Moi,
Tällä kertaa on luvassa hieman vaihtelua Famicom-vyörytykseen, nimittäin nyt siirrytään 90-luvun kolikkopelien pariin. Katsotaan, millainen peli on Seibu Kaihatsun ja hauskasti nimetyn Hamster corporationin vuonna 1993 julkaisema mätkintäpeli Zero Team. Tämä oli pitkään todellinen harvinaisuus, sillä piirilevyn erikoisen suunnittelun ja salauksen takia tätä peliä ei ole voinut pelata kuin aidolla kolikkopelillä, jos jostain sellaisen sattui löytämään, kunnes niinkin myöhään kuin vuonna 2016 joku onnistui muokkaamaan pelin ROMin MAMElla toimivaksi. Nyt peli on tarjolla ihan virallisenakin julkaisuna nykykonsoleille Arcade Archives -latauksena.
Luvassa on siis perinteisen tyylistä “mennään ja mätkitään konnia kaduilla” -pelityyppi, jonka toi parrasvaloihin kasarilla Technosin Double Dragon ja myöhemmin jatkojalosti Capcomin Final Fight. Seibu Kaihatsu on parhaiten tunnettu avaruusräiskintöjen kehittäjänä, tunnetuimpana pelinään Raiden-sarja, jota julkaistaan vielä nykyäänkin. Katsotaan, kuinka uusi aluevaltaus onnistui.
Tarinaa ei kumemmin selitellä. Kriminaaliporukka kaappaa ilmeisesti erittäin tärkeän naisihmisen ja perään porhaltavat kaiketi joku erikoisporukka, joka tekee hallituksen kanssa yhteistyötä. Hahmoissa on vahvaa 80- ja 90-lukujen Tokusatsu-sarjojen henkeä: Löytyy kaksi Naruto-tyyppistä ninjaa, Ace ja Speed, vahvaa aerobic-ohjaajan energiaa välittävä Spin ja sotilasjermulta vaikuttava Big-O. Matka alkaa karuilta kaduilta ja jatkuu kaivosten ja Aasialaisten linnojen kautta kirjaimelliselle pahiksen Pääkallosaarelle.
Zero Team noudattaa Final Fightin tyylistä kahden napin tyyliä, hyökkäys ja hyppy. Simppelit kontrollit, joihin monipuolisuutta tuo se, että liikesarjat riippuvat joystickin suunnasta ja lisäksi on tarttumismekaniikka, jossa tyyppejä voi tarttua ja heitellä kuten esim. Double Dragonissa. Tämän lisäksi on perinteinen paniikkiliike, joka vie hieman energiapalkkia jokaisella käyttökerralla. Omaperäisenä ideana on kaatumisen jälkeen mahdollisuus kieriä syvyyssuunnassa pois vihollisten keskeltä ja se, että kaatumisen voi välttää vielä ilmassa ollessaan nappia hakkaamalla, jolloin voi vielä laskeutua jaloilleen. Jokaisella hahmolla on tietysti omat liikesarjansa ja pieniä ohjaustuntuman eroja. En häpeä myöntää, että valitisin ekalle pelikerralle hahmoksi Spinin, ilmiselvien seikkojen vuoksi.
Positiivisena yllätyksenä etenkin tämän ajankohdan mätkinnälle peli ei ole mitenkään järkyttävän vaikea. Haastetta on, mutta pelaajan hahmon liikkeiden prioriteetit ovat varsin hyvät, toisin kuin useissa muissa peleissä ja jopa pomot tottelevat ihan hyvin osumia, ilman mitään valtavan pitkiä haavoittumattomuusjaksoja tai mahdottoman halpamaisia liikkeitä. Lisäksi hyvin tärkeänä asiana tämän tyyliselle pelille, kentät eivät ole puuduttavan pitkiä ja niissä on runsaasti vaihtelua teemoiltaan.
Tästä päästäänkin ulkoasuun. Zero Team näyttää todella silmää miellyttävältä. Hahmot ovat värikkäitä, hyvin animoituja ja usein humoristisia ja etenkin taustoissa on roppakaupalla luonnetta ja detaljia. Vihollistyyppejä on paljon ja niissä on vaihtelua perus katukoviksista samuraihin ja ninjoihin. Pelaajahahmot ovat siistejä ja liikkeissä on mukava osuman ja painavuuden tuntu. Lisäksi kaikki, mukaan lukien viholliset räjähtävät näyttävästi. Ruudulle saadaan parhaimmillaan piirrettyä valtava määrä spritejä ilman hidastuksia, mikä on vuoden 1993 pelille vaikuttava. Asiaa auttoi varmasti kehittäjien kokemus räiskintöjen parissa. Myös musiikki on menevää, joskaan ei aivan Raidenin tasoa. Peli myös näyttää oikein mainiolta Switchin kannettavalta ruudulta, jolla siis pelasin.
Zero Team on pitkään lähes kadoksissa ollut kuriositeetti, mutta sen lisäksi paljastui, että se on myös aikansa parhaita ja hauskimpia pelata omassa lajityypissään. Final Fight voi olla ysärin vaikutusvaltaisin mätkintä ja suunnannäyttäjä, mutta minulla oli hauskempaa Zero Teamin kanssa, koska se on paljon vähemmän epäreilu ja turhauttava. Vahva suositus lajityypin ystäville.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments