Skip to main content

Vanha Kunkku: Pikku-ukkoperjantai #2

 Hei,

Yllätän uudella unboksauksella! Tällä kertaa avataan vertailun vuoksi näkemys alkuperäisestä Monsterikunkku Godzillasta. S.H. MonsterArts Godzilla 1954, siis. Lootan kyljestä löytyy tuttu sarvekas sydänlogo, eli figun toteutuksesta vastaa Bandain Tamashii Nations. Pidän 1954 “Gojiraa” ihan aitona mestariteoksena, joka kuuluu ehdottomasti ihan kaikkien aikojen “parhaat leffat” -listalle.

S.H. Monsterarts on Bandain kaijusarja, joka on läheistä sukua firman supersankareille, S.H. Figuartsille mitä löytyy Ultramanista Marveliin ja Star Warsiin. Bandailla on mittava määrä lisenssejä, joista ammentaa, yhtenä siis Tohon klassinen jättilisko kumppaneineen mm. Monster Hunterin ohella. Kyseessä on sellainen keräilijöille suunnattujen sarjojen keskihintainen edustaja.

Yllättävän painavasta mustavalkoisesta lootasta löytyy niinkään mustavalkoinen Godzilla. Ideana on, että MV-elokuvan hahmo pitää olla harmaasävyillä tässäkin muodossa. Mitään tilpehöörejä mukana ei ole, ei edes atomihenkäys-efektiä. 

Kädessä Godzilla tuntuu jämäkältä ja yllättävän painavalta. Ensimmäisenä katse kohdistuu ihon scrubuiseen tekstuuriin, joka on saatu vastaamaan aidon näköistä erittäin hyvin. Ulkonäössä selvästi panostetaan anatomiaan ja liikkuvuuteen, tämä on selvästi taipuisamman ja “aidomman” eläimen näköinen olemukseltaan, ei niinkään kumipuvn jäljitelmä. Ainoana kumipukuun viittaavana elementtinä sanoisin hieman vanhahtavalta vaikuttavat ja joistain kulmista jopa koomisesti mulkoilevat silmät. Epäilemättä tarkoituksella kuitenkin.  

Nam, ihmisiä..

Niveliä on saatu melko kömpelöltä vaikuttavaan Godzillaan runsaasti. Epäilykseni osoittautuivat oikeaksi, eli tämä liikkuu ja taipuu paljon leffagodzillaa paremmin. Erityismaininnan ansaitsee häntä, josta laskin 16 pallonivelin yhdistettyä yksittäisesti taipuvaa osaa. Myös leukoja voi louskuttaa auki ja kiinni. 

Äh, taas on tarttunut jotain panssarivaunua tassunpohjaan.

Vaikka mustavalkoista leffaa matkitaankin, ei silti olla ilman maalausta. Godzillasta löytyy runsain mitoin harmaasävyjä, jotka on maalattu todella hyvin ja paikoitellen käytetään jopa liukuvia sävyjä, kuten jalkojen kynsissä. En löytänyt jupistavaa tai lipsuntaa.

MonsterArts-Godzilla on hintaansa nähden mainio suoritus. Kyllä tästä näkee, että laatu maksaa, kun vertaa alle puoleen hintaan lähtevään NECAn Godzillaan. Mitään isompaa valituksen aihetta en keksi, ellei sellaiseksi voi laskea tilpehöörien puutetta. Ehkä se henkäysefekti olisi ollut paikallaan. Muuten liikutaan vaarallisen lähellä niin hyvää figuuria, että tekisi mieli hankkia myös ainakin Mechagodzilla ja King Ghidorah…


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan pelihommien muodossa!


-malone



Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more