Kaksoskärmekset

Tällä Kertaa blogissa vähän poikkeuksellinen postaus, vaikka jatkankin edelleen retropelien parissa. Luvassa on ikään kuin tarinatuokio, jossa kerron, kuinka pelasimme kamun kanssa läpi NESin Double Dragon kakkosen viime perjantaina, vieläpä ekalla yrityksellä ja piiiitkän ajan jälkeen.

Tämä on mun alkuperäinen, hieman kärsinyt DD2. No, se on selviytynyt yli 25 vuotta.

Kansitaide yksi parhaista koskaan.

Okei, homma alkoi pääpiirteittäin näin: Meillä on kaverin kanssa toisinaan retropeli-iltoja, jossa on motiivina yhtä paljon kun pelata pelejä ottaa parit mukit ja turista niitä näitä siinä ohessa. Pelailimme paljon muutakin, mutta merkittävin tapahtuma oli juuri Double Dragon kakkosen läpäisy, nimittäin viime kerrasta on aikaa vähintään kymmenkunta vuotta, ellei enemmän. Tähän aikaan mahtuu mukaan jokunen yritys, mutta joka kerralla matka on katkennut lyhyeen, kyseessä ei ole ihan helppo peli. 

Double Dragon 2: the revenge on Technos Japanin kehittämä ja Acclaimin julkaisema beat’em up peli, jonka moni varmaan tunnistaa ainakin nimeltä, DD on kuitenkin yksi genren klassisimmista sarjoista. Mulla on ollut tämä sarjan toinen osa NESillä noin vuodesta 1990, en muista enää tarkalleen, muuta kuin sen, että tämä on ostettu aikoinaan Jyväskylän Mustasta Pörssistä. Muistan kuulleeni joskus jotain juttuja, että tätä ei muka olisi julkaistu Skandinaviassa kuin vuokrakasettina, syynä kaiketi väkivalta ja sillei. Tässä kumoan sen tarinan, ei pidä paikkaansa. Ainakin meikäläinen (mutsi) sen osti ihan kaupan hyllyltä.

70 & 80-luvun toimintaelokuvia mukaileva juoni on omaperäinen: Pahisjengi murhaa Billy Leen tyttöystävä Marianin, siispä on aika kutsua paikalle velipoika Jimmy ja pompadour-tukkaisten vellosten tehtävänä on leipoa pahiksia kuonoon kahdeksan tason ja itse pääpahiksen verran. DD2 on siitä jännä peli, että siinä on hyvin omintakeiset kontrollit: A & B -napit ovat lyönti ja potku, mutta jännästi siten, että liike riippuu hahmon katsontasuunnasta. Oikealle katsottaessa A on aina lyönti ja B potku taaksepäin, ja päinvastoin. Tämä voi hieman hämmentää, mutta itseasiassa toimii mainiosti. A+B yhtäaikaa on hyppy. Näitä yhdistelemällä saadaa aikaan hyppypotkuja sun muuta martial arts -osaston peruskamaa, plus hauska tarttumamekaniikka, jossa pahiksesta saadaan ote, josta voi jatkaa kurittamista. Pelissä on NES-mittapuulla näyttävät grafiikat, hahmot ovat ilmeikkäitä ja hyvin animoituja ja tausta paikoitellen oikein näyttäviä. Pahiksissa on sellaista hyvää kasarileffojen raggareiden estetiikkaa: Punkkareita, niittejä, kettinkejä, jne. Ai niin, tietysti välipomoina se nahkaremmiäijä Mad Maxista, Charles Bronson ja Arnold. :D Myös musiikki on menevää ja parissa kohdin NESin mieleenpainuvimpia melodioita.

Mad Max-hemmo

Bronson

Arnold

Meidän kostoretkemme kulki läpi parin ensimmäisen kaupunkitason mutkitta, kolmannen kentän helikopteri, jossa on instakill-ovi, joka imee hahmoja ulos meni myös ilman mokia. Mulle sattui neljännen kentän tukkien päällä hypyissä moka ja mulahdin jordaaniaan, eli sinne meni yksi ukko aivan omaa hölmöilyä. Tässä vaiheessa mikään ei osoittanut, että tämä voisi mennä läpi, vaan kaikki vaikutti tyypilliseltä 6-7 kenttiin päättyvältä runilta. DD2:ssa on nimittäin melkoisen kankeat hyppykontrollit ja kentissä 6 & 7 on useampi huone, joissa on hypittävä katoavilla tai liikkuvilla tasoilla. Yksikin moka tietää yleensä hengenlähtöä. Pelissä on kolme ukkoa ja sen jälkeen Game Over, ei jatkoja tai muita kikkoja. 

Kentässä kuusi alkoivat odotetut ongelmat. Hypyt ovat vaikeahkoja yksinkin, kahdestaan vielä hankalampia, koska hypyt pitää käytännössä joko synkronoida, tai sitten edetä yksi kerrallaan, toinen odottaa ja toinen loikkii, ainakin toivon mukaan esteradan läpi. Kamulta lipsahti pari hypyn ajoitusta ja ukkoa lattian piikkimattoihin. Kentässä seitsemän kaverin eväät oli syöty ja viimeinen elämä meni enenn kentän loppua, joten minä jatkoin matkaa viimeiseen yksinäni, jäljellä kaksi ukkoa. Vieläkään ei ollut pienintäkään uskoa, että peli voisi mennä läpi. Kentässä kahdeksan sain jostain Super Sayan -moden päälle ja kaikki loksahti kohdilleen. Jokainen pahis ja välipomo kellistyi ilman ongelmia, jopa lopun neljä ninjaa ja tason pomona toimiva klooni omasta pelaajahahmosta. 

Tason 6 loppu. Tässä kohdin ongelmat yleensä alkavat

Oli aika kohdata pääpahis. Vieläkään en ollut varma onnistumisesta, viimeisellä bossilla on nimittäin kaksi kikkaa, jotka voivat pilata kaiken. Se pirulainen muutuu ekan puolisko ajaksi näkymättömäksi, eli pitää vain arvailla, missä herra mahdollisesti liikkuu ja yrittää ennakoida parhaansa mukaan. Toinen ongelma on liike, joka vie ⅔ elämäpalkista kerralla ja voi käytännössä tulla randomilla lähes missä välissä tahansa. Kun nämä yhdistää, niin hyväkin runi voi mennä lopussa rng-jumalten alttarilla.Tällä kertaa ei mennyt, olin jo lähellä möhliä koko homman, mutta lopulta onnistuin kellistämään paskiaisen viimeisellä elämällä. Mariankin heräsi henkiin, ilmeisesti pahiksen taikavoimien vapautuessa (tjms?) ja lopuksi kaikki hyvin.

Loppupahis

Olin yllättävän liekeissä siitä, että peli meni läpi näin yllättäen ja varsinkin kun viime kerrasta on pitkä aika. Feels good!  

Tämmöinen vähän erilainen blogaus tällä kertaa, mitä tuumasitte, laitanko tulevaisuudessakin vastaavia turinoita?

Kiitoksia, palaan asiaan taas piakkoin.

-Malone