Skip to main content

Tripla-Tupla

 Moi,

Tällä kertaa palataan jälleen klassisen pelisarjan pariin. Vuorossa Konamin vuonna 1989 Famicomille julkaisema Twinbee 3: Poko Poko Daimao. Jo vain, Konamin pitkäikäisen cute ‘em up-sarjan kolmas osa. Ensimmäinen osa onkin jo katsastettu blogissa aiemmin. 




Twinbee 3 jatkaa samoilla tutuilla linjoilla. Ruutu vierii ylhäältä alaspäin ja Twinbee ampuilee vastaan tulevia vihulaisia, välillä keräten power uppeja, jotka ovat kellojen muodossa. Tämä on sarjan merkittävin ominaispiirre: Kellot muuttavat ampumalla väriä ja tämän jälkeen kerätty värillinen kello antaa bonuksen. Lisää nopeutta, tupla-ammukset, suojakilven tai perässä seuraavat kloonialukset, Gradiuksen Optionin tapaan. Lisäksi aluksella on kädet, joilla Twinbee heittelee pommeja maakohteisiin. Ammuksen osumasta menettää kädet, jotka tosin voi saada takaisin poimimalla ambulanssialuksen. Suorasta törmäyksestä vihollisiin lähtee nirri kerrasta. Pelissä on myös kaksinpeli, josta löytyy mm. combohyökkäys kahdella aluksella.



Kolmosessa pelaajaa on armahdettu mahdollisuudella poimia räjähtänyt alus takaisin, jolloin pelaaja saa menettämänsä power upit takaisin. Tämä on tervetullut uudistus armottomaan “kaikki veks” -tyyliin. Samalla Twinbee on myös merkittävästi helpompi kuin muut Konamin räiskinnät. Tämä meni läpi tunnin pelailulla. Gradius ei varmaan menisi edes koko illan ähellyksellä. 



Ulkoasu ja musiikit ovat varsin mainiot. Vihollisia mahtuu ruutuun reippaasti ilman merkittävää hidastelua, peli on värikäs ja miellyttävä katsella kaikin puolin. Musiikki on sopivan letkeää ja tunnelmaan sopivaa. Erikoismaininta hauskoille ja suurikokoisille bosseille. 



Twinbee on harmillisen vähälle huomiolle länsimaissa jäänyt Konamin pelisarja, joka saattaa olla meikäläisen suosikki näistä klassisista kasarin pyssyttelyistä. Tässä kohtaavat Konamin hyvä suunnittelu ja kohtuullinen vaikeustaso. Täydellinen kasuaalimmalle shoot ‘em up pelailijalle. Kannattaa kokeilla varsinkin tätä kolmosta, jos tuntuu että haluaisi vähän ammuskella klassiseen tyyliin, mutta ilman useimpien genren pelien hiuksianostattavaa vaikeustasoa ja turhautumista.




Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv