Skip to main content

Monsterit Molskilla

 Moi,

Tällä viikolla on luvassa vaihtelua pitkän Famicom-putken jälkeen. Vaihdamme konsolia PC Engineen ja pelinä on Tonkin Housen vuonna 1991 kehittämä Monster Pro Wrestling.

Wrestlinkiä on siis jälleen tarjolla. Mutta, tämä peli ei ole ollenkaan ajalleen tyypillinen napinhakkaukseen perustuva paininta, vaan vuoropohjainen rpg. Kuulostaako erikoiselta ratkaisulta painipelille? No, se ei suinkaan ole ainoa erikoinen asia, mitä tähän peliin liittyy.

Itse idea on hyvin simppeli: Alussa luodaan hahmo, joka tapahtuu siten, että pelaaja valitsee yhden tarjolla olevista omituisista otuksista ja sen jälkeen jakaa saatavilla olevat kykypisteet eri osa-alueiden kesken. Mitään sen kummempaa infoa ei ole tarjolla, edes ohjekirjassa, joten ominaisuuksien hyödyt on joko pääteltävä tai opittava käytännössä. Pelin tarina sijoittuu kaukaiseen vuoteen 1999, jolloin ilmeisesti ihmiskunta asuu maanalaisissa kaupungeissa jonne jonkun sortin Belsebuub lähettää hirviöitä taistelemaan showpainimatseissa. Professori Yamato ottaa haasteen vastaan ja kehittää geenimanipulaatiolla oman urhonsa, jonka tarkoitus on kyykyttää kaikki muut ja kaiketi tämä jollain syöksee vallasta ihmiskuntaa kiusaavan pahiksen. Ei sen epäjohdonmukaisempi kuin mikään WWE:n juoniuvioistakaan, joten hyväksytään. 

Sitten on aika siirtyä itse otteluun. Peli on menupohjainen rpg, jossa ensin valitaan tekniikka, jota halutaan käyttää ja sitten painetaan nappia, jolloin yläkulmassa kovalla vauhdilla rullaava numerosarja arpoo luvun, joka on hyökkäyksen “osumatarkkuus”. Puolustava osapuoli tekee saman ja kumpi saa isomman luvun, voittaa ja saa oman liikkeensä läpi, joka tekee vauriota, debuffeja ja niin poispäin. Kun hit pointisit ovat nollissa, niin hirviö on kellistetty. Mukana on siis reippaasti satunnaisuutta, sillä hyökkäyksen osumatarkkuus arvotaan. Tähän lukuun voi vaikuttaa hieman valinnoillaan ja muka  on kivi, paperi, sakset -elementtiä, sillä jotkut liikkeet ovat selvästi tehokkaampia tietyissä tilanteissa. Nämä vaan pitää kaikki oppia kokeilemalla. Matsien jälkeen saa lisää kokemuspisteitä sekä tilaisuuden oppia itselleen yksi vastustajan liikkeistä.    

Pelin vaikeustaso on vaihteleva. Koska mukana on niin paljon satunnaisuutta, toisinaan tuntuu, että peli vaan “päättää” voittaa tai hävitä, riippuen siitä millä tuulella sattuu olemaan. Myös hävityistä matseista saa kokemusta, joten teoriassa pelin voi pelata läpi väkisin pelkällä kärsivällisydellä. Kokemus tuntuu joka palkitsevalta tai turhauttavalta ihan sen mukaan, millainen tuuri sattuu milläkin kertaa olemaan.

Ulkoasu on se, missä Monster Pro Wrestling loistaa. Monsterit ovat isoja, oudon näköisiä sekä ennen kaikke koomisia. Sitä ovat myös hyökkäysten valinna jälkeen nähtävät animaatiot, jossa monsterit mähisevät, tekevät loitsuja ja ties vaikka mitä. Kaikkea tätä leimaavat yliampuvat reaktiot ja ilmeet, jotka ovat oikeasti huvittavia. Tietysti valmiiksi purkitettuihin animaatioihin tottuu nopeasti, mutta ensimmäiset pari tuntia tämä on huipputason komiikkaa. Myös musiikki on menevää renkutusta ja tukee hyvin pelin tunnelmaa, vaikkakin olisin kaivannut useampaa kuin yhtä biisiä matsien ajaksi.

Monster Pro Wrestling on parhaimmillaan koomisena kuriositeettina, jonka parissa viihtyy yhden illan ja läpipeluun verran. Sen pidemmälle pelin äärimmäisen simppeli ja tuuriin perustuva pelattavuus ei kanna. Siitä huolimatta tämä on ehdottomasti pelaamisen arvoinen, etenkin jos arvostaa pelihistorian erikoisempia  kummajaisia. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


 


Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more