Moi,
Tällä viikolla vuorossa on mielenkiintoinen tapaus. Ei niinkään itse pelin kannalta, vaan aivan muista syistä. Katsotaan, millainen peli on Jalecon vuonna 1986 julkaisema Urusei Yatsura: Lum’s Wedding Bell Famicomilla.
Urusei Yatsura on Rumiko Takahashin manga, joka alkoi vuonna 1978. Tämä on siis lisenssipeli, mutta keskitytäänpä hetki tarinan tekijään. Rumiko Takahashi on nimi, joka saattaa ja pitäisikin soittaa kelloja, jos on yhtään kiinnostunut sarjakuvista, sillä hän on yksi pisimmän uran tehneitä vielä aktiivisia mangapiirtäjiä ja samalla myös menestyneimpiä. CV:stä löytyy Urusei Yatsuran lisäksi mm. Ranma ½ ja Inuyasha. Pokkareita on Takahashi on myynyt pitkälle yli 100 miljoonaa.
Urusei Yatsura oli Rumiko Takahashin ensimmäinen sarja ja lisäksi jättimenestys. Yatsuraa tehtiin kymmenen vuotta ja päälle 34 pokkaria, sekä saman verran miljoonia myytyjä eepoksia. En ole kovin hyvin perillä vanhoista tyttöjen mangoista, mutta käsittääkseni sarjan idea on, että Oni-nimiset avaruusolennot valtaavat Maapallon, mutta antavat ihmiskunnalle mahdollisuuden vastustaa valloitusta kilpailulla, jossa sattumanvaraisesti valitun ihmisen pitää onnistua koskettamaan Onin sarvia viikon aikarajan puitteissa. Arpa osuu tietysti lukiopoika Mc-kuniin ja onneksi Oni, joka pitää saada kiinni on myös söpö avaruus-waifu. Kyseessä on siis romanttinen komediasarja, kuten arvata saattaa.
Siitä päästäänkin peliin. Ideana on ohjata Lum-nimistä Onia, eli toista sarjan päähenkilöistä matkalla esikoulusta yliopistoon ja lopulta hääkellojen kilinään MC-kun Ataru Moroboshin kanssa. Koska kyseessä on Famicom, niin tämä hoituu tietysti tasoloikkimalla. Jokainen kouluaste on oma kenttänsä, jossa loikitaan koulurakennuksen käytäviää ja pyritään katolle, josta voi loikata UFOn kyytiin, joka kuljettaa Lumin seuraavalle tasolle, jossa Lum näyttää aina vähän vanhemmalta. Kentissä on aikaraja, joka on laavavirran muodossa nouseva tulinen lattia, joten portaita on pyrittävä ylöspäin melko rivakkaa tahtia. Kapuloita rattaisiin laittavat viholliset, sekä esimerkiksi liikkuvat tasot, joilla pitää loikkia. Kontrollit ovat perinteiset A hyppää, B ampuu, siinä kaikki.
Vaikeustaso on alusta saakka kiperä, mutta se on ymmärrettävää, koska peli on lyhyt ja ohi vartissa, jos homma on hallussa. Suurin haaste tulee siitä, että vihollisia on paljon ja niitä tulee jatkuvalla syötöllä sekä tukkimaan tietä, jolloin laavavirta lähestyy uhkaavasti, tai ottavat nirrin pois yhdellä osumalla. Kontrolleissa on myös pientä kankeutta, joten kovin nopeat ja ketterät kikat eivät onnistu.
Ulkoasu on kasarin puoliväliksi ihan mukava. Värejä löytyy riittävästi ja hahmoissa on sympaattisuutta. Omia suosikkejani ovat punaiset mustekalat. Animesarjan tunnari tietysti törähtää aloitusruudussa, eikä pelin aikana soiva renkutuskaan ole huono. Ei mikään mahtava audiovisuaalinen juhla, mutta ajaa asiansa.
Urusei Yatsura on lyhyt, Famicomin keskitason loikinta, jonka viehätys piilee itse sarjassa. Muille kuin Rumiko Takahashin ystäville tällä pelillä on nykyaikana hyvin vähän tarjottavaa. Tiedät kyllä, jos tämä kiinnostaa.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments