Skip to main content

Täällä Pohjan Tähden Alla

 Hei,

Tällä viikolla tutustutaan taas Famicomin pelitarjontaan. Vuorossa on Toein ja Taxanin vuonna 1986 julkaisema Hokuto No Ken, eli Fist of the North Star. Pelin on kehittänyt pulju nimeltä Shouei System.

Hokuto No Ken on tunnettu kasarin klassikkomanga ja anime, jossa Kenshiro niminen taistelulajien taitaja seikkailee kaukaisessa tulevaisuudessa, eli 90-luvun lopulla Mad Max -tyyppisessä post apokalyptisessa maailmassa ja tietysti mukiloi valtavan määrän pahiksia matkan varrella. Aihepiiri vaikuttaa olevan kuin tehty Famicomin toimintapeliin. Mutta mutta, jos 8-bittisen ajan konsolipelit ovat jotain opettaneet, niin ainakin sen, että paperilla täydellinen konsepti ei todellakaan meinaa onnistunutta lisenssipeliä, vaan useimmiten päinvastoin. Katsotaan siis kuinka tällä kertaa käy. 

Peli muistuttaa vahvasti aiemmin blogissa nähtyä Kung Fua/Spartan X:ä, eli ukko etenee sivulle scollaavassa toimintapelissä ja mätkii jatkuvalla syötöllä vastaan tulevia pahiksia. A-nappi lyö, B-nappi potkii. Lyönti on toteutettu hauskasti ja sarjaa sopivasti, eli Kenshiron lyönti räjäyttää pahisten yläkropan oudon pullistelun päätteeksi. Jokaista liikettä painotetaan ääniefektillä, joka  muistuttaa Bruce Lee -tyylistä vinkaisua. Toisinaan pahis jättää ilmaan leijuvan power upin, jonka nappaamalla Kenshiro saa lisää hyppykorkeutta, liikkeiden nopeutta ja niin edespäin. Kenttien puolivälissä ja lopussa kohdataan tietysti pomoja. 


Kuulostaa simppeliltä ja toimivalta, eikö vain? Kyllä, mutta sitten päästäänkin muttiin, joita löytyy runsaasti. Yksi ongelma on toisinaan hieman kummalta tuntuva osumien tarkistus. Joskus tuntuu, että osumaa ei lasketa ja pahis pääsee tuikkaamaan oman lyöntinsä välittämättä päällisin puolin ihan kohdalleen osuvasta nyrkistä tai monosta. Tämä meinaa sitä, että elämäpalkkia kihnutetaan alaspäin hitaasti, mutta varmasti. Toinen ongelma on pomot, jotka ilmaantuvat kuin tyhjästä ja käyvät päälle kuin yleinen syyttäjä. Lisäksi tuntuu, että alkupään bossit ovat vaikeampia kun vähän myöhemmät. Muutaman kerran en ehtinyt edes miettiä taktiikkaa bossia vastaan, kun kaikki oli jo ohi sekunneissa vailla mahdollisuutta reagoida. Tämä on siis hyvin vahvasti yritys/erehdys koulukunnan pelejä. Kaikki pitää olla mieetitty jo etukäteen, reagoimalla ei todennäköisesti pärjää. Kolmas iso ongelma liittyy edelliseen. Ukkoja on kolme, sitten on aika lähteä hoonaamaan koko suoritusta alusta. Lukaisin, että continue-koodi löytyy, mutta se ei tuntunut toimivan. Liekö vaan NES-versioon tai sitten en vain osannut? Kuten tekstistä voi päätellä, niin lähelläkään loppua ei tullut käytyä. Ehkä joskus, jos saan continuen toimimaan. 

Mitään silmäkarkkia ei myöskään ole luvassa. Peli on hyvin keskitason simppeliä Famicomia, ainoina valon pilkahduksina Kenshiron hauska ääntely ja pari hyvää animaatiota. Vuonna 1987 oli jo mahdollista ihastella mm Contran tai Castlevanian kaltaisia helmiä ja sitä rimaa ei olla lähelläkään. 

Hokuto No Ken on hyvin tavanomainen lisenssimätkintä, joka on todennäköisesti kehitetty melko kiireellä, joten mukaan on jäänyt hieman yleistä rupuisuutta, mutta sen antaisi anteeksi, jos peli ei olisi järkyttävän vaikea ja armoton. Tällaisenaan en voi oikein suositella kenellekään, mutta eipä tämä olekaan kun parin euron peli, joten kyllä tästä sen verran riemua irtosi. Pelille on parikin jatko-osaa, jotka mahdollisesti parantavat tästä ensimmäisestä reippaasti. Se jää nähtäväksi, sillä kakkonenkin jo löytyy. Siihen palataan joskus myöhemmin.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone

 


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa).  Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...
Akiba’s Trip, osa 3.  Japanian matkakatsauksen kolmannessa osassa tutustutaan pelitarjontaan. Etenkin retro- ja käytetyt pelit ovat pääosassa, johtuen siitä, että ne sattuvat olemaan erityisen lähellä allekirjoittaneen sydäntä. Uusista peleistä paikan päällä kiinnostavimmat olivat limited edition -bokseja ja erilaisia animepelejä- ja visual novelleja. Muuten sieltä löytyy hyllyiltä ne ihan samat PS4 ja Switch -pelit kun täältäkin, eikä yhtään sen halvemmalla. Retropelejä halajavalle kaksi ilmiselvää ja isointa ovat legendaarinen, joidenkin hieman jo turistirysäksikin leimaama Superpotato ja Trader. Superpotato.  Tämä klassinen pelikauppa sijaitsee keskustan lähellä, vain pieni koukkaus pääkadulta sivuun. Aivan vastapäätä ovat edellisen blogin Akiba Cultures Zone ja Kotobukiya. Superpotato on viime vuosina kärsinyt turistirysän maineesta ja korkeiden hintojen syytöksistä, itse käyneenä pistän tämän jenkkituristien piikkiin: joitain vuosia sitten jenkit älysivät, että japan...