Skip to main content

Sengoku-ajan toimintaa PS4:lla

 Moi,

Tällä viikolla vuorossa on vaihteen vuoksi taas uudempaa peliä. Katsauksessa on eräs suosikkini nichemmissä pelisarjoissa, josta olen blogannut aikoinaan useammankin kerran, mutta tämä on ensimmäinen nykyisellä alustalla. Laitan tähän johdannon alle linkit vanhempiin blogauksiin, joihin suosittelen tutustumaan, ellei sarja ole entuudestaan tuttu ja muutenkin ;D. Katsotaan millainen on Capcomin vuoden 2016 julkaisu Sengoku Basara Sanada Yukimura-den.

https://www.tapatalk.com/groups/kojima_visions/sengoku-basara-hahmoanalyysi-osa-3-t2444.html

https://www.tapatalk.com/groups/kojima_visions/sengoku-basara-analyysi-osa-2-t2443.html

https://www.tapatalk.com/groups/kojima_visions/supersamurait-1-osa-t2433.html?view=unread#unread

https://www.tapatalk.com/groups/kojima_visions/teatteriel-mys-t2467.html#p42206

Sengoku Basara on Capcomin melko pitkäikäinen musou-toimintapelisarja, jossa anime-versiot tunnetuista historiallisista Sengoku-ajan samuraista mätkivät satoja, ellei tuhansia vastustajia ja sitten urhot taistelevat keskenään eeppisiä kaksintaisteluita. Sarja muituttaa paljon Koein Dynasty Warriorsia, mutta on huumoripitoisempi ja vauhdikaampi, joten näistä kahdesta selvästi suosikkini, Capcomin vahva perinne on tehdä meneviä ja mekaniikoiltaan toimivia toimintapelejä. Sanada Yukimura-den on nimensä mukaan spinoff, joka keskittyy Sanada Yukimuraan ja seuraa häntä nuoresta pojasta aikuiseksi ja lopulta oikeaa historiaa mukailevaan loppuun, jossa Yukimura kaatui Osakan linnan piirityksessä, viimeisimmissä Sengoku-ajan jälkimaininkien kahinoissa Tokugawan armeijaa vastaan. Sanada Yukimura on eräs historian tunnetuimmista samuraista jota aikalainen Shimazu Tadatsune kutsui “japanin suurimmaksi soturiksi”. Tarinassa on mukana Yukimuran toveri ja kilpailija Date Masamune (todellisuudessa nämä kaksi eivät koskaan tavanneet) ja ensimmäistä kertaa sarjassa näkyvät Yukimuran isä Masayuki ja vanhempi veli Nobuyuki.

Peli ei ole muuttunut kolmos ja nelososista juuri lainkaan, mitä nyt PS4 mahdollistaa vähän hienomman ulkoasun. Hahmojen liikkeet ovat hieman muuttuneet, mutta eivät kovin merkittävästi. Mukana on myös noin 40 tuttua hahmoa sarjan aiemmista osista, mutta valitettavasti nämä ovat pelattavissa vain “haastemodessa”. Pelin rakennetta on muutettu enemmän tarinavetoiseksi, minkä johdosta vanhan tyylisestä “kaikilla hahmoilla on tarinamoodi” on luovuttu. Tarina itsessään on ihan mukiinmenevä, mitä nyt varmasti pieniä yksityiskohtia missasin kielitaidon puutteen takia, tätä peliä ei nimittäin ole lokalisoitu. Sarjalle tunnukseomainen humoristisuus ja huima melodraama on mukana. Ja tietysti sarjan ominaispiirre, eli kaupalliseksi pelisarjaksi varsin selkeästi naisyleisöä ja yaoi-doujinien tekijöitä viehättävät komeat pojat.

Tarinavetoisuus on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta sarja voisi kaivata hieman syvempää tarinaa kun mitä edellisissä peleissä on totuttu, mutta nyt se tulee sillä kustannuksella, että käytännössä pelattavana on kunnolla vain neljä hahmoa neljänkymmenen sijaan. Tämä meinaa sitä, että peli tuntuu enemmän laajennukselta kuin omalta julkaisultaan ja alkuperäinen, lähes täyden pelin hinta on varmasti tuntunut karulta jopa sarjan suurimmille faneille.  

Tästä päästäänkin lopputunnelmiin.  Tämä on viimeinen Sengoku Basara -julkaisu tähän tietoon ja siitä on jo viitisen vuotta. Kun pelien kehityskustannukset ja -aika vain kasvaa ja julaisijat keskittyvät “varmoihin nakkeihin” on Sengoku Basaran tulevasuus vaakalaudalla. Pelin myynnit eivät selvästikään olleet loistavat, koska tätä ei edes lokalisoitu ja vaikka niin on käynyt ennenkin, niin herää kysymys, aikooko Capcom käyttää rahaa niche-sarjaan, jolla kyllä on erittäin vankka fanikunta, (sen todistaa menestyneet näytelmät ynnä muut, katso vanhat blogit) mutta se on lähestulkoon vain Japanissa. Pelissä on myös paljon hahmoja, joilla on erittäin tunnettuja ääninäyttelijöitä ja tämä on varmasti iso rahareikä. Tässä valossa esimerkiksi Monster Hunter tuntuu paljon järkevämmältä sijoitukselta mitä tulee fantasiamätkintään. Toivottavasti Sengoku Basaralle nähdään vielä joskus jatkoa. Se olisi sääli, jos tämä sarja jäisi tyystin unholaan.

Sanada Yukimura-den on vain sarjan faneille suunnattu osa, joka on liian kallis alkuperäisellä hinnallaan, mutta käytettynä parilla kympillä pelaamisen arvoista musou-meininkiä, joka tuntuu hyvältä ja vauhdikkaalta pelata, mutta huutaa reilusti lisää sisältöä, varsinkin kun vertaa sarjan massiiviseen edelliseen osaan, 4 Sumeragiin.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...