Skip to main content

Paluu Menneisyyteen

Moi,
Tällä viikolla palaamme huippumodernin PS1:n parista takaisin 80-luvulle ja vieläpä alkupäähän. Vuorossa on Jalecon vuoden 1983 Exerion. Alkuperäisen kolikkopelin levityksestä vastasi Taito. Kuten nimestä ja julkaisuvuodesta voi jo päätellä kyseessä on perinteinen avaruuspyssyttely. Exerion oli aikoinaan pienoinen menestys, jota Game Machine-lehti tituleerasi vuoden menestyneimmäksi pöytämallin kolikkopeliksi. Exerion poiki myös kaksi jatko-osaa.


Koska kyseessä on vanha avaruusräiskintä, mallia Galaga/Galaxian, vain hivenen Space Invadersia modernimpi, niin joku saattaa tässä vaiheessa kysyä mikä tästä tekee kiinnostavan? No, peli valikoitui kahdesta syystä: Ensimmäinen on, että Ghost of Tsushima on vienyt niin paljon pelitunteja, ettei mihinkään laajempaan ja monimutkaisempaan ole liiennyt aikaa. “:D”. Toinen syy on, että tässä tehdään pari ajankohtaan nähden jännää juttua. Exerionissa on nimittäin pseudo-3D scrollausefekti, joka on liikkeessä itseasiassa aika vaikuttavan näköinen. Toinen ominaispiirre on aluksen fysiikka: Sillä nimittäin on paino ja liike-energia. Toisin kun muissa tämän ajan avaruuspyssyttelyissä, joissa alus liikkuu juuri niin paljon ja sinne suuntaan kun ohjainta painaa, niin tässä alus kiihtyy ja jarruttaa ennnekuin vaihtaa suuntaa. Se tuntuu hyvältä, mutta myös nostaa vaikeustasoa, koska väistely ei suju niin pikselintarkasti, vaan pitää osata ennakoida. Muuten mennään melko perinteisellä linjalla. Ammuksia on kahta erilaista, hitaammin ammuttaava, loputon kahden ammuksen tulitus ja vihollisia ampumalla latautuva rajatuilla ammuksilla varustettu yksi jatkuva, automaattinen sarjatuli. Siitä sitten vain räsikimään ja oletettavasti pelastamaan jotain muukalaisten kynsistä. 



Kynsistä päästäänkin grafiikkaan. Viholliset ovat melko mielenkiintoisen näköisiä, useat ovat selvästi petolinnun, lentoliskon tai lohikäärmeen oloisia, joka antaa vähän uniikimpaa filistä kuin perus avaruusalukset. Sama seikka, joka teki Space Invadersista unohtumattoman, siinä vihulaiset oli suunniteltu merieläinten ja äyriäisten pohjalta. Mitään kovin tajunnanräjäyttävää ei silti kannata odottaa, paitsi se scollausefekti on minun mielestäni tosi siisti. Tässäkin on muuten Pääsiäissaarten Moai-patsaita, vieläpä kolme vuotta ennen Konamin Gradiusta, mistä ne tunnetaan paremmin.



En tiedä, onko tässä sen kummempaa tavoitetta kuin pisteet, ainakaan itse en yltänyt niin pitkälle, että voisin varmuudella todeta, että mitään lopputekstiä tai onnitteluja ei ole odotettavissa, Exerion ei nimittäin ole mitenkään helppo peli.



Exerion kannattaa tsekata, jos on kiinnostunut todella klassisista kolikkopeleistä, jos ei muuten niin sen paljonpuhutun scrollausefektin ja aluksen liikkeen omintakeisuuden takia. Kyllä minä tästä saan riemua irti vähintään sen pari euroa maksaneen kasetin edestä. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone   

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...