Skip to main content

Tripla-Tupla

 Moi,

Tällä kertaa palataan jälleen klassisen pelisarjan pariin. Vuorossa Konamin vuonna 1989 Famicomille julkaisema Twinbee 3: Poko Poko Daimao. Jo vain, Konamin pitkäikäisen cute ‘em up-sarjan kolmas osa. Ensimmäinen osa onkin jo katsastettu blogissa aiemmin. 




Twinbee 3 jatkaa samoilla tutuilla linjoilla. Ruutu vierii ylhäältä alaspäin ja Twinbee ampuilee vastaan tulevia vihulaisia, välillä keräten power uppeja, jotka ovat kellojen muodossa. Tämä on sarjan merkittävin ominaispiirre: Kellot muuttavat ampumalla väriä ja tämän jälkeen kerätty värillinen kello antaa bonuksen. Lisää nopeutta, tupla-ammukset, suojakilven tai perässä seuraavat kloonialukset, Gradiuksen Optionin tapaan. Lisäksi aluksella on kädet, joilla Twinbee heittelee pommeja maakohteisiin. Ammuksen osumasta menettää kädet, jotka tosin voi saada takaisin poimimalla ambulanssialuksen. Suorasta törmäyksestä vihollisiin lähtee nirri kerrasta. Pelissä on myös kaksinpeli, josta löytyy mm. combohyökkäys kahdella aluksella.



Kolmosessa pelaajaa on armahdettu mahdollisuudella poimia räjähtänyt alus takaisin, jolloin pelaaja saa menettämänsä power upit takaisin. Tämä on tervetullut uudistus armottomaan “kaikki veks” -tyyliin. Samalla Twinbee on myös merkittävästi helpompi kuin muut Konamin räiskinnät. Tämä meni läpi tunnin pelailulla. Gradius ei varmaan menisi edes koko illan ähellyksellä. 



Ulkoasu ja musiikit ovat varsin mainiot. Vihollisia mahtuu ruutuun reippaasti ilman merkittävää hidastelua, peli on värikäs ja miellyttävä katsella kaikin puolin. Musiikki on sopivan letkeää ja tunnelmaan sopivaa. Erikoismaininta hauskoille ja suurikokoisille bosseille. 



Twinbee on harmillisen vähälle huomiolle länsimaissa jäänyt Konamin pelisarja, joka saattaa olla meikäläisen suosikki näistä klassisista kasarin pyssyttelyistä. Tässä kohtaavat Konamin hyvä suunnittelu ja kohtuullinen vaikeustaso. Täydellinen kasuaalimmalle shoot ‘em up pelailijalle. Kannattaa kokeilla varsinkin tätä kolmosta, jos tuntuu että haluaisi vähän ammuskella klassiseen tyyliin, mutta ilman useimpien genren pelien hiuksianostattavaa vaikeustasoa ja turhautumista.




Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone

Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more