Skip to main content

Vasen, tiukka oikea, hyppy!

 Hei,

Tällä viikolla lähdetään ajelulle. Vuorossa on Data Eastin vuonna 1986 julkaisema porttaus pelistä, jolla on monta nimeä: Alkuperäinen kolikkopeli oli Burnin’ Rubber vuodelta 1982, länsimaissa NES versio kulkee nimellä Bump ‘n Jump. Tämä Famicomin versio on nimeltään Buggy Popper.

Kuten näin iäkkäästä kolikkopelistä voi arvata, kyseessä on suoraviivainen ylhäältä kuvattu autohurjailu, jossa pienet pirssit huristavat rataa eteenpäin, välillä törmäillen toisiinsa, sekä radan esteisiin. Pelissä on kuitenkin juju, joka tekee siitä keskimääräistä Spy Hunter-kloonia jännemmän: Pirssillä nimittäin voi hypätä ja vieläpä oikein kunnon leiskautuksia, sekä laskeutua vihulaisten päälle kuin Mariossa ikään. Hyppyä pitää käyttää myös radan esteiden välttämiseen. 

Pelin mekaniikka toimii siten että A-napilla hyppää, B-napilla jarruttaa, siinä se. Pirssissä on kuitenkin bensamittari, jota ei saa päästää nolliin, joten matkan varelta on kerättävä kanistereita, muuten nirrin lähdön aiheuttaa esteisiin tai radan laitoihin törmääminen, kerrasta poikki mekaniikalla. Muita autoja voi töniä tieltään tai räjäyttää hyppäämällä päälle. Isoista esteistä, kuten katkenneista silloista tai radan poikki kulkevasta muurista(?!) varoitetaan merkillä vähän etukäteen. Hyppiminen on paras ja hyödyllisin tapa välttää esteet, mutta väärin ajoitettuna voi olla että laskeutuu juuri väärään aikaan eikä enää ehdi reagoida esteeseen, tai missaa liikaa elintärkeitä bensapönttöjä.  

Vaikeustasoa on, kuten kolikkopeliltä saattaa odottaa, reippaasti. Radat on syytä tuntea hyvin, muuten ei menestystä irtoa ehkä paria ekaa lukuunottamatta. Mitenkään mahdoton peli ei kuitenkaan ole ja continue löytyy, joskin epäkäytännöllismmällä kikalla koskaan: Pitää painaa ykkösohjaimen select pohjaan, sitten A+B pohjaan kakkosohjaimseta ja sitten kaksi kertaa starttia. Mikei vaikka vaan select+start ykkösestä ja sillä siisti? Tähän törmää jatkuvasti Famicomilla, ihme akrobatiatemppuja siinä missä NESin vastaavat ovat usein kaksi nappia. Rassaa hermoja aivan suotta, nuo kuitenkin kerrotaan usein vielä manuskassa, joten mitään salatiedettä tai tarkoin varjeltuja salaisuuksia ne eivät ole. 


KirppuPoksauttelijan ulkoasu on ihan jees, ruutu vierii sulavasti ja kontrollit ovat hyvät, mikä onkin elintärkeää tämmöisessä pelissä. Erikoismaininta parille biisille, jotka ovat aivan huippuhyviä rallatuksia. 

Buggy Popper on ehdottomasti parempaa puoliskoa tähän saakka näkemistäni Famicomin autopeleistä. Hyppymekaniikka tekee tästä jännän ja soveliaan jopa puhtaita kilpa-ajoja karsastavalle.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan!


-malonea 





Comments

Anonymous said…
Håhåå, formulakisoihinkin saataisiin uudenlaista jännitystä, jos radan poikki rakennettaisiin MUURI! 8D Mut etiketin kuvasta tulee aavemaisesti mieleen tää Jyväskylän äskettäinen onnettomuus... on ne moposet liian jänniä... D:
Snou
Anonymous said…
Jep, se muuri oli kieltämättä melkonen järkytys.
Mä muuten kuljen sen mopoiluristeyksen ohi harva se päivä, ihme ettei sillä tyylillä ole osunut aikaisemmin. Mäki, jonka päälle ei näe on just risteyksen kohdalla. Bonuksena koulu ja kersoja tien toisella puolella.

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...