Hei,
Teen tavoistani poiketen tällä kertaa ilmiselvän ajoitusratkaisun, eli vuorossa on Halloween-teemainen peli. Ehkäpä jopa kaikista klassisimman jänskätyspelin peruja, sillä vuorossa on Castl..äh, eikun siis Bloodstained: Curse of the Moon 2. Tämä on siis aiemmin katsastetun kickstarter-projektin jatko-osa ja perinteisen Castlevanian perillisiä. Tämänkin on julkaissut Inti Creates, kuluvan vuoden kesällä. Suosittelen vahvasti lukaisemaan ensin blogaukseni ekasta osasta, ellei tämä ole entuudestaan tuttu.
Curse of the Moon 2 jatkaa hyvin pitkälle samoilla linjoilla kun edellinenkin osa, retrotyylistä tasoloikkaa on siis luvassa. Ykkösen päähahmo, samurai Zangetsu on edelleen mukana, mutta muut hahmot ovat uusia. Zangetsu on jokapaikanhöylä, jolla on hyvä lähitaisteluvaurio, muilla on joku kikka. Mukana ovat:
- Dominique, jonkun sortin temppeliritari ja jonka keihäällä voi tökkiä eri suuntiin ja pomppia vähän niinkuin Ducktalesin Roope. Tämän lisäksi yksi Dominiquen kyvyistä on parannus, joka on paikoin erittäin hyödyllinen.
- Robert, sotilas, jolla on musketti, eli aseen kantama on koko ruudun matka. Miinuksena soltulla on lyhyt health bar ja hidas lataus. Robert voi myös mennä maihin ja ryömiä.
- Hachi, steampunk-mechalla ajava Corgi. Mecha on kestävä ja voi leijua lyhyen matkaa, eikä se lipsu liukkailla pinnoilla, kuten jäällä. Hachin menopeli muistuttaa Mega Manien vastaavaa. Kaikkien automaattinen suosikkihahmo.
Kaikilla hahmoilla on lisäksi pari sub weaponia, niinkuin asiaan kuuluu.
Pelattavuus tuntuu täsmälleen samalta kuin ykkösosassa, mitä nyt pari pientä yksityiskohtaa on muokattu. Hahmoja voi ja pitääkin vaihtaa lennosta tilanteen mukaan, kunhan kukin kaveri on ensin tavattu. Käytännössä mukaan tuodaan aina yksi uusi hahmo ensimmäisten kolmen kentän lopussa.
Se, missä Kuun Kirous 2 eroaa eniten ekasta on luonnollisesti kentät ja niiden suunnittelu. Tässä mennään ehkä hieman villimpään ja monimutkaisempaa suuntaan sekä kenttien gimmickeissä, että loppupahiksissa. Nyt kaikkea on vähän enemmän ja monesti sommin ja näyttävämmin. Ei se ensimäinenkään nyt täysin NESilä toteuttevalta näyttänyt, mutta nyt ei paikoin olla edes lähelle. Tyylitaju säilytetään siitä huolimatta ja varsinkin pomoissa on hienoja ratkaisuja ja joissain kentissä tyylikkäitä teemoja. Myös musiikki on jälleen hyvää tasoa. Ei ihan James Bananan veroista, mutta oikein hyvää silti.
Curse of the Moon 2 vaikutti pääosin yhtä vaikealta kuin edeltäjänsä, ehkä paikoin ruuvia oli kiristetty aavistuksen verran. Toisin sanoen, tasoloikkia tuntemattomalle varmasti paikoin hiuksianostattava, retroloikkiin tottuneelle juuri sopiva. Tässäkin voi knockbackin kytkeä pois päältä, joka helpottaa menoa reippaasti. Tässäkin aukeaa ensimmäisen läpipelluun jälkeen bonuksia ja vaihtoehtoisia reittejä sekä True ending-hommia.
Tämä ei tee mitään uutta tai erikoista ja tuntuu lähinnä lisäkenttä- ja hahmopaketilta ensimmäiseen Curse of the Mooniin, mutta jos tämän tyylisestä pelistä pitää niin tarjolla on loistava retrotasoloikka ja juuri sellainen peli, jonka minä haluan Castlevanian olevan.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments