Hei,
Tällä kertaa vuorossa on ennennäkemätön konsoli, sellainen harvinaisuus kuin Playstation 2! Jostain syystä toistaiseksi ei ole sattunut yhtään PS2:n peliä blogihaaviin, mutta nyt asiaan tulee muutos, sillä nyt katsotaan miltä tuntuu 1945 I & II.
Jos nimi ei sano mitään, niin en ihmettele. Tämä on maineikkaan perinteisten shmuppien kehittäjän Psikyon kaksi kolikkopeliä PS2-kokoelmana. 1945 on alunperin nimeltään Strikers 1945 ja julkaistu vuonna 1995, mutta jostain syystä etuliite on jätetty pois. Idea ei paljon esittelyjä kaipaa: alhaalta ylöspäin scollaavissa kentissä ammuskellaan ja joka kentän lopussa on pomo. Tällä kertaa teema on nimensä mukaan 2. Maailmansotaa muistuttava asetelma ja pelaajan menopeleinä tuon ajan koneita, kuten Spitfire, Messerchmitt, Zero tai Mosquito. Ykkösessä ja kakkosessa on eri menopelit P-38 Lightningia lukuunottamatta, joka on molemmissa. Siihen sitten loppuukin se historiikki. Koneet ampuvat ties mitä lasereita ja varsinkin loppubossit ovat mielikuvituksekkaita scifihärveleitä pienellä retrokuorrutuksella. Juna tai lentotukialus muuttuu hetkessä mechaksi tai joksikin muuksi animehärveliksi ja viimeistään siinä vaiheessa leuka loksahti, kun lensin Spitfirella kuuhuun muukailaispomon tukikohtaan näyttämään ulkoavaruuden valloittajille närhen munat.
Pelaaminen ei poikkea pelityypin perushommista juuri lainkaan. Nappi pohjassa ammutaan, toisella voi ladata mittarin täyttyessä erikoiskyvyn ja kaikilla on rajattu määrä pommeja, joilla voi pamauttaa koko ruudun viholliset veke ja samalla pelastua pinteestä. Joka lentokoneella on lisäksi omat vahvuutensa ja erityyppinen aseistus, mikä tuo mukavasti vaihtelua. Tässä ei ole kaikkein tiheimmin screenia täyttävää bullet helliä, vaan ollaan vielä hiema perinteisemmällä osastolla, vaikka varsinkin pomoissa on havaittavissa tiukkoja paikkoja panosmuodostelmien välissä. Pyssyjen Power uppeja kerätään ilmasta ja nirri lähtee kerrasta. Samoin lähtee aseiden päivitys, mutta sentään aina vähintään yksi jää killumaan kerättäväksi, joten ihan karuin Gradius-kuolema tämä ei ole.
Vaikeustasoja on kahdeksan kappaletta, mikä on hyvä, koska jo default 3 oli ihan riittävän haastava näin aluksi. Tässä ei myöskään ole kolikkopelin tapaan loputtomasti käytettävää continuea, vaan 3 alusta (plus pisteillä lisää), mutta eipä ole kuin 8 kenttääkään. Per peli, eli yhteensä 16 tehtävää. Ideana onkin oppia hommassa hyväksi läpäistä koko peli kuolematta kertaakaan ja kerätä paljon pointseja. Helpommin sanottu kun tehty.
Ulkoasu miellyttää silmää, kaikki on tyylikästä retrofuturistista spriteä ja etenkin bossit ovat todella mielikuvituksellisia. Myös musiikki on hyvällä tasolla ja vaihtelee “ok” tasolta loistavaan. Vähän on tainnut tarkkuus kärsiä kun peli on portattu PS2:lle ja epäilen että laadukkaalla monitorilla alkuperäinen on ollut vielä näyttävämpi. Koska kyseessä on pystysuuntaan vierivä shmuppi, niin 4:3 töllöllä (Ai mikä laajakuva?) jää reunoihin isot mustat palkit, mutta optioista löytyy “tate” -mode eli jos voi kääntää näytön pystyyn, niin on mahdollista täyttää koko ruutu, kuten kuuluu.
1945 I & II on aikalailla parhaasta päästä vanhan ajan lentoräiskintää, joten jos aihe kiinnostaa, niin ehdoton suositus. Jos Touhou-tyyli uppoaa paremmin, niin silloin löytyy muita vaihtoehtoja, mutta Psikyon smuppimaestroja parempaa perinteistä saa hakea.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan.
-malone
Comments