Skip to main content

Vanha Kunkku: Pikku-ukkoperjantai #2

 Hei,

Yllätän uudella unboksauksella! Tällä kertaa avataan vertailun vuoksi näkemys alkuperäisestä Monsterikunkku Godzillasta. S.H. MonsterArts Godzilla 1954, siis. Lootan kyljestä löytyy tuttu sarvekas sydänlogo, eli figun toteutuksesta vastaa Bandain Tamashii Nations. Pidän 1954 “Gojiraa” ihan aitona mestariteoksena, joka kuuluu ehdottomasti ihan kaikkien aikojen “parhaat leffat” -listalle.

S.H. Monsterarts on Bandain kaijusarja, joka on läheistä sukua firman supersankareille, S.H. Figuartsille mitä löytyy Ultramanista Marveliin ja Star Warsiin. Bandailla on mittava määrä lisenssejä, joista ammentaa, yhtenä siis Tohon klassinen jättilisko kumppaneineen mm. Monster Hunterin ohella. Kyseessä on sellainen keräilijöille suunnattujen sarjojen keskihintainen edustaja.

Yllättävän painavasta mustavalkoisesta lootasta löytyy niinkään mustavalkoinen Godzilla. Ideana on, että MV-elokuvan hahmo pitää olla harmaasävyillä tässäkin muodossa. Mitään tilpehöörejä mukana ei ole, ei edes atomihenkäys-efektiä. 

Kädessä Godzilla tuntuu jämäkältä ja yllättävän painavalta. Ensimmäisenä katse kohdistuu ihon scrubuiseen tekstuuriin, joka on saatu vastaamaan aidon näköistä erittäin hyvin. Ulkonäössä selvästi panostetaan anatomiaan ja liikkuvuuteen, tämä on selvästi taipuisamman ja “aidomman” eläimen näköinen olemukseltaan, ei niinkään kumipuvn jäljitelmä. Ainoana kumipukuun viittaavana elementtinä sanoisin hieman vanhahtavalta vaikuttavat ja joistain kulmista jopa koomisesti mulkoilevat silmät. Epäilemättä tarkoituksella kuitenkin.  

Nam, ihmisiä..

Niveliä on saatu melko kömpelöltä vaikuttavaan Godzillaan runsaasti. Epäilykseni osoittautuivat oikeaksi, eli tämä liikkuu ja taipuu paljon leffagodzillaa paremmin. Erityismaininnan ansaitsee häntä, josta laskin 16 pallonivelin yhdistettyä yksittäisesti taipuvaa osaa. Myös leukoja voi louskuttaa auki ja kiinni. 

Äh, taas on tarttunut jotain panssarivaunua tassunpohjaan.

Vaikka mustavalkoista leffaa matkitaankin, ei silti olla ilman maalausta. Godzillasta löytyy runsain mitoin harmaasävyjä, jotka on maalattu todella hyvin ja paikoitellen käytetään jopa liukuvia sävyjä, kuten jalkojen kynsissä. En löytänyt jupistavaa tai lipsuntaa.

MonsterArts-Godzilla on hintaansa nähden mainio suoritus. Kyllä tästä näkee, että laatu maksaa, kun vertaa alle puoleen hintaan lähtevään NECAn Godzillaan. Mitään isompaa valituksen aihetta en keksi, ellei sellaiseksi voi laskea tilpehöörien puutetta. Ehkä se henkäysefekti olisi ollut paikallaan. Muuten liikutaan vaarallisen lähellä niin hyvää figuuria, että tekisi mieli hankkia myös ainakin Mechagodzilla ja King Ghidorah…


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan pelihommien muodossa!


-malone



Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...