Skip to main content

Sengoku-ajan toimintaa PS4:lla

 Moi,

Tällä viikolla vuorossa on vaihteen vuoksi taas uudempaa peliä. Katsauksessa on eräs suosikkini nichemmissä pelisarjoissa, josta olen blogannut aikoinaan useammankin kerran, mutta tämä on ensimmäinen nykyisellä alustalla. Laitan tähän johdannon alle linkit vanhempiin blogauksiin, joihin suosittelen tutustumaan, ellei sarja ole entuudestaan tuttu ja muutenkin ;D. Katsotaan millainen on Capcomin vuoden 2016 julkaisu Sengoku Basara Sanada Yukimura-den.

https://www.tapatalk.com/groups/kojima_visions/sengoku-basara-hahmoanalyysi-osa-3-t2444.html

https://www.tapatalk.com/groups/kojima_visions/sengoku-basara-analyysi-osa-2-t2443.html

https://www.tapatalk.com/groups/kojima_visions/supersamurait-1-osa-t2433.html?view=unread#unread

https://www.tapatalk.com/groups/kojima_visions/teatteriel-mys-t2467.html#p42206

Sengoku Basara on Capcomin melko pitkäikäinen musou-toimintapelisarja, jossa anime-versiot tunnetuista historiallisista Sengoku-ajan samuraista mätkivät satoja, ellei tuhansia vastustajia ja sitten urhot taistelevat keskenään eeppisiä kaksintaisteluita. Sarja muituttaa paljon Koein Dynasty Warriorsia, mutta on huumoripitoisempi ja vauhdikaampi, joten näistä kahdesta selvästi suosikkini, Capcomin vahva perinne on tehdä meneviä ja mekaniikoiltaan toimivia toimintapelejä. Sanada Yukimura-den on nimensä mukaan spinoff, joka keskittyy Sanada Yukimuraan ja seuraa häntä nuoresta pojasta aikuiseksi ja lopulta oikeaa historiaa mukailevaan loppuun, jossa Yukimura kaatui Osakan linnan piirityksessä, viimeisimmissä Sengoku-ajan jälkimaininkien kahinoissa Tokugawan armeijaa vastaan. Sanada Yukimura on eräs historian tunnetuimmista samuraista jota aikalainen Shimazu Tadatsune kutsui “japanin suurimmaksi soturiksi”. Tarinassa on mukana Yukimuran toveri ja kilpailija Date Masamune (todellisuudessa nämä kaksi eivät koskaan tavanneet) ja ensimmäistä kertaa sarjassa näkyvät Yukimuran isä Masayuki ja vanhempi veli Nobuyuki.

Peli ei ole muuttunut kolmos ja nelososista juuri lainkaan, mitä nyt PS4 mahdollistaa vähän hienomman ulkoasun. Hahmojen liikkeet ovat hieman muuttuneet, mutta eivät kovin merkittävästi. Mukana on myös noin 40 tuttua hahmoa sarjan aiemmista osista, mutta valitettavasti nämä ovat pelattavissa vain “haastemodessa”. Pelin rakennetta on muutettu enemmän tarinavetoiseksi, minkä johdosta vanhan tyylisestä “kaikilla hahmoilla on tarinamoodi” on luovuttu. Tarina itsessään on ihan mukiinmenevä, mitä nyt varmasti pieniä yksityiskohtia missasin kielitaidon puutteen takia, tätä peliä ei nimittäin ole lokalisoitu. Sarjalle tunnukseomainen humoristisuus ja huima melodraama on mukana. Ja tietysti sarjan ominaispiirre, eli kaupalliseksi pelisarjaksi varsin selkeästi naisyleisöä ja yaoi-doujinien tekijöitä viehättävät komeat pojat.

Tarinavetoisuus on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta sarja voisi kaivata hieman syvempää tarinaa kun mitä edellisissä peleissä on totuttu, mutta nyt se tulee sillä kustannuksella, että käytännössä pelattavana on kunnolla vain neljä hahmoa neljänkymmenen sijaan. Tämä meinaa sitä, että peli tuntuu enemmän laajennukselta kuin omalta julkaisultaan ja alkuperäinen, lähes täyden pelin hinta on varmasti tuntunut karulta jopa sarjan suurimmille faneille.  

Tästä päästäänkin lopputunnelmiin.  Tämä on viimeinen Sengoku Basara -julkaisu tähän tietoon ja siitä on jo viitisen vuotta. Kun pelien kehityskustannukset ja -aika vain kasvaa ja julaisijat keskittyvät “varmoihin nakkeihin” on Sengoku Basaran tulevasuus vaakalaudalla. Pelin myynnit eivät selvästikään olleet loistavat, koska tätä ei edes lokalisoitu ja vaikka niin on käynyt ennenkin, niin herää kysymys, aikooko Capcom käyttää rahaa niche-sarjaan, jolla kyllä on erittäin vankka fanikunta, (sen todistaa menestyneet näytelmät ynnä muut, katso vanhat blogit) mutta se on lähestulkoon vain Japanissa. Pelissä on myös paljon hahmoja, joilla on erittäin tunnettuja ääninäyttelijöitä ja tämä on varmasti iso rahareikä. Tässä valossa esimerkiksi Monster Hunter tuntuu paljon järkevämmältä sijoitukselta mitä tulee fantasiamätkintään. Toivottavasti Sengoku Basaralle nähdään vielä joskus jatkoa. Se olisi sääli, jos tämä sarja jäisi tyystin unholaan.

Sanada Yukimura-den on vain sarjan faneille suunnattu osa, joka on liian kallis alkuperäisellä hinnallaan, mutta käytettynä parilla kympillä pelaamisen arvoista musou-meininkiä, joka tuntuu hyvältä ja vauhdikkaalta pelata, mutta huutaa reilusti lisää sisältöä, varsinkin kun vertaa sarjan massiiviseen edelliseen osaan, 4 Sumeragiin.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...