Skip to main content

Tripla-Tupla

 Moi,

Tällä kertaa palataan jälleen klassisen pelisarjan pariin. Vuorossa Konamin vuonna 1989 Famicomille julkaisema Twinbee 3: Poko Poko Daimao. Jo vain, Konamin pitkäikäisen cute ‘em up-sarjan kolmas osa. Ensimmäinen osa onkin jo katsastettu blogissa aiemmin. 




Twinbee 3 jatkaa samoilla tutuilla linjoilla. Ruutu vierii ylhäältä alaspäin ja Twinbee ampuilee vastaan tulevia vihulaisia, välillä keräten power uppeja, jotka ovat kellojen muodossa. Tämä on sarjan merkittävin ominaispiirre: Kellot muuttavat ampumalla väriä ja tämän jälkeen kerätty värillinen kello antaa bonuksen. Lisää nopeutta, tupla-ammukset, suojakilven tai perässä seuraavat kloonialukset, Gradiuksen Optionin tapaan. Lisäksi aluksella on kädet, joilla Twinbee heittelee pommeja maakohteisiin. Ammuksen osumasta menettää kädet, jotka tosin voi saada takaisin poimimalla ambulanssialuksen. Suorasta törmäyksestä vihollisiin lähtee nirri kerrasta. Pelissä on myös kaksinpeli, josta löytyy mm. combohyökkäys kahdella aluksella.



Kolmosessa pelaajaa on armahdettu mahdollisuudella poimia räjähtänyt alus takaisin, jolloin pelaaja saa menettämänsä power upit takaisin. Tämä on tervetullut uudistus armottomaan “kaikki veks” -tyyliin. Samalla Twinbee on myös merkittävästi helpompi kuin muut Konamin räiskinnät. Tämä meni läpi tunnin pelailulla. Gradius ei varmaan menisi edes koko illan ähellyksellä. 



Ulkoasu ja musiikit ovat varsin mainiot. Vihollisia mahtuu ruutuun reippaasti ilman merkittävää hidastelua, peli on värikäs ja miellyttävä katsella kaikin puolin. Musiikki on sopivan letkeää ja tunnelmaan sopivaa. Erikoismaininta hauskoille ja suurikokoisille bosseille. 



Twinbee on harmillisen vähälle huomiolle länsimaissa jäänyt Konamin pelisarja, joka saattaa olla meikäläisen suosikki näistä klassisista kasarin pyssyttelyistä. Tässä kohtaavat Konamin hyvä suunnittelu ja kohtuullinen vaikeustaso. Täydellinen kasuaalimmalle shoot ‘em up pelailijalle. Kannattaa kokeilla varsinkin tätä kolmosta, jos tuntuu että haluaisi vähän ammuskella klassiseen tyyliin, mutta ilman useimpien genren pelien hiuksianostattavaa vaikeustasoa ja turhautumista.




Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone

Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...
4 comments
Read more

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...
Post a Comment
Read more

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...
Post a Comment
Read more