Hei,
Tällä kertaa vuorossa on jälleen yksi Famicomin lännessä ennennäkemätön tapaus: Tokuma Shotenin julkaisema ja Telent Japanin kehittämä Valis: Fantasm Soldier (Mugen Senshi Valis) vuodelta 1987. Tämä on käytännössä kokonaan uudelleen kehitetty peli PC-88 & MSX -tietokoneiden versiosta, jonka väsäsi alunperin studio nimeltä Wolf Team.
Kun katsoo pelin ulkoasua ja aihetta, niin helposti luulisi, että tämä on taas yksi manga- tai animelisenssi, vaan eipä olekaan. Idea on ihan oma, vaikka tästä sarjasta on kyllä tehty manga (ja mm. hentaipeli) jälkikäteen. Valis on ns. “Taikatyttö” -genreä, jossa tavallinen koulutyttö saa maagiset supervoimat, niinkuin vaikka Sailor Moonissa. Homma menee pääpiirteittäin näin: Yuko Asou on koulutyttö, joka saa tehtäväkseen suojella kolmea ulottuvuutta (Maa, Henkien Maailma ja Vecanti, josta nämä taikahommat tulevat) taikamiekka Valiksen avulla. Näitä kaikkia uhkaa tietysti pahis, joka on tällä kertaa demoni nimeltään Rogles. Vecantin kuningatar Valia antaa miekan Yukolle ja siitä alkaa ajan hengen mukaan sivulle scrollaava toimintaseikkailu. Valis on ensimmäisiä, ellei ensimmäinen peli, jossa on myös “cinemaattisia” välianimaatioita, joiden laatu on varsin korkea, tämä siis ennen Ninja Gaidenia. Sanoisin, että tämä animetyylinen ulkoasu on myös syy, miksi pelisarjasta tuli suosittu.
Itse peli on simppeli A hyppää, B huitaisee miekalla, joka samalla ampuu taikapalleroita jonkin matkaa eteenpäin. Vihollisia puskee ruudulle tasaista tahtia ja tavoitteena on päästä kentän pomon luokse, ottaa siltä nirri pois ja jatkaa seuraavaan. Yukolla on elämäpalkki, joka tosin kuluu melko vauhdilla jokaisesta viholliskosketuksesta. Kuulostaa simppeliltä, eikö vain?
No ei, nimittäin pelin vaikeustaso on murhaava. Vihollisia on paljon, niitä on vaikea välttää ja osa liikkuu niin nopeasti ja satunnaisesti, että niiden liikettä ei voi ennakoida. Samoin jotkut isommat pahikset vaativat suuren määrän osumia, siinä missä Yukolle riittää puolen tusinaa. Mitään parannusesineitä en löytänyt. Tämän lisäksi jo ensimmäinen kenttä, kaupunki on sokkelo, joka ei ole lineaarinen ja tavoite ei ole lainkaan selvillä. Kadut ovat kylä sivuttaissuunnassa, mutta risteyksissä voi liikkua ylös ja alas “syvyyssuunnassa”, jolloin liikutaan ikäänkuin rinnakkaisella janalla vasemmalle tai oikealle. Mitään karttaa ei tietenkään ole ja harmaat kadunkulmat näyttävät kaikki samalta. Tämän kun lisää vaikeasti vältettävään vahinkoon ja parannusesineiden puutteeseen, niin jokainen harha-askel heikentää mahdollisuuksia päästä loppuun reippaasti. Pelasin kaksi tuntia näkemättä 2. kenttää tai edes varmaa tietoa pomosta. Sitten meni konsoli kiinni ja tuumasin, että katson läpipeluun tai etsin kartan. Olen aika pitkälle sitä mieltä, että mahdotonta peliä ei ole olemassakaan, mutta tämä on aika lähellä sitä, ainakin ilman jonkin sortin ohjetta. Myöhemmät kentät eivät kuulemma ole sokkeloita, joten fiksusti kehittäjät laittoivat “herkullisimman” ekaksi, ettei kukaan varmasti näkisi seuraavia. PC-88 ja MSX -versiot ovat ilmeisesti ihan eri pelejä, joten tämä nerokas ratkaisu on Famicomin yksinoikeus. Myös Mega Driven versio on ihan vaan simppeli sidescroller, olen pelannut.
Ulkoasu on kuitenkin Famicom mittapuulla hyvä. Heti alussa rävähtää menevä ja mieleenjäävä tunnari, joka on oikeasti hyvää 8-bittistä meininkiä ja grafiikka on muutenkin vuoden 1987 peliksi hyvää, lukuunottamatta monotonisia taustoja.
Valis on mielenkiintoinen tapaus, tai olisi, ellei järjetön vaikeustaso ja suunnitteluongelmat tekisi pelistä lähes pelikelvotonta. Ilman opasta en nimittäin enää tähän koske. En kuitenkaan luovuta sarjan suhteen, vaan ensi viikolla on luvassa jatko-osa Mega Drivelle.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments