy mode”. Katsotaan siis, miten kävi. 

Lootasta paljastuu 10 pussillista palikoita ja paksu ohjekirja. Ohjekirjan paksuus yhdistettynä tietoon lähes tuhannesta osasta alkoi tässä vaiheessa huolettaa hieman, minulla oli nimittäin ajatuksena saada koko homma valmiiksi yhtenä iltana. Ohjeet näyttivät onneksi harvinaisen selkeiltä ja mukana tuli jopa työkalu, jolla on tarkoitus korjata mokat. Näin nyt moisen kiintoavaimen ensimmäistä kertaa. Urheiluvalmentaja sanoisi tähän, että eteenpäin on menty.

Kokoaminen on tehty suurin piirtein niin helpoksi kuin mahdollista. Vaiheet kootaan pussi kerrallaan, eikä uutta tarvitse avata, ennen kuin edellinen vaihe on valmis. Tämä helpottaa oikeiden osien löytämistä reippaasti ja nopeuttaa hommaa. Muovin laadusta on sanottava sen verran, että se tuntuu erittäin hyvältä. Kaikki värit ovat kiiltäviä ja kirkkaita ja materiaali kestävän tuntuista. Moni figuurien valmistaja säästää nykyään nimenomaan muovin laadussa ja määrässä (mikä ei sinänsä ole huono asia, mutta tässä käyttötarkoituksessa vähän väärä paikka), mutta on hyvä nähdä, etteivät Tanskalaiset ole lähteneet mukaan voittojen maksimointiin, vaan pitävät mieluummin yllä mielikuvaa laadukkaasta tuotteesta, vaikka monien settien hinnat tosin hirvittivätkin, kun katselin niitä ohimennen kaupan hyllyillä. Samasta syystä en oikein pysty käsittelemään muita Transformerseja kuin Masterpieceja, kun karvalakkituotteiden muovi vaan tuntuu jotenkin käsissä niin halvalta hauraalta, eikä edes sen edullisemman hinnan arvoiselta. Toki kohderyhmäkin on varmasti osittain eri. En usko, että 80-luvulla kukaan olisi edes harkinnut lahjaksi 6-vuotiaalle tämän hintaluokan settiä.

Kaikki sujui ilman ongelmia ja muistaakseni tarvitsin uutta tekniikan ihmettä, eli osien irrotustyökalua kaiken kaikkiaan kahdesti. Sain koko setin kasaan tavoitten mukaisesti yhden illan aikana, noin 4-5:ssa tunnissa. Bumblebee kootaan siten, että valmis lopputulos on automuodossa. Mukaan on livautettu pari hauskaa yksityiskohtaa, kuten rekisterikilpien tarrat, jotka viittaavaat 1984 ensimmäiseen Bumblebee-figuuriin ja hahmon uudistettuun muotoon, Goldbugiin. Myös tuulilasin takana oleva kimalainen on hauska, joten bonuspisteitä yksityiskohdista. Kokonaisuus on jämäkän tuntuinen ja jopa melko painava. Auto ei ole täydellinen kuplavolkkari, mutta ei ollut se 1984 Bumblebeekään, vaan virallinen lisenssi tuli mukaan vasta myöhemmin. Marvelin sarjakuvissa hahmo tosin oli aina virallisesti Volkswagen jo vuosia ennen figuuria.  



Niin, tämä tosiaan on myös toimiva Transformer-robotti Lego-setin lisäksi, mikä oli ainakin minulle se lopullinen myyntipuhe. Muuntautuminen on melko monivaiheinen, mutta kuitenkin toimiva. Koko homman mahdollistaa keskivartalon kiintoavainta tai koiran puruluuta muistuttava sarana, jonka varassa koko kropan saa käännettyä ympäri pituussuunnassa. Kekseliäs idea, mutta en tiedä, onko tämä enää varsinaisesti Lego-palikka. Hommassa on kuitenkin syytä muistaa, että tämä on edelleen palikoista koottu kokonaisuus, joten yksittäisiä pikkuosia putoaa aivan varmasti, ellei ole varovainen.


Robottimuoto on jopa yllättävän hyvä, ehkä pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Tuulilasi ja katon etuosa on “partsformer” eli pitää irrottaa muuntautuessa. Tämä ei minua haittaa, mutta kun sen kiinnittää robottimuodossa Bumblebeen selkään, niin osan paino tekee kokonaisuudesta melko takapainoisen. En ala jupisemaan action figuurien tasoisen liikkuvuuden puutteesta jaloissa, tai vyötärön kierron puutteesta, koska jonkunlainen kohtuudentaju on säilytettävä ja muistettava, että tämä on silti Lego-palikoista kasattu setti, joka muistuttaa ennen kaikkea sitä vanhaa Bumblebeeta, joka ei liikkunut lähellekään tämän vertaa. Valmiiksi printattu naamaosa on hyvä ja ilmeikäs, sekä ainoa oikea tapa toteuttaa tämä. En kaipaa abstraktia näkemystä, joka olisi pelkästään palikoista koottu. Pikanttina yksityiskohtana päässä olevat sarvet ovat ilmeisesti Lego-viikinkien kirveiden terät. Robottimuodon olemus kiteyttää hahmon fiiliksen ja luonteen mainiosti. Asiaa auttaa etenkin se, että henkilökohtaisesti olen korkealla istuvien ja isojen olkatoppausten ystävä. Pidän myös siitä, miten hyvin Bumblebeen ionipistooli säilyttää alkuperäisen muodon ja tyyli, mutta tämä versio modernisoi ja lisää siihen yksityiskohtia. Isot, näkyvissä olevat renkaat sopivat niin ikään hyvin Autobotien ulkonäköön. Bumblebeen koko pääsi yllättämään, sillä tämä on noin 25 cm korkea.

Kaiken kaikkiaan olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Legon kulmikas tyyli sopii vanhoihin, valmiiksi melko kantti kertaa kantti-tyylisiin Transformers hahmoihin loistavasti. Kokoamisen vaivattomuuden jälkeen ymmärtää taas ylipäänsä Legojen viehätyksen ja tästä huomaa, että suunnittelijoilla oli projektiin intohimoa ja näkemystä, sillä ilman niitä mukana ei olisi niin montaa vain Transformers faneille suunnattua pikku yksityiskohtaa. Oikein virkistävä ja mukava kokemus. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo       




 




Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...