Skip to main content

Kloonikomentaja Sus: Pikku-ukkoperjantai #16

 Hei,

Päätin iskeä trendikkääseen saumaan ja mikä olisikaan parempi aika kun tämä viikko, jolloin Disney+  saa Star Warsin klooni sotilaisiin  keskittyvän animaatiosarjan ja alkuviikosta oli jo perinteiseksi muodostunut Star Wars-päivä, eli toukokuun neljäs. En yritä huijata, että tää olisi uuden figuurin unboksaus, minulla on ollut tämä jo 7-8 vuotta, mutta silti tämän blogin puitteissa ennen näkemätön. Katsotaan siis, miltä Sideshow Collectiblesin ⅙ mittakaavan Komentaja Wolffe näyttää.


CC-3636 eli komentaja Wolffe on yksi eniten nähdyistä klooneista Clone Wars ja Rebels animaatiosarjoista, Jedikentsu Plo Koonin porukassa toiminut harmaassa sotisovassa ja Plo Koonin risteilijällä nähty heppu, joka komentaa 104:ttä pataljoonaa. Wollfe nähtiin myöhemmin Rexin kanssa vanhoina pappoina jeesaamassa Lothalin kapinallisia. 

Sideshow on “se toinen” tunnettu ja vanhempi ⅙ figuurien valmistaja, joka on edelleen ylemmän hintaluokan hommia, mutta nykyisin pykälän Hot Toysin takana. Meininki on sama, eli ykstyiskohtaiset päät ja varusteet, jotka puetaan kattavasti nivelletyn kropan päälle. 

Perus Star Wars -designilla varustettu loota avautuu varsin vaikuttavaksi härpäkkeeksi, jossa on kaksi puolta, itse figuuri ja kaksi eri mallista pottaa, vanhempi ja uudempi sekä ständi, toisessa on yksi vaihtopää lisää ja roppakaupalla käsiä, pyssy, jetpack sekä parit jalat. Pistoolit ovat jo valmiina koteloissa. Tässä figuurissa huomio kiinnittyy kahteen asiaan: Temuera Morrisonia muistuttaviin kasvoihin ja reippaasti normikloonien haarniskaa tyylikkäämpään harmaaseen kuosiin. Ei se naama ihan suoraan ole Tem Morrison, mutta justiinsa sopivasti aitoa ja Clone Warsia muistuttavan väliltä. Yrmy naama on todella ilmeikäs, mutta toisaalta neutraalimmassa on mukana todella tarkasti maalattu kyberneettinen silmä. Vaikea sanoa kumpi on suosikkini. 

Tässä figuurissa on paljon elämää helpottavia ratkaisuja verrattuna vaikka aiemmin nähtyyn Boba Fettiin. Jetpack kiinnittyy magneetilla, joten ei tarvitse ujuttaa mitään remmejä kiinni koloihin tms. Toisekseen alla oleva musta trikoo on erittäin elastinen, eikä rajoita mitään, toisin kuin aidot ommellut vaatteet yleensä. Haarniskan osat liikkuvat tarpeeksi, että niitä voi (ja pitää) vähän vekslata kohdilleen kun kääntelee käsivarsia ja jalkoja. Haarniskan maalaus ja kuluma on todella hyvin toteutettu aikaansa nähden, en ole juuri nähnyt parempaa ihan upouusissakaan figuureissa. Muutenkin Wolffen harmaat yksikkömerkinnät ja koristeet tekevät tästä omaperäisen verrattuna tavanomaisempiin klooneihin. Ja tietysti Mandaloren kulttuurista Jango Fettin ynnä muiden kouluttajien perintönä omittu “kama” eli kaksi kangasta/nahkaa, joista muodostuu ikäänkuin puolikas kiltti. 

Komentaja Wolffe on tällä hetkellä järkyttävän kallis ebay-listauksissa, sillä Hot Toys ei ole tehnyt tätä figuuria uusiksi ja se on ulkonäöltään yksi parhaista klooneista. Ainoastaan Rex ja ARC-Trooper Echo ja Fives pärjäävät cool-factorissa. Eipä sillä, että olisin myyymässä mitään, mutta aikoinan missasin rahapulassa Echon ja Fivesin, mikä jäi harmittamaan. Nyt ei ole enää mitään toivoa saada niitä järkevään hintaan. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...