Skip to main content

Rakettiritari Seikkailee

Hei,

Otetaan vielä toinen Mega Driven peli tähän perään, koska sieltä löytyy vähemmän tunnettujakin helmiä. Tässä on yksi sellainen: Konamin Rocket Knight Adventures vuodelta 1993. Konami oli juuri tähän aikaan kasarin lopulla/ysärin alussa kovimmissa liekeissään ja se näkyy myös tässä pelissä, jonka suunnittelusta vastasi Contra-sarjaa pykännyt tiimi. 

Rocket Knightissa Sparkster-niminen opossumiritari seikkailee steampunk-vaikutteisessa maailmassa ja pelastaa prinsessan sekä kuningaskunnan  avaruuspiraattipossu-pahiksen ja Sparksterin kilpailijan, vastaavan mustan ritarin kynsistä. Sen kummempia juonikuvioita lienee turha kertoa, sillä tasoloikkaan tämä motiivi riittää vallan mainiosti. 

Sparksterilla on loikinnan lisäksi aseena miekka, josta lähtee energiasäde, myös hännällä voi roikkua puun oksilla ja muissa sopivissa paikoissa. Pelissä on elämämittari, jonka virkaa toimittavat sydämet. Rocket Knight on pohjimmiltaan perinteinen 16-bittinen tasoloikka, mutta pakkaa sekoitetaan parilla mainiolla keksinnöllä: Ensinnäkin termi ”rocket knight” tulee kuvioihin siinä, että hahmolla on rakettireppu, jolla voi syöksyä vauhdikkaasti lyhyen aikaa. Hyökkäysnappia pohjassa pitämällä rakettireppu latautuu aj irti päästämällä sparkster syöksyy ristiohjaimen suuntaan. Tätä ominaisuutta voi käyttää sekä hyökkäyksenä, että ylettääkseen paikkoihin, joihin hyppämällä ei pääse. Toisinaan pitää jopa kimmottaa itsensä seinien kautta pikku nokkeluutta vaativissa osuuksissa. Tämän lisäksi mukana jokunen sivulle scrollaava lentelykenttä, joiden gameplay muistuttaa enemmän avaruusräinkintää, kuten esim. Gradiusta. Myös bossitappeluita löytyy. Ovat ihan mukavan vaihtelevia, koska jokainen on rakennettu eri gimmikin tai mekaniikan varaan.

Peli on riittävän pitkä ja haastava, ettei ensikertalainen pääse lähellekään loppua, mutta mikään mahdoton homma ei ole kyseessä. Rocket Kight on helpompi kuin esim. useimmat Contrat. Muutamassa kentässä nousee tie pystyyn mutta kun älyää niiden kikat, niin homma ei enää vaikuta niin hankalalta kuin aluksi näyttää. 

Rocket Knightin ulkoasu on aivan parasta Mega Drivea. Hahmot ja animaatiot ovat hauskoja, ilmeikkäitä ja niitä on paljon. Mukaan on livautettu paljon koomisia pikkutapahtumia, joista yleensä vastaavat pelin peruspahiksina toimivat possut. Taustagrafiikat ja kenttien teemat vaihtelevat runsaasti ja lentokentissä on huimaa vauhdin tuntua. Erikoismaininta hienolle roiske-efektille kun Sparkster porhaltaa lähellä veden pintaa. Musat ovat mainiot, vaan eivät aivan mahtavinta mieleenjäävää tunnaria.

Rocket Knight Adventures on yksi parhaista Mega Driven tasoloikista, joka lisää mukavasti vaihtelua perushyppelyyn. Iso suositus kaikille. Harmillisesti aito kasetti on nykyään aika kallis, joten jonkun sortin emulointi tai digiostos on järkevää. Tästä pelistä on myös “ihan ok” remake/reboot HD-konsoleille, se ei kuitenkaan pääse lähellekään alkuperäistä.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone 


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...