Skip to main content

Hullu, Hullu Maailma

Tähän väliin retroblogia vähän eksoottisemman läpipeluun muodossa. Kuten on varmaan aiemmin tullut mainostettuakin, hommasin kesän Japanin matkalta Nintendon Famicomin, eli Family Computerin, eli Japani-NESin. Tämä on se uudempi malli, koska siinä on paremmat liitännät ja ohjainportit, alkuperäisessä Famicomissa ei ollut AV-liitäntää, vaan perus antennipiuha ja kaksi perusohjainta oli kiinteillä piuhoilla, kiinni juotettuna. 

Tällä masiinalla pelasin


Olen pelaillut konsolilla kaiken näköistä pientä pitkin syksyä, mutta nyt otin peluuseen kunnolla aivan uuden ja vähän pidemmän pelin, tarkoituksena läpäistä peli mielellään yhden illan aikana. Otin myös jokusen kuvan itse pelin aikana, autenttisen tunnelman lisäämiseksi. :D

Konami näyttää käyttäneen näitä hahmoja mm. Sarjiksissa


Konami Wai Wai World on 1988 julkaistu tasoloikka, joka on aika jännä tapaus: Mega Manista ja Castlevanioista ammentava Konamin tuon ajan tunnetuimpien maskottien yhteinen pläjäys. Jos et ole kuullut pelistä, niin en ihmettele, tätä ei ole julkaistu länsimaissa, syitä en voi kuin arvailla. 

Pelin idea on seuraava: Konamin pelimaailmat ovat Avaruusmuukalaisten sun muiden pahisten hyökkäyksen kohteena ja sen sankarit vangittu. Tohtori Cinnamon (ei yhtään dr. Light) kutsuu hätiin Konamimanin ja Konamiladyn, Konamin kaksi supersankarimaskottia. Näillä hahmoilla ei itseasiassa ollut omia pelejä, vaan ne olivat ikäänkuin koko firman maskotteja. En osaa sanoa, mihin lie katosivat 90-luvun aikana.
Parivaljakon hommana on pelastaa muut sankarismiehet ja pistää pahikset ojennukseen. 

Tästä se alkaa. 1-oven takana on parannus ja passwordit, 2 on kenttävalikko ja 3 on loppua varten, siellä valitaan lentokone.


Alkuselvityksen (japaniksi, peli vaatii hieman käännöskykyjä, koska muutama menu on oleellinen pelin kannalta, mutta ei mahdottomasti) jälkeen valitaan kenttä Megaman-tyyliin ja Pentaro-pingviini teleporttaa hahmot määränpäähän. Jokainen maailma on teemattu siellä asustavan hahmon mukaan ja tavoitteena on voittaa pahis ja saada avain, jolla pelastetaan maailman oma pelihahmo, joka sitten liittyy retkueeseen. Hahmoa voi vaihtaa vapaasti milloin haluaa ja tämä on pelin keskeisin mekaniikka, koska kaikilla on oma elämäpalkki ja erikoiskykynsä. Labraan voi palata milloin vain kentän alussa olevalla teleportilla, joten paikoitellen on tarpeen taktikoida ja farmata ammuksia tai parantaa porukka ennen jatkoa. Tässä on myös salasana, jolla voi jatkaa siitä mihin jäi, kunhan ensin löytää sen Japaninkielisestä valikosta. 

Idea muistuttaa Mega Mania


Konamiman ja Lady ovat alusta saakka mukana olevat perushahmot, aseena lyönti ja potku. Molemmille tosin on löydettävä laserpistooli kakkosaseeksi ja viitta, jolla he voivat lentää. Tämä on käytännöllistä äkkikuolema-monttuja täynnä olevilla osuuksilla, varsinkin, kun lennosta ei voi pudota, esim. osumasta ja molemmat voivat hyökätä ilmassa pistoolillaan. Listasin muut läpäisyjärjestyksessä: 

- Transylvania: Täällä asustaa tietysti Simon Belmont, jolla on ruoskallaan pitkä ulottuvuus ja hyvä kakkosase, risti

- Feodaaliajan Japani: Japanista on kotoisin varas Goemon, Ganbare Goemon-peleistä. “Mystical Ninja” lännessä. Goemonilla on aseena piippu, jolla on melko nopea hyökkäysanimaatio ja jännä yläviistoon sojottava suunta, mistä on hyötyä tiettyjen vihollisten ja tilanteiden kanssa. Goemon heittelee kakkosaseenaan kolikoita ja on ainoa, joka voi avata arrearkkuja

- Satama: Satamasta löytyy Mikey Goonies-peleistä ja leffoista. Mikey on aika rupuinen, mutta pieni, eli mahtuu matalista koloista, joka on pakollista pelin läpäisyyn. Mikeyn kakkosase on ritsa.

- Suurkaupunki: Täältä löytyy King Kong (ei siis Donkey Kong). Kong on vahva ja tekee eniten vauriota, lisäksi Kong hyppää korkeimmalle. Kong heittelee kakkosaseenaan kiviä, jotka ovat tehokkaita, mutta lyhyellä kantamalla.

- Helvetti (aasialainen): Täällä on samuraihahmo Fuuma, Fuuma no Den-peleistä. Taas yksi lokalisoimaton suuruus. Fuumalla on miekka, jolla voi rikkoa tiettyjä kiviä, jotka muuten tukkivat tien joissain kentissä. Kakkosaseena heittotähdet.

- Pääsiäissaaret: Jep, täältä haetaan Moai-patsas, sellainen sama, mitä näkee Gradius-Sarjassa. Moai hyökkää pukkaamalla ja voi myös rikkoa kiviä. Kakkosaseena puhaltaa kookospähkinöitä.

Tässä ollaan jo loppupuolella. Fuuma on juuri pelastettu ja kaikilla on kakkosaseet mukana.


Kuuden kentän jälkeen on aika hypätä hävittäjäkoneen puikkoihin ja läpäistä shoot ‘em up-kenttä viimeiseen koitokseen. Valittavana on joko Gradiuksen Vic Viper tai Twinbee. Sitten on jäljellä enää voittaa muukalaispomo kentässä, josta tulee temaattisesti mieleen Contra-pelien loppuvaiheet ja paeta Metroid-tyyliin aikarajan puitteissa. Hurraa, Konamin maailma on pelastettu! Kunnes voittamattomat pukumiehet iskivät 30-vuotta myöhemmin.

Hmm, kumpi vai kampi.. Lensin lopulta Twinbeella.


Wai Wai Worldissa on aika perus tasoloikan kontrollit ja perustason grafiikat, bonuksena kaikilla hahmoilla on oma tunnarinsa joka soi taustamusiikkina kun vaihtaa hahmoa. Mikä tekee pelistä mielenkiintoisen on sen monipuolisuus ja hahmokavalkadi. Mukana on myös jokunen löydettävä esine: haarniska, joka puolittaa vaurion, Gradius-upgrade pallero, joka tuplaa hyökkäys voiman ja supersankarin viitta, jolla Konamiman ja Konamilady voi lentää. Kakille pitää lisäksi löytää oma kakkosaseensa, joka käyttää ammuksia. Ammukset toimivat myös rahana: kupsahtaneet hahmot voi herättää henkiin releporttaamalla takaisin labraan ja maksamalla proffalle 100 paukkua per hahmo. Kartat ovat nes-mittapuulla laajahkoja ja tuovat rakenteeltaan mieleen Castlevaniat.

Tässä on kaikki valmiina. Ammuksia sais olla vielä vähän lisää...


Passwordin ansiosta peli ei ole mitenkään kovin vaikea, mutta käytin hyväkseni vähän farmausta ja karttoja, että säästin aikaa esineiden löytämisessä. Olisi löytynyt muutenkin, mutta halusin pelin läpi saman illan aikana. 

Pieni miikka myös löytyy: jostain syystä ruudun scrollaus alkaa vasta kun hahmo on jo noin ⅔ screenin reunaan päin, joten edestä tulevaan viholliseen reagoimiseen jää vain vähän aikaa. Tämä johtaa siihen, että hyökkäysnappia on ränkättävä jatkuvasti. Myös hitboksit ovat välillä vähän outoja, onneksi yhtä usein pelaajan hyväksi. Muuten peli toimii hyvin paljon kuin perinteinen Castlevania, mutta ilman osumasta tulevaa knockbäkkiä, eli on helpompi.

Koko kööri vasemmalta, edestä: Mikey, Konamiman, prof. Cinnamon, Pentaro, Goemon;
Simon, Fuuma, Moai, Kong, Konamilady


Kokonaisuutena tykkäsin kovasti. Hahmojen vaihto oli hyvä idea ja sitä käytettiin kekseliäästi, vaikeusaste oli maltillinen, kunhan älysi sopivan järjestyksen mennä kentät, jotkin hahmot oli selvästi räätälöity tiettyihin kohtiin. Ymmärrän hyvin, ettei tullut Eurooppaan, koska moni hahmo olisi ollut tyystin tuntematon ja PAL-aluetta kusetettiin muutenkin urakalla, mutta jännä ettei tullut edes jenkkijulkaisua, tämä on kuitenkin tosi pätevä tasoloikka tuohon aikaan uniikilla idealla. Ehkä Konami julkaisi jo niin paljon, että joutuivat karsimaan, kun Nipalla oli lännessä se typerä vuosittainen julkaisujen raja, mitä Konami kiersi jo muutenkin julkaisemalla pelejä nimellä “Ultra Games”.

Käteen jäi kuitenkin hyvä mieli pirteästä ja ennennäkemättömästä Famicom-pelistä, näiden takia sen juuri tänne ronttasinkin. 

Kiitoksia taas kaikille lukijoille, palataan asiaan!

-Malone


Comments

Anonymous said…
Veikkaan että tuo arvioitiin "liian monimutkaiseksi" tyhmille länkkäreille ;D Ja Fuji-san -kenttä ynnä itämainen Helvetti olisi pitänyt muokata.

On se jännä, kun katoin tuota kenttävalikkokuvaa, niin muistin heti minkä takia NES-pelien karut graffat toimi tavallaan paremmin kuin fotorealistisuus nykyisin. Jokaisesta paikasta syntyy tossa oma jännittävä mielikuva.
Malone said…
Jep, saattaapi olla, kun siihen aikaan piti kaikki burgeroida länsimaihin. Toisaalta, nyt jälkikäteen on mukava suorittaa löytöretkeilyä ja tutustua, mistä jäi aikoinaan paitsi.

Mulle nuo 8-bittiset grafiikat on edelleen hyvät, jos ne vain on hyvin suunnitellut ja spritet näyttää ilmeikkäiltä.

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv