Skip to main content

Mennään naimisiin

 Moi,

Tällä viikolla vuorossa on mielenkiintoinen tapaus. Ei niinkään itse pelin kannalta, vaan aivan muista syistä. Katsotaan, millainen peli on Jalecon vuonna 1986 julkaisema Urusei Yatsura: Lum’s Wedding Bell Famicomilla. 

Urusei Yatsura on Rumiko Takahashin manga, joka alkoi vuonna 1978. Tämä on siis lisenssipeli, mutta keskitytäänpä hetki tarinan tekijään. Rumiko Takahashi on nimi, joka saattaa ja pitäisikin soittaa kelloja, jos on yhtään kiinnostunut sarjakuvista, sillä hän on yksi pisimmän uran tehneitä vielä aktiivisia mangapiirtäjiä ja samalla myös menestyneimpiä. CV:stä löytyy Urusei Yatsuran lisäksi mm. Ranma ½  ja Inuyasha. Pokkareita on Takahashi on myynyt pitkälle yli 100 miljoonaa. 

Urusei Yatsura oli Rumiko Takahashin ensimmäinen sarja ja lisäksi jättimenestys. Yatsuraa tehtiin kymmenen vuotta ja päälle 34 pokkaria, sekä saman verran miljoonia myytyjä eepoksia. En ole kovin hyvin perillä vanhoista tyttöjen mangoista, mutta käsittääkseni sarjan idea on, että Oni-nimiset avaruusolennot valtaavat Maapallon, mutta antavat ihmiskunnalle mahdollisuuden vastustaa valloitusta kilpailulla, jossa sattumanvaraisesti valitun ihmisen pitää onnistua koskettamaan Onin sarvia viikon aikarajan puitteissa. Arpa osuu tietysti lukiopoika Mc-kuniin ja onneksi Oni, joka pitää saada kiinni on myös söpö avaruus-waifu. Kyseessä on siis romanttinen komediasarja, kuten arvata saattaa. 

Siitä päästäänkin peliin. Ideana on ohjata Lum-nimistä Onia, eli toista sarjan päähenkilöistä matkalla esikoulusta yliopistoon ja lopulta hääkellojen kilinään MC-kun Ataru Moroboshin kanssa. Koska kyseessä on Famicom, niin tämä hoituu tietysti tasoloikkimalla. Jokainen kouluaste on oma kenttänsä, jossa loikitaan koulurakennuksen käytäviää ja pyritään katolle, josta voi loikata UFOn kyytiin, joka kuljettaa Lumin seuraavalle tasolle, jossa Lum näyttää aina vähän vanhemmalta. Kentissä on aikaraja, joka on laavavirran muodossa nouseva tulinen lattia, joten portaita on pyrittävä ylöspäin melko rivakkaa tahtia. Kapuloita rattaisiin laittavat viholliset, sekä esimerkiksi liikkuvat tasot, joilla pitää loikkia. Kontrollit ovat perinteiset A hyppää, B ampuu, siinä kaikki. 

Vaikeustaso on alusta saakka kiperä, mutta se on ymmärrettävää, koska peli on lyhyt ja ohi vartissa, jos homma on hallussa. Suurin haaste tulee siitä, että vihollisia on paljon ja niitä tulee jatkuvalla syötöllä sekä tukkimaan tietä, jolloin laavavirta lähestyy uhkaavasti, tai ottavat nirrin pois yhdellä osumalla. Kontrolleissa on myös pientä kankeutta, joten kovin nopeat ja ketterät kikat eivät onnistu. 

Ulkoasu on kasarin puoliväliksi ihan mukava. Värejä löytyy riittävästi ja hahmoissa on sympaattisuutta. Omia suosikkejani ovat punaiset mustekalat. Animesarjan tunnari tietysti törähtää aloitusruudussa, eikä pelin aikana soiva renkutuskaan ole huono. Ei mikään mahtava audiovisuaalinen juhla, mutta ajaa asiansa. 

Urusei Yatsura on lyhyt, Famicomin keskitason loikinta, jonka viehätys piilee itse sarjassa. Muille kuin Rumiko Takahashin ystäville tällä pelillä on nykyaikana hyvin vähän tarjottavaa. Tiedät kyllä, jos tämä kiinnostaa.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone 


 


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa).  Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...
Akiba’s Trip, osa 3.  Japanian matkakatsauksen kolmannessa osassa tutustutaan pelitarjontaan. Etenkin retro- ja käytetyt pelit ovat pääosassa, johtuen siitä, että ne sattuvat olemaan erityisen lähellä allekirjoittaneen sydäntä. Uusista peleistä paikan päällä kiinnostavimmat olivat limited edition -bokseja ja erilaisia animepelejä- ja visual novelleja. Muuten sieltä löytyy hyllyiltä ne ihan samat PS4 ja Switch -pelit kun täältäkin, eikä yhtään sen halvemmalla. Retropelejä halajavalle kaksi ilmiselvää ja isointa ovat legendaarinen, joidenkin hieman jo turistirysäksikin leimaama Superpotato ja Trader. Superpotato.  Tämä klassinen pelikauppa sijaitsee keskustan lähellä, vain pieni koukkaus pääkadulta sivuun. Aivan vastapäätä ovat edellisen blogin Akiba Cultures Zone ja Kotobukiya. Superpotato on viime vuosina kärsinyt turistirysän maineesta ja korkeiden hintojen syytöksistä, itse käyneenä pistän tämän jenkkituristien piikkiin: joitain vuosia sitten jenkit älysivät, että japan...