Skip to main content

Vanha Kunkku: Pikku-ukkoperjantai #2

 Hei,

Yllätän uudella unboksauksella! Tällä kertaa avataan vertailun vuoksi näkemys alkuperäisestä Monsterikunkku Godzillasta. S.H. MonsterArts Godzilla 1954, siis. Lootan kyljestä löytyy tuttu sarvekas sydänlogo, eli figun toteutuksesta vastaa Bandain Tamashii Nations. Pidän 1954 “Gojiraa” ihan aitona mestariteoksena, joka kuuluu ehdottomasti ihan kaikkien aikojen “parhaat leffat” -listalle.

S.H. Monsterarts on Bandain kaijusarja, joka on läheistä sukua firman supersankareille, S.H. Figuartsille mitä löytyy Ultramanista Marveliin ja Star Warsiin. Bandailla on mittava määrä lisenssejä, joista ammentaa, yhtenä siis Tohon klassinen jättilisko kumppaneineen mm. Monster Hunterin ohella. Kyseessä on sellainen keräilijöille suunnattujen sarjojen keskihintainen edustaja.

Yllättävän painavasta mustavalkoisesta lootasta löytyy niinkään mustavalkoinen Godzilla. Ideana on, että MV-elokuvan hahmo pitää olla harmaasävyillä tässäkin muodossa. Mitään tilpehöörejä mukana ei ole, ei edes atomihenkäys-efektiä. 

Kädessä Godzilla tuntuu jämäkältä ja yllättävän painavalta. Ensimmäisenä katse kohdistuu ihon scrubuiseen tekstuuriin, joka on saatu vastaamaan aidon näköistä erittäin hyvin. Ulkonäössä selvästi panostetaan anatomiaan ja liikkuvuuteen, tämä on selvästi taipuisamman ja “aidomman” eläimen näköinen olemukseltaan, ei niinkään kumipuvn jäljitelmä. Ainoana kumipukuun viittaavana elementtinä sanoisin hieman vanhahtavalta vaikuttavat ja joistain kulmista jopa koomisesti mulkoilevat silmät. Epäilemättä tarkoituksella kuitenkin.  

Nam, ihmisiä..

Niveliä on saatu melko kömpelöltä vaikuttavaan Godzillaan runsaasti. Epäilykseni osoittautuivat oikeaksi, eli tämä liikkuu ja taipuu paljon leffagodzillaa paremmin. Erityismaininnan ansaitsee häntä, josta laskin 16 pallonivelin yhdistettyä yksittäisesti taipuvaa osaa. Myös leukoja voi louskuttaa auki ja kiinni. 

Äh, taas on tarttunut jotain panssarivaunua tassunpohjaan.

Vaikka mustavalkoista leffaa matkitaankin, ei silti olla ilman maalausta. Godzillasta löytyy runsain mitoin harmaasävyjä, jotka on maalattu todella hyvin ja paikoitellen käytetään jopa liukuvia sävyjä, kuten jalkojen kynsissä. En löytänyt jupistavaa tai lipsuntaa.

MonsterArts-Godzilla on hintaansa nähden mainio suoritus. Kyllä tästä näkee, että laatu maksaa, kun vertaa alle puoleen hintaan lähtevään NECAn Godzillaan. Mitään isompaa valituksen aihetta en keksi, ellei sellaiseksi voi laskea tilpehöörien puutetta. Ehkä se henkäysefekti olisi ollut paikallaan. Muuten liikutaan vaarallisen lähellä niin hyvää figuuria, että tekisi mieli hankkia myös ainakin Mechagodzilla ja King Ghidorah…


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan pelihommien muodossa!


-malone



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv