Skip to main content

Miksi ovet ei aukene meille

Moi,
Kaikkien tunteman klassikon jälkeen vuorossa on tuntemattomampi klassikko, Chunsoftin kehittämä ja Enixin julkaisema Door Door vuodelta 1985. Tämä on alun perin Dragon Questin isän Koichi Nakamuran ensimmäinen peli, alunperin vuonna 1983 tehty ohjelmointikilpailuun japanilaiselle kotitietokoneelle nimeltä NEC PC-8801. Sama peli on portattu myös monelle muullekin tuon ajan Japani-tietokoneelle, kuten Sharpille ja MSX:lle. Tämä peli on muuten yksi ensimmäisistä Famicom-peleistä joita ostin Japanin reissulta parin vuoden takaa. 


Tuon ajan japanin PC:t ovat muuten todella erilaisia verrattuna meidän tuntemaan IBM:n stardardiin. Japanin kotitietokoneet muuttuivat perus Microsoft Windows-kamaan nimenomaan vasta Windowsin ja netin myötä 90-luvun lopulla. Tämä on oma, mielenkiintoinen aiheensa, jota ehkä pääsen vielä joskus käsittelemään.


Niin, Door Door. Puzzle-tasoloikka, jossa Chun-niminen kananmunaa muistuttava poika (lieneekö sukua Tyyris Tyllerölle) välttelee hirviöitä ja yrittää sitten nakittaa ne kentistä löytyvien ovien taakse. Kenttiä löytyy 50 kappaletta elämiä 4 plus lisäelämät pisteillä. Ei continueja tai muita kikkoja. Monsterit toimivat vähän Pc-Manin tyylisesti, eli kaikilla on oma tekoäly, jonka hyödyntäminen on välttämätöntä, jos meinaa pärjätä. Yksi tulee perässä suorinta reittiä, yksi kiipeää aina tikkaat, jne. Chun voi myös hypätä, joka on ajoittain välttämätöntä välttääkseen nalkkiin jäämisen. Door Doorin juju on kuitenkin ovet, joiden taakse pahikset pitää jujuttaa. Jos saa useamman kuin yhden kerralla, tulee bonuspisteitä. Ovet toimivat sillä tavalla, että kun Chun kulkee oven ohi kahvan puolelta, ovia aukenee ja perässä tulevat otukset menevät sisään. Toinen ohitus eri puolelta sulkee oven. Jos odottaa liian pitkään, pahikset tulevat pihalle, eli loputtomiin ei voi odotella avatun oven takana. Ovissa on myös kahvoja joko vain toisella tai molemmilla puolilla, eli tämä on otettava huomioon. Parit ansat löytyvät silloin tällöin lattiapiikkien muodossa. Bonusesineistä saa pisteitä. Hyvin simppeli kasarin alun peli siis, muisitutaa jotenkin Pac-Mania, vaikkei toimi kuitenkaan samalla lailla.


Ulkoasu on yksinkertainen, kuten arvata saattaa. Hahmot ovat kuitenkin hauskan näköisiä ja pelaajan lippispäinen pallero sympaattinen. Musiikkiluuppi ajaa asiansa. Henkilökohtainen suosikkini on oranssi pahis. Hieman vähemmän yllättäen designit muistuttavat meren eläviä, niinkuin Space Invadersissa. 


Door Door ei simppelistä pelattavuudestaan ja lapsekkaasta ulkoasusta huolimatta ole mikään helppo peli. Koska continuea ei ole, koko peli on vedettävä kerralla putkeen. Ainakin meikäläiselle jo kentästä 10 eteenpäin tasot olivat jo oikeasti hankalia, joten tämä on mentävä yritys/erehdys-tyylillä. Ei onnistunut lähellekään yhdessä illassa, joten treenattavaa löytyy. Kaikki mokat ovat kuitenkin omia. Tämä ei ole epäreilu, vaan ihan rehellisen hankala peli.


Siinä oli varhaista Enixin tarjontaa ja mitä tapahtui ennen Dragon Questin nousua käsittämättömän suosituksi ilmiöksi. Door Door on varhaisten kolikkopelien hengessä tehty hankala, mutta sympaattinen toimintapuzzle. Tämä on muuten Famicomin puolella ihan aidon klassikon asemassa: Japanin suurin pelilehti Famitsu listasi kymmenkunta vuotta sitten Famicomin klassikot ja siellä se vaatimaton  pieni pallero komeili Marion, Zeldan ja muiden massiivisten brändien joukossa. Nakamura on myös Chunsoftin perustaja ja pitkäaikainen presidentti. Firma on nimetty juuri tämän hahmon pohjalta.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan!

-malone
  

Comments

Anonymous said…
Kiitokset taas sivistämisestäni! En ollut kuullukaan ko. pallerosta tai ovikonseptista.
Snou
Malone said…
Ollos hyvä o7. Aika harva tätä varmaan tietää, mutta just siksi jännä tapaus.

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...