Skip to main content

Malminetsintää

 Hei,

Tällä kertaa on vuorossa klassikkopeli, joka ei missään nimessä ole Famicomin yksinoikeus, vaan ihan länsimaista kotitietokoneiden perua. Katsotaan, miltä Hudsonin porttaus vuoden 1983 toimintapuzzleklassikosta Lode Runner tuntuu.

Lode Runnerin julkaisi alun perin Broderbund kasarin alussa mm. sellaisille tehomyllyille kuten Apple 2 ja VIC-20. Myöhemmin reperutaariin lisättiin konsoleita ja tästä pelistä on noin miljoona versiota ihan nykypäiviin asti. Pelissä ohjataan malminetsinjää sokkelossa, jossa on tikkaita sekä tietysti myös pelaajaa jahtaavia vihollisia. Lode Runner voi kaivaa tasoihin koloja, joihin viholliset voi nakittaa hetkeksi, tai useamman perän jälkeen kaivamalla jopa tuhota. Tämä on kuitenkin vain hetkellinen ratkaisu, kunne ne spawnaavat uudestaan. Kosketusallergia on paha ja nirri lähtee yhdestä viholliskosketuksesta. Tavoite on kerätä kaikki kultahiput, jolloin tikkaat seuraavalle tasolle ilmestyvät. Aika simppeli idea siis, ajan hengen mukaisesti.

Famicomin Lode Runner on kuitenkin siinä mielessä erittäin jännä, että Hudson sitoi tämän pelin omaan lippulaivasarjaansa Bombermaniin. Ekan Bombermanin loppudemossa Pommimies muuttuu Loder Runneriksi ja häntä lähtee jahtaamaan porukka muita Bombermaneja. Jep, tässä pelissä siis viholliset ovat Bombermaneja. D: Alkuperäisessä pelissä hahmot olivat vain tikku-ukkoja, joten tässä Famicomin versio parantaa huomattavasti. Homma toimii muuten samalla kailla kun vanhoilla kotitietokoneilla, mutta koska ohjaimessa on kaksi nappia, niin homma on hoidettu siten, että A-napilla kaivetaan hahmon oikealta puolelta ja B:llä vasemmalta. Toinen merkittävä ero on, että koska spriteistä on tehty yksityikohtaisempia ja isompia, koko kartta ei mahdu ruutuun kerralla, kuten vaikka Commodore Kuusnepalla, vaan ruutu scollaa. Tämä nostaa haastetta, koska näkymäyyömistä saattaa ilmestyä vihollisia juuri pahimpaan mahdolliseen kohtaan. Tätä on ennkoitava jatkuvasti, mikä pitää pelaajan erityisen varpaillaan. 


Kuten jo aiemmin sanoin, on vaikeustasoa kiristetty jonkin verran: Sen lisäksi että viholliset voivat ilmaantua näkymättömistä lähituntumalle, tarvitsee kaivukomento jonkin verran aikaa ja tilaa. Jos Pommimies on aivan iholla, ei kaivu enää onnistu, vaan välissä on oltava yllättävän paljon tilaa. Alkuun tein koko ajan arviointivirheitä, koska luulin että monttu kyllä pelastaa, vaan eipä ehtinytkään kaivaa, vaan Pommimies sen kun käveli keskeneräisen kuopan yli. Paikoitellen on myös osioita, joista ei voi kaivaa, mikä luo varsin kuumottavia surmanloukkuja. Tämä on aika pitkälle puzzle, johon löytyy parhaat ratkaisut ja reitit, improvisointi onnistuu vain tiettyyn pisteeseen asti juuri edellä mainitusta kuopan kaivuun ehdoista johtuen. Ukko kuitenkin liikkuu rivakasti ja responsiivisesti, joten mistään jäykkyydestä ja kontrollien kehnoudesta homma ei ole kiinni.


Tämä Famicom/NES versio näyttää ja kuulostaa aika reippasti vanhoja tietokoneversioita parmmalta ja ainakin meikäläinen tykästyi ideaan kayttää Bomberman-hahmoja ja Hudsonin power-uppeja esineinä. Se luo pelille aivan omanlaisensa tyylin.

Lode Runner on hyvä, mutta aavistuksen vaikeampi versio perinteisestä toimintapuzzlesta. Kyllä tämä ihan syystä on klassikko, jota kannattaa kokeilla. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone 


 


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...