Skip to main content

Malminetsintää

 Hei,

Tällä kertaa on vuorossa klassikkopeli, joka ei missään nimessä ole Famicomin yksinoikeus, vaan ihan länsimaista kotitietokoneiden perua. Katsotaan, miltä Hudsonin porttaus vuoden 1983 toimintapuzzleklassikosta Lode Runner tuntuu.

Lode Runnerin julkaisi alun perin Broderbund kasarin alussa mm. sellaisille tehomyllyille kuten Apple 2 ja VIC-20. Myöhemmin reperutaariin lisättiin konsoleita ja tästä pelistä on noin miljoona versiota ihan nykypäiviin asti. Pelissä ohjataan malminetsinjää sokkelossa, jossa on tikkaita sekä tietysti myös pelaajaa jahtaavia vihollisia. Lode Runner voi kaivaa tasoihin koloja, joihin viholliset voi nakittaa hetkeksi, tai useamman perän jälkeen kaivamalla jopa tuhota. Tämä on kuitenkin vain hetkellinen ratkaisu, kunne ne spawnaavat uudestaan. Kosketusallergia on paha ja nirri lähtee yhdestä viholliskosketuksesta. Tavoite on kerätä kaikki kultahiput, jolloin tikkaat seuraavalle tasolle ilmestyvät. Aika simppeli idea siis, ajan hengen mukaisesti.

Famicomin Lode Runner on kuitenkin siinä mielessä erittäin jännä, että Hudson sitoi tämän pelin omaan lippulaivasarjaansa Bombermaniin. Ekan Bombermanin loppudemossa Pommimies muuttuu Loder Runneriksi ja häntä lähtee jahtaamaan porukka muita Bombermaneja. Jep, tässä pelissä siis viholliset ovat Bombermaneja. D: Alkuperäisessä pelissä hahmot olivat vain tikku-ukkoja, joten tässä Famicomin versio parantaa huomattavasti. Homma toimii muuten samalla kailla kun vanhoilla kotitietokoneilla, mutta koska ohjaimessa on kaksi nappia, niin homma on hoidettu siten, että A-napilla kaivetaan hahmon oikealta puolelta ja B:llä vasemmalta. Toinen merkittävä ero on, että koska spriteistä on tehty yksityikohtaisempia ja isompia, koko kartta ei mahdu ruutuun kerralla, kuten vaikka Commodore Kuusnepalla, vaan ruutu scollaa. Tämä nostaa haastetta, koska näkymäyyömistä saattaa ilmestyä vihollisia juuri pahimpaan mahdolliseen kohtaan. Tätä on ennkoitava jatkuvasti, mikä pitää pelaajan erityisen varpaillaan. 


Kuten jo aiemmin sanoin, on vaikeustasoa kiristetty jonkin verran: Sen lisäksi että viholliset voivat ilmaantua näkymättömistä lähituntumalle, tarvitsee kaivukomento jonkin verran aikaa ja tilaa. Jos Pommimies on aivan iholla, ei kaivu enää onnistu, vaan välissä on oltava yllättävän paljon tilaa. Alkuun tein koko ajan arviointivirheitä, koska luulin että monttu kyllä pelastaa, vaan eipä ehtinytkään kaivaa, vaan Pommimies sen kun käveli keskeneräisen kuopan yli. Paikoitellen on myös osioita, joista ei voi kaivaa, mikä luo varsin kuumottavia surmanloukkuja. Tämä on aika pitkälle puzzle, johon löytyy parhaat ratkaisut ja reitit, improvisointi onnistuu vain tiettyyn pisteeseen asti juuri edellä mainitusta kuopan kaivuun ehdoista johtuen. Ukko kuitenkin liikkuu rivakasti ja responsiivisesti, joten mistään jäykkyydestä ja kontrollien kehnoudesta homma ei ole kiinni.


Tämä Famicom/NES versio näyttää ja kuulostaa aika reippasti vanhoja tietokoneversioita parmmalta ja ainakin meikäläinen tykästyi ideaan kayttää Bomberman-hahmoja ja Hudsonin power-uppeja esineinä. Se luo pelille aivan omanlaisensa tyylin.

Lode Runner on hyvä, mutta aavistuksen vaikeampi versio perinteisestä toimintapuzzlesta. Kyllä tämä ihan syystä on klassikko, jota kannattaa kokeilla. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone 


 


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...