Skip to main content

Pensselisetä

 Hei,

Tällä kertaa palataan takaisin Famicomin pariin, jo oli aikakin. Vuorossa on Data Eastin kehittämä ja Namcon julkaisema Karnov vuodelta 1987. Tämäkin on kolikkopelikäännös, mikä ei liene yllättävää, koska kyseessä on Namco. 

Karnovin tarina menee kutakuinkin näin: Lohikäärme alakatai ryöstelee maita ja mantuja, mukaanlukien Karnovin kotikylän, mutta Jumala puuttuu peliin ja Lähettää Karnovin kostoretkelle uusilla voimilla varustettuna. Tästä alkaa Keski-Aasialaisen viiksekkään muskelimiehen tasoloikkaseikkailu läpi yhdeksän kentän. Karnov itsessään on aika jännä tapaus: Ei heti uskoisi lihaksikkaan, pussihousuisen jonkun “-istanilaisen” olevan se aivan vetävin hahmo Japanilaislasten pelihahmoksi. Tästä huolimatta Karnov nauttii pientä kulttimainetta ja oli jopa vähän niinkuin Data Eastin maskottihahmo. Hemmo esiintyy myös Fighter’s History-nimisen Street fighter -kloonin loppupahiksena. Omala tavallaan hupaisan sympaattinen tyyppi. Länkkäriversiosa tarinaa on kaiketi muutettu jonkin verran ja alkudemo puuttuu. Taisi olla sädekehällä varustettu Jumala liikaa puritaaneille.

Karnovin pelattavuus on perusteiltaan hyvin samankaltainen kun olettaa sopii: A hyppää ja B ampuu tulipalloja. Bonusesineitä löytyy jonkin verran, tulipalloja saa lisää kolmeen yhtäaikaiseen saakka, löytyy hyppykenkää, siipiä, pommeja ja pari muuta. Osa on ajastettuja toimimaan vain lyhyen ajan kerrallaan. Esineistä erikokisin on kuitenkin tikapuu, jolla voi kiivetä korkeammalle missä kohdin tahansa. Usein tämä auttaa saavuttamaan bonusesineitä, joskus tikkaille kannattaa kiivetä jopa pomotaisteluissa. Erikoinen on myös valikkosysteemi, jolla esineet valitaan: Select kayttää esineet, mikä on ihan jees, mutta aktiivisena oleva esine valitaan hämmentävästi siten, että aina kun painaa ristiohjainta oikealle tai vasemmalle, se korostaa esineen valikossa siihen suuntaan. Elikkäs, ihan tavallinen liikkuminen kelaa niitä itemeitä siellä menussa. Aika hämmentävää ja vahinkolaukauksia tulee enemmän kuin vähän. Tämän täytyy olla oudoin viritelmä koskaan.


Se, mikä tämän erottaa vaikkapa Mega Manista on yleinen scrubuisuus ja vaikeustaso: Karnov ei todellakaan ole liukasliikkeinen ja kestää vain kaksi osumaa. Myös hitboksi on valtava ja osumantunnistus, sanoisinko vähän kyseenalainen. Nykyjonnet sanoisi että “jankkia” löytyy. Käytännössä tämä meinaa että vihollisten ammukset ovat nopeampia kuin hahmo ja väistäminen yleisesti hankalaa. Kentät ovat kuitenkin lyhyitä, joten Karnovissa menestyminen perustuu ulkoa opetteluun, reflekseillä ei pelastautuminen onnistu kuin kerran tai kaksi, nekin vähän tuurilla. Joku voisi sanoa, että niinhän kaikki NES-pelit menevät. Jep, jossain määrin varmasti totta, mutta Karnovissa pitää opetella jokainen tilanne ulkoa, ekan kerran uusi vihollinen tai tilanne johtaa lähes poikkeuksetta kuolemaan. Bossejakin löytyy. Suurin osa menee tyylillä: Ammu niin paljon kun ehdit, ehkä hyppää, ehkä ei, mieluiten ennen kuin se ampuu kahdesti, koska niitä on pirun vaikea väistää. Itse otukset ovat ihan jänniä mytologian monsteteita Krakenista Nemean Leijonaan ja Medusaan. Lopussa tietysti se lohikäärme.

Ulkoasu on ihan hyvää perus Famicomia, muutama mielenkiintoinen kenttien teema löytyy ja spritet ovat paikoitellen mielikuvituksellisia. Musiikit eivät särje korvia, vaikka äänissä onkin pientä scrubuisuutta niissäkin. Ei mitään kirkkainta sinfoniaa.

Karnov on kulttimainetta nauttiva erikoisuus, joka on jollain oudolla tapaa sympaattinen, mutta millään ilveellä tätä ei voi sanoa erityisen hyväksi peliksi, varsinkaan erittäin kovaa kilpailua sisältävässä toimintatasoloikkien sarjassa. Jos lihaksikas Itämään mies viehättää, niin silloin kannattaa kokeilla.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan! 


-malone  



Comments

Anonymous said…
Taas opin uutta Japanin ihmeistä! Lisäksi järkytyin otsikkoa, koska mulla on ilman Karnoviakin soinut korvamatona Niilin hanhet koko viikonlopun xD
Snou
Malone said…
Tuo on jo melkoinen yhteensattuma. Pensselisetä vuonna 2020 samaan aikaan kun KARNOV! D:

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun