Skip to main content

Valistusta, osa 2

 Moi,

Tänään on vuorossa lupaamani Valis-pelisarjan toinen osa. Katsotaan, miltä näyttää Valis III Sega Mega Drivelle Famicomin version pettymyksen jälkeen. Pelin on julkaissut vuonna 1991 Sega ja Telenet Japan, kehityksestä vastasi Reno.

Jo vain, tällä kertaa hypätään Famicomilta huippumodernin Mega Driven kyytiin. Samalla ulkoasu on päivittynyt jälleen pykälän lähemmäksi animea ja etenkin sarjan tavaramerkki, välianimaatiot ovat nyt jo ihan oikeasti hyvän näköisiä. 

Tällä kertaa juoni on pääpiirteittäin sama, mutta pahiksena on uusi tyyppi, Kuningas Glames (oikeasti se on lopulta jälleen sama Vecanti, kuin Dr Wily ikään). Merkittävin uudistus on kolme pelattavaa hahmoa: Ykkösen sankari Yuko, sisko Valna ja haltia Cham. Meno muistuttaa paljon Castlevania kolmosta, eli hahmoa voi vaihtaa lennosta ja Valna on velho, joka ampuu taikasauvalla, Cham muistuttaa Belmonteja ja käyttää ruoskaa. Yukolla on tietysti miekka Valis. 

Mukana on Mega Manista tuttu liuku, seka Castlevanian tapaan käytettävä loitsuhyökkäys, joka kuluttaa magiamittaria. Hahmojen liike on edelleen hieman hidasta ja kankeaa verrattuna joihinkin muihin saman tyyppisiin peleihin, mutta eteenpäin on menty.  Myös vaikeustaso on tällä kertaa maltillisempi, mikä on todella hyvä juttu. Tämän pystyy pelaamaan oikeasti läpi pienellä vaivannäöllä. Bossitappelu löytyy joka kentän lopusta ja nämä vaihtelevat ihan tyylikkäsitä tavanomaiseen ja helposta kinkkiseen. Kentät ovat pääosin simppeleitä ja helpohkoja, mutta pari turhauttavaa hyppyä löytyy ja raju knockback joka osumalla ei helpota rotkon reunalla loikintaa. 

Valis kolmen paras anti on jälleen audiovisuaalisella puolella. Peli on näyttävä ja etenkin välianimaatiot hienoja. Näitä on valitettavasti karsittu PC Engine CD:n ääninäytellyistä animaatioista simppelimpiin still-ruutuihin, mutta hienon näköisiä ne joka tapauksessa ovat. 

Valis III on selkeä edistysaskel sarjassa. Olen siinä uskossa että jo osa 2 paransi reippaasti ensimmäisestä ja Famicomin räpellys on vain harha-askel muuten ihan mukiinmenevässä pelisarjassa. Valis nauttii vieläkin jonkin sortin kulttimainetta ja ymmärrän hyvin sen kun ottaa huomioon ajankohdan, milloin tämä julkaistiin. Nykyään animetyttöjä vilisee kolmetoista tusinassa, mutta vuoden 1991 videopeleissä meininki oli vähän toisenlaista. Mielenkiintoinen kuriositeetti, vaan ei kuitenkaan unholaan jäänyt timanttinen klassikko.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone



Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...