Skip to main content

Malminetsintää

 Hei,

Tällä kertaa on vuorossa klassikkopeli, joka ei missään nimessä ole Famicomin yksinoikeus, vaan ihan länsimaista kotitietokoneiden perua. Katsotaan, miltä Hudsonin porttaus vuoden 1983 toimintapuzzleklassikosta Lode Runner tuntuu.

Lode Runnerin julkaisi alun perin Broderbund kasarin alussa mm. sellaisille tehomyllyille kuten Apple 2 ja VIC-20. Myöhemmin reperutaariin lisättiin konsoleita ja tästä pelistä on noin miljoona versiota ihan nykypäiviin asti. Pelissä ohjataan malminetsinjää sokkelossa, jossa on tikkaita sekä tietysti myös pelaajaa jahtaavia vihollisia. Lode Runner voi kaivaa tasoihin koloja, joihin viholliset voi nakittaa hetkeksi, tai useamman perän jälkeen kaivamalla jopa tuhota. Tämä on kuitenkin vain hetkellinen ratkaisu, kunne ne spawnaavat uudestaan. Kosketusallergia on paha ja nirri lähtee yhdestä viholliskosketuksesta. Tavoite on kerätä kaikki kultahiput, jolloin tikkaat seuraavalle tasolle ilmestyvät. Aika simppeli idea siis, ajan hengen mukaisesti.

Famicomin Lode Runner on kuitenkin siinä mielessä erittäin jännä, että Hudson sitoi tämän pelin omaan lippulaivasarjaansa Bombermaniin. Ekan Bombermanin loppudemossa Pommimies muuttuu Loder Runneriksi ja häntä lähtee jahtaamaan porukka muita Bombermaneja. Jep, tässä pelissä siis viholliset ovat Bombermaneja. D: Alkuperäisessä pelissä hahmot olivat vain tikku-ukkoja, joten tässä Famicomin versio parantaa huomattavasti. Homma toimii muuten samalla kailla kun vanhoilla kotitietokoneilla, mutta koska ohjaimessa on kaksi nappia, niin homma on hoidettu siten, että A-napilla kaivetaan hahmon oikealta puolelta ja B:llä vasemmalta. Toinen merkittävä ero on, että koska spriteistä on tehty yksityikohtaisempia ja isompia, koko kartta ei mahdu ruutuun kerralla, kuten vaikka Commodore Kuusnepalla, vaan ruutu scollaa. Tämä nostaa haastetta, koska näkymäyyömistä saattaa ilmestyä vihollisia juuri pahimpaan mahdolliseen kohtaan. Tätä on ennkoitava jatkuvasti, mikä pitää pelaajan erityisen varpaillaan. 


Kuten jo aiemmin sanoin, on vaikeustasoa kiristetty jonkin verran: Sen lisäksi että viholliset voivat ilmaantua näkymättömistä lähituntumalle, tarvitsee kaivukomento jonkin verran aikaa ja tilaa. Jos Pommimies on aivan iholla, ei kaivu enää onnistu, vaan välissä on oltava yllättävän paljon tilaa. Alkuun tein koko ajan arviointivirheitä, koska luulin että monttu kyllä pelastaa, vaan eipä ehtinytkään kaivaa, vaan Pommimies sen kun käveli keskeneräisen kuopan yli. Paikoitellen on myös osioita, joista ei voi kaivaa, mikä luo varsin kuumottavia surmanloukkuja. Tämä on aika pitkälle puzzle, johon löytyy parhaat ratkaisut ja reitit, improvisointi onnistuu vain tiettyyn pisteeseen asti juuri edellä mainitusta kuopan kaivuun ehdoista johtuen. Ukko kuitenkin liikkuu rivakasti ja responsiivisesti, joten mistään jäykkyydestä ja kontrollien kehnoudesta homma ei ole kiinni.


Tämä Famicom/NES versio näyttää ja kuulostaa aika reippasti vanhoja tietokoneversioita parmmalta ja ainakin meikäläinen tykästyi ideaan kayttää Bomberman-hahmoja ja Hudsonin power-uppeja esineinä. Se luo pelille aivan omanlaisensa tyylin.

Lode Runner on hyvä, mutta aavistuksen vaikeampi versio perinteisestä toimintapuzzlesta. Kyllä tämä ihan syystä on klassikko, jota kannattaa kokeilla. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone 


 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun