Skip to main content

Malminetsintää

 Hei,

Tällä kertaa on vuorossa klassikkopeli, joka ei missään nimessä ole Famicomin yksinoikeus, vaan ihan länsimaista kotitietokoneiden perua. Katsotaan, miltä Hudsonin porttaus vuoden 1983 toimintapuzzleklassikosta Lode Runner tuntuu.

Lode Runnerin julkaisi alun perin Broderbund kasarin alussa mm. sellaisille tehomyllyille kuten Apple 2 ja VIC-20. Myöhemmin reperutaariin lisättiin konsoleita ja tästä pelistä on noin miljoona versiota ihan nykypäiviin asti. Pelissä ohjataan malminetsinjää sokkelossa, jossa on tikkaita sekä tietysti myös pelaajaa jahtaavia vihollisia. Lode Runner voi kaivaa tasoihin koloja, joihin viholliset voi nakittaa hetkeksi, tai useamman perän jälkeen kaivamalla jopa tuhota. Tämä on kuitenkin vain hetkellinen ratkaisu, kunne ne spawnaavat uudestaan. Kosketusallergia on paha ja nirri lähtee yhdestä viholliskosketuksesta. Tavoite on kerätä kaikki kultahiput, jolloin tikkaat seuraavalle tasolle ilmestyvät. Aika simppeli idea siis, ajan hengen mukaisesti.

Famicomin Lode Runner on kuitenkin siinä mielessä erittäin jännä, että Hudson sitoi tämän pelin omaan lippulaivasarjaansa Bombermaniin. Ekan Bombermanin loppudemossa Pommimies muuttuu Loder Runneriksi ja häntä lähtee jahtaamaan porukka muita Bombermaneja. Jep, tässä pelissä siis viholliset ovat Bombermaneja. D: Alkuperäisessä pelissä hahmot olivat vain tikku-ukkoja, joten tässä Famicomin versio parantaa huomattavasti. Homma toimii muuten samalla kailla kun vanhoilla kotitietokoneilla, mutta koska ohjaimessa on kaksi nappia, niin homma on hoidettu siten, että A-napilla kaivetaan hahmon oikealta puolelta ja B:llä vasemmalta. Toinen merkittävä ero on, että koska spriteistä on tehty yksityikohtaisempia ja isompia, koko kartta ei mahdu ruutuun kerralla, kuten vaikka Commodore Kuusnepalla, vaan ruutu scollaa. Tämä nostaa haastetta, koska näkymäyyömistä saattaa ilmestyä vihollisia juuri pahimpaan mahdolliseen kohtaan. Tätä on ennkoitava jatkuvasti, mikä pitää pelaajan erityisen varpaillaan. 


Kuten jo aiemmin sanoin, on vaikeustasoa kiristetty jonkin verran: Sen lisäksi että viholliset voivat ilmaantua näkymättömistä lähituntumalle, tarvitsee kaivukomento jonkin verran aikaa ja tilaa. Jos Pommimies on aivan iholla, ei kaivu enää onnistu, vaan välissä on oltava yllättävän paljon tilaa. Alkuun tein koko ajan arviointivirheitä, koska luulin että monttu kyllä pelastaa, vaan eipä ehtinytkään kaivaa, vaan Pommimies sen kun käveli keskeneräisen kuopan yli. Paikoitellen on myös osioita, joista ei voi kaivaa, mikä luo varsin kuumottavia surmanloukkuja. Tämä on aika pitkälle puzzle, johon löytyy parhaat ratkaisut ja reitit, improvisointi onnistuu vain tiettyyn pisteeseen asti juuri edellä mainitusta kuopan kaivuun ehdoista johtuen. Ukko kuitenkin liikkuu rivakasti ja responsiivisesti, joten mistään jäykkyydestä ja kontrollien kehnoudesta homma ei ole kiinni.


Tämä Famicom/NES versio näyttää ja kuulostaa aika reippasti vanhoja tietokoneversioita parmmalta ja ainakin meikäläinen tykästyi ideaan kayttää Bomberman-hahmoja ja Hudsonin power-uppeja esineinä. Se luo pelille aivan omanlaisensa tyylin.

Lode Runner on hyvä, mutta aavistuksen vaikeampi versio perinteisestä toimintapuzzlesta. Kyllä tämä ihan syystä on klassikko, jota kannattaa kokeilla. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone 


 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...