Skip to main content

Hämähäkkininja: Pikku-ukkoperjantai #17

 Moi,

Jo toinen perjantain ylläriunboksaus perän jälkeen! Tällä viikolla saapui figuuri, joka ansaitsee oman unboksauksen, Bandai Tamashii Nationsin Meisho Manga Realization Onmitsu Black Armor Spider-Man. 

Tässä linkki aiempaan Meisho Spider-maniin:

 https://maloneplays.blogspot.com/2019/04/spider-man-spider-man-samurai-spider-man.html

Kyllä vain, jälleen yksi ehkäpä kaikkien aikojen suosikkisarjani figu, eli Sengoku-ajan tyyliin “samuroituja” Star Wars ja Marvel-hahmoja. Aiemminssa blogiposteissa näihin on jo tutustuttu, mutta kertauksen vuoksi: Tamashii Nations on Bandain vähän niinkun enemmän keräilijöille suunnattu “premium” brändi, joka tekee mm. Monsterarts kaijusarjaa, hemmetinmoiset määrät supersankari ja Sentai-leffa ja TV-sarja figuureja, Robot Spirits mechasarjaa, sekä tietysti tätä Meishoa. Meishon erityispiirre on että koko sarja on suunnittelijavetoinen ja julkaisuja tulee, luultavasti juuri tästä syystä harvakseltaan. Kaikki designit ja estetiikka on tunnetun figuurimaakarin ja kuvanveistäjän Takayuki Takeyan kynästä. Takeya on tehnyt myös paljon Buddhalaiseen uskontoon liittyviä teoksia.

Katsotaan siis, mitä tuli ostettua. Tuttu musta loota sisältää musta-asuisen Hämiksen ja miekan, parit heittokoukut (kaginawa) pari heittoveistä/yleistyökalua (ammattilaispiireissä kunai) ja satsin vaihtokäsiä. Tämä oli Premium-Bandai nettikaupan eksklusiivi ja käytännössä uudelleen maalattu perus Hämis, mutta parilla lisävarusteella. 

Tästä päästäänkin itse asiaan. Kaikki, mikä pätee perus Samurai - Hämikseen pätee tähänkin. Erona on tietysti maalaus, joka tässä on siis pääosin mustaa, kiiltäväksi lakattua pintaa joillain eri värisillä yksityiskohdilla ja Venom-vaikutteisella violetilla verkkokuvioinnilla. Laitan tuonne alkuun vielä linkin aiempaan Hämähäkkimieheen, mistä voi käydä kuikuilemassa lisää jos kiinnostaa. 

Sen sijaan ajattelin tässä kohtaa selostaa, mistä tuo erikoinen nimi tulee. “Onmitsu” on termi, jota käytettiin Edo-kauden Japanissa Tokugawan shogunaatin vakoojista ja agenteista. Toisin kun voisi kuvitella nämä tyypit eivät hyppineet mustat trikoot päällä, vaan olivat enemmänkin kun nykyajan tiedustelupalvelut, niinkun NSA tai KGB, jotka tosin jäävät tehokkuudessaan kakkoseksi tokugawan vakoojaverkostolle, joka toimi vieläpä 400 vuotta ennen näitä kuuluisia kylmän sodan agenttijuttuja. Metodit olivat tosin samat: Vakoilu, mahdollisten kapinallisten ilmianto, yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen ynnä muu yllättävän modernilta kuulostava tiedustelutoiminta. Se ei ole sattumaa, että tuo hallinto kesti lähes 300 vuotta.

Ei tästä jupinaa keksi, muuta kuin ehkä sen, että koska tämä runko on sarjan vanhin figuuri, niin pari uudempien pikku kikkaa puuttuu. Näistä tärkeimpänä keskikropan taipuvuus, mikä olisi etenkin Hämähäkkimiehelle paikallaan. Sama pätee perus Hämikseenkin.  


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...