Skip to main content

Rakettiritari Seikkailee

Hei,

Otetaan vielä toinen Mega Driven peli tähän perään, koska sieltä löytyy vähemmän tunnettujakin helmiä. Tässä on yksi sellainen: Konamin Rocket Knight Adventures vuodelta 1993. Konami oli juuri tähän aikaan kasarin lopulla/ysärin alussa kovimmissa liekeissään ja se näkyy myös tässä pelissä, jonka suunnittelusta vastasi Contra-sarjaa pykännyt tiimi. 

Rocket Knightissa Sparkster-niminen opossumiritari seikkailee steampunk-vaikutteisessa maailmassa ja pelastaa prinsessan sekä kuningaskunnan  avaruuspiraattipossu-pahiksen ja Sparksterin kilpailijan, vastaavan mustan ritarin kynsistä. Sen kummempia juonikuvioita lienee turha kertoa, sillä tasoloikkaan tämä motiivi riittää vallan mainiosti. 

Sparksterilla on loikinnan lisäksi aseena miekka, josta lähtee energiasäde, myös hännällä voi roikkua puun oksilla ja muissa sopivissa paikoissa. Pelissä on elämämittari, jonka virkaa toimittavat sydämet. Rocket Knight on pohjimmiltaan perinteinen 16-bittinen tasoloikka, mutta pakkaa sekoitetaan parilla mainiolla keksinnöllä: Ensinnäkin termi ”rocket knight” tulee kuvioihin siinä, että hahmolla on rakettireppu, jolla voi syöksyä vauhdikkaasti lyhyen aikaa. Hyökkäysnappia pohjassa pitämällä rakettireppu latautuu aj irti päästämällä sparkster syöksyy ristiohjaimen suuntaan. Tätä ominaisuutta voi käyttää sekä hyökkäyksenä, että ylettääkseen paikkoihin, joihin hyppämällä ei pääse. Toisinaan pitää jopa kimmottaa itsensä seinien kautta pikku nokkeluutta vaativissa osuuksissa. Tämän lisäksi mukana jokunen sivulle scrollaava lentelykenttä, joiden gameplay muistuttaa enemmän avaruusräinkintää, kuten esim. Gradiusta. Myös bossitappeluita löytyy. Ovat ihan mukavan vaihtelevia, koska jokainen on rakennettu eri gimmikin tai mekaniikan varaan.

Peli on riittävän pitkä ja haastava, ettei ensikertalainen pääse lähellekään loppua, mutta mikään mahdoton homma ei ole kyseessä. Rocket Kight on helpompi kuin esim. useimmat Contrat. Muutamassa kentässä nousee tie pystyyn mutta kun älyää niiden kikat, niin homma ei enää vaikuta niin hankalalta kuin aluksi näyttää. 

Rocket Knightin ulkoasu on aivan parasta Mega Drivea. Hahmot ja animaatiot ovat hauskoja, ilmeikkäitä ja niitä on paljon. Mukaan on livautettu paljon koomisia pikkutapahtumia, joista yleensä vastaavat pelin peruspahiksina toimivat possut. Taustagrafiikat ja kenttien teemat vaihtelevat runsaasti ja lentokentissä on huimaa vauhdin tuntua. Erikoismaininta hienolle roiske-efektille kun Sparkster porhaltaa lähellä veden pintaa. Musat ovat mainiot, vaan eivät aivan mahtavinta mieleenjäävää tunnaria.

Rocket Knight Adventures on yksi parhaista Mega Driven tasoloikista, joka lisää mukavasti vaihtelua perushyppelyyn. Iso suositus kaikille. Harmillisesti aito kasetti on nykyään aika kallis, joten jonkun sortin emulointi tai digiostos on järkevää. Tästä pelistä on myös “ihan ok” remake/reboot HD-konsoleille, se ei kuitenkaan pääse lähellekään alkuperäistä.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone 


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa).  Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...
Akiba’s Trip, osa 3.  Japanian matkakatsauksen kolmannessa osassa tutustutaan pelitarjontaan. Etenkin retro- ja käytetyt pelit ovat pääosassa, johtuen siitä, että ne sattuvat olemaan erityisen lähellä allekirjoittaneen sydäntä. Uusista peleistä paikan päällä kiinnostavimmat olivat limited edition -bokseja ja erilaisia animepelejä- ja visual novelleja. Muuten sieltä löytyy hyllyiltä ne ihan samat PS4 ja Switch -pelit kun täältäkin, eikä yhtään sen halvemmalla. Retropelejä halajavalle kaksi ilmiselvää ja isointa ovat legendaarinen, joidenkin hieman jo turistirysäksikin leimaama Superpotato ja Trader. Superpotato.  Tämä klassinen pelikauppa sijaitsee keskustan lähellä, vain pieni koukkaus pääkadulta sivuun. Aivan vastapäätä ovat edellisen blogin Akiba Cultures Zone ja Kotobukiya. Superpotato on viime vuosina kärsinyt turistirysän maineesta ja korkeiden hintojen syytöksistä, itse käyneenä pistän tämän jenkkituristien piikkiin: joitain vuosia sitten jenkit älysivät, että japan...