Skip to main content

Vasen, tiukka oikea, hyppy!

 Hei,

Tällä viikolla lähdetään ajelulle. Vuorossa on Data Eastin vuonna 1986 julkaisema porttaus pelistä, jolla on monta nimeä: Alkuperäinen kolikkopeli oli Burnin’ Rubber vuodelta 1982, länsimaissa NES versio kulkee nimellä Bump ‘n Jump. Tämä Famicomin versio on nimeltään Buggy Popper.

Kuten näin iäkkäästä kolikkopelistä voi arvata, kyseessä on suoraviivainen ylhäältä kuvattu autohurjailu, jossa pienet pirssit huristavat rataa eteenpäin, välillä törmäillen toisiinsa, sekä radan esteisiin. Pelissä on kuitenkin juju, joka tekee siitä keskimääräistä Spy Hunter-kloonia jännemmän: Pirssillä nimittäin voi hypätä ja vieläpä oikein kunnon leiskautuksia, sekä laskeutua vihulaisten päälle kuin Mariossa ikään. Hyppyä pitää käyttää myös radan esteiden välttämiseen. 

Pelin mekaniikka toimii siten että A-napilla hyppää, B-napilla jarruttaa, siinä se. Pirssissä on kuitenkin bensamittari, jota ei saa päästää nolliin, joten matkan varelta on kerättävä kanistereita, muuten nirrin lähdön aiheuttaa esteisiin tai radan laitoihin törmääminen, kerrasta poikki mekaniikalla. Muita autoja voi töniä tieltään tai räjäyttää hyppäämällä päälle. Isoista esteistä, kuten katkenneista silloista tai radan poikki kulkevasta muurista(?!) varoitetaan merkillä vähän etukäteen. Hyppiminen on paras ja hyödyllisin tapa välttää esteet, mutta väärin ajoitettuna voi olla että laskeutuu juuri väärään aikaan eikä enää ehdi reagoida esteeseen, tai missaa liikaa elintärkeitä bensapönttöjä.  

Vaikeustasoa on, kuten kolikkopeliltä saattaa odottaa, reippaasti. Radat on syytä tuntea hyvin, muuten ei menestystä irtoa ehkä paria ekaa lukuunottamatta. Mitenkään mahdoton peli ei kuitenkaan ole ja continue löytyy, joskin epäkäytännöllismmällä kikalla koskaan: Pitää painaa ykkösohjaimen select pohjaan, sitten A+B pohjaan kakkosohjaimseta ja sitten kaksi kertaa starttia. Mikei vaikka vaan select+start ykkösestä ja sillä siisti? Tähän törmää jatkuvasti Famicomilla, ihme akrobatiatemppuja siinä missä NESin vastaavat ovat usein kaksi nappia. Rassaa hermoja aivan suotta, nuo kuitenkin kerrotaan usein vielä manuskassa, joten mitään salatiedettä tai tarkoin varjeltuja salaisuuksia ne eivät ole. 


KirppuPoksauttelijan ulkoasu on ihan jees, ruutu vierii sulavasti ja kontrollit ovat hyvät, mikä onkin elintärkeää tämmöisessä pelissä. Erikoismaininta parille biisille, jotka ovat aivan huippuhyviä rallatuksia. 

Buggy Popper on ehdottomasti parempaa puoliskoa tähän saakka näkemistäni Famicomin autopeleistä. Hyppymekaniikka tekee tästä jännän ja soveliaan jopa puhtaita kilpa-ajoja karsastavalle.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan!


-malonea 





Comments

Anonymous said…
Håhåå, formulakisoihinkin saataisiin uudenlaista jännitystä, jos radan poikki rakennettaisiin MUURI! 8D Mut etiketin kuvasta tulee aavemaisesti mieleen tää Jyväskylän äskettäinen onnettomuus... on ne moposet liian jänniä... D:
Snou
Anonymous said…
Jep, se muuri oli kieltämättä melkonen järkytys.
Mä muuten kuljen sen mopoiluristeyksen ohi harva se päivä, ihme ettei sillä tyylillä ole osunut aikaisemmin. Mäki, jonka päälle ei näe on just risteyksen kohdalla. Bonuksena koulu ja kersoja tien toisella puolella.

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...