Skip to main content

Saisinko puolet palkkiosta, kiitos? Pikku-ukkoperjantai #6

 Hei,

Pikku-ukkoperjantaista tulikin lauantai, mutta ei anneta sen häiritä. Ajattelin raapustaa pienen blogauksen tässä vähän aikaa sitten saapuneesta paketista, mutta tällä kertaa tarjolla on jotain vähän erilaista sillä kyseessä ei ole minkään sortin action figuuri. Kurkataan, miltä Gentle Giantin 1:6 -pysti Disney+ sarjan Mandalorianista näyttää!

Gentle Giant on käsittääkseni Kaliforniassa toimiva keräilyesineiden valmistaja, joka näyttää tätä nykyä olevan sarjispuolelta tutun jakelijan, Diamondin omistuksessa. GG erikoistuu lähinnä patsaisiin, jotka asettuvat omassa sarjassaan hintahaitarin keskivaiheille, mutta toisinaan etenkin coni-exclusiivit pompsahtavat. Star Wars-lisenssi on ehdottomasti se tunnetuin ja tärkein, mutta näyttävät laajentaneen viime vuosina myös Marveliin. 

Selvä, vilkaistaan mitä tuli ostettua: Loota on allekirjoittaneelle tuttu, lähes kaikki Star Wars-paketit noudattavat samaa musta/harmaa designia. Näissä hommissa aina pikkuisen kuumottaa, ettei mitään ole sattunut hajoamaan kuljetuksen aikana tapahtuneessa murjonnassa. Onneksi ei, vaikka yksi kulma vähän rutussa olikin, sisällä oleva styroksi se varsinainen suojain on.

Pystissa on mukavasti kokoa ja näköä, sekä painoa, varmasti päälle kilon verran. Jep, tämä ei ole muovia, vaan hartsia, joka on sitten maalattu. Paino tuo mukanaan laadun tuntua ja tietynlaista uskottavuutta. Kuitenkin kaiverrus ja maalaus on se, jotka eniten kiinnittävät huomiota: Kaikki näyttää olevan kohdallaan mitään virheitä ei löytynyt ja etenkin haarniskan vauriot ovat todella vakuuttavaa jälkeä. Niitä ei ole vain maalattu, vaan kaikki lommot ja naarmut on myös kaiverrettu pintoihin. Tämä on siis herran esimmäinen sotisopa, joka vaihtui jo kolmosjaksossa kiiltävään Beskar-haarniskaan. Toinen ertyisen vaikutuksen telkevä seikka on kypärän saumoihin malattu hienoinen ruoste-efekti, joka näyttää todella hyvältä.

Mitään liikkuvia osia ei löydy, joten niistä ei tarvitse puhua. Ainoa gimmickiksi luettava yksityiskohta on liekinheittimen tuliefekti, joka on läpinäkyvää muovia. Onneksi sekin on hyvin maalattu, muuten se saattaisi halventaa muuten kaikin puolin laadukkaan tuntuista kokonaisuutta.

Kaiken kaikkiaan vakuuttava esitys. Mando on prikulleen oikean näköinen, asento on riittävän hillitty, mutta välittää kuitenkin liikkeen tuntua ja paino luo mielikivan lähempänä museoesinettä kuin lelua. Hauskana yksityiskohtana minun yksilöni on numero 13/3000. Näitä on tehty siis rajoitettu määrä, kuten käsittääkseni kaikkia Gentle Giantin julkaisuja. Tämä herra pääsee tietokonepöydän kulmalle, johon se soveltuu hyvin, eipähän nimittäin kaadu jos ja kun sattuu tönäisemään pöytää mennessään. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun