Skip to main content

Monsterit Molskilla

 Moi,

Tällä viikolla on luvassa vaihtelua pitkän Famicom-putken jälkeen. Vaihdamme konsolia PC Engineen ja pelinä on Tonkin Housen vuonna 1991 kehittämä Monster Pro Wrestling.

Wrestlinkiä on siis jälleen tarjolla. Mutta, tämä peli ei ole ollenkaan ajalleen tyypillinen napinhakkaukseen perustuva paininta, vaan vuoropohjainen rpg. Kuulostaako erikoiselta ratkaisulta painipelille? No, se ei suinkaan ole ainoa erikoinen asia, mitä tähän peliin liittyy.

Itse idea on hyvin simppeli: Alussa luodaan hahmo, joka tapahtuu siten, että pelaaja valitsee yhden tarjolla olevista omituisista otuksista ja sen jälkeen jakaa saatavilla olevat kykypisteet eri osa-alueiden kesken. Mitään sen kummempaa infoa ei ole tarjolla, edes ohjekirjassa, joten ominaisuuksien hyödyt on joko pääteltävä tai opittava käytännössä. Pelin tarina sijoittuu kaukaiseen vuoteen 1999, jolloin ilmeisesti ihmiskunta asuu maanalaisissa kaupungeissa jonne jonkun sortin Belsebuub lähettää hirviöitä taistelemaan showpainimatseissa. Professori Yamato ottaa haasteen vastaan ja kehittää geenimanipulaatiolla oman urhonsa, jonka tarkoitus on kyykyttää kaikki muut ja kaiketi tämä jollain syöksee vallasta ihmiskuntaa kiusaavan pahiksen. Ei sen epäjohdonmukaisempi kuin mikään WWE:n juoniuvioistakaan, joten hyväksytään. 

Sitten on aika siirtyä itse otteluun. Peli on menupohjainen rpg, jossa ensin valitaan tekniikka, jota halutaan käyttää ja sitten painetaan nappia, jolloin yläkulmassa kovalla vauhdilla rullaava numerosarja arpoo luvun, joka on hyökkäyksen “osumatarkkuus”. Puolustava osapuoli tekee saman ja kumpi saa isomman luvun, voittaa ja saa oman liikkeensä läpi, joka tekee vauriota, debuffeja ja niin poispäin. Kun hit pointisit ovat nollissa, niin hirviö on kellistetty. Mukana on siis reippaasti satunnaisuutta, sillä hyökkäyksen osumatarkkuus arvotaan. Tähän lukuun voi vaikuttaa hieman valinnoillaan ja muka  on kivi, paperi, sakset -elementtiä, sillä jotkut liikkeet ovat selvästi tehokkaampia tietyissä tilanteissa. Nämä vaan pitää kaikki oppia kokeilemalla. Matsien jälkeen saa lisää kokemuspisteitä sekä tilaisuuden oppia itselleen yksi vastustajan liikkeistä.    

Pelin vaikeustaso on vaihteleva. Koska mukana on niin paljon satunnaisuutta, toisinaan tuntuu, että peli vaan “päättää” voittaa tai hävitä, riippuen siitä millä tuulella sattuu olemaan. Myös hävityistä matseista saa kokemusta, joten teoriassa pelin voi pelata läpi väkisin pelkällä kärsivällisydellä. Kokemus tuntuu joka palkitsevalta tai turhauttavalta ihan sen mukaan, millainen tuuri sattuu milläkin kertaa olemaan.

Ulkoasu on se, missä Monster Pro Wrestling loistaa. Monsterit ovat isoja, oudon näköisiä sekä ennen kaikke koomisia. Sitä ovat myös hyökkäysten valinna jälkeen nähtävät animaatiot, jossa monsterit mähisevät, tekevät loitsuja ja ties vaikka mitä. Kaikkea tätä leimaavat yliampuvat reaktiot ja ilmeet, jotka ovat oikeasti huvittavia. Tietysti valmiiksi purkitettuihin animaatioihin tottuu nopeasti, mutta ensimmäiset pari tuntia tämä on huipputason komiikkaa. Myös musiikki on menevää renkutusta ja tukee hyvin pelin tunnelmaa, vaikkakin olisin kaivannut useampaa kuin yhtä biisiä matsien ajaksi.

Monster Pro Wrestling on parhaimmillaan koomisena kuriositeettina, jonka parissa viihtyy yhden illan ja läpipeluun verran. Sen pidemmälle pelin äärimmäisen simppeli ja tuuriin perustuva pelattavuus ei kanna. Siitä huolimatta tämä on ehdottomasti pelaamisen arvoinen, etenkin jos arvostaa pelihistorian erikoisempia  kummajaisia. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


 


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...