Skip to main content

Pommit paukkuvat jälleen

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on muodikkaasti trilogian kolmas osa, nimittäin Kolmas Bomberman-peli blogin historiassa. Itse peli on kylläkin osa 2, eli Bomberman 2 Famicomille. Pelin on kehittänyt ja julkaissut Hudson Soft vuonna 1991. Tämä on muuten se versio Bombermanista, joka on julkaistu Euroopassa nimellä Dynablaster mm. Amigalle. 

Tällä kertaa yksinpelissä on tarina, jossa Musta Bomberman lavastaa Valkoisen Bombermanin syylliseksi pankkiryöstöön (kirjaimellisesti ojentaa Karhukopla-tyylisen rahasäkin Valkoiselle ja poliisiauto ajaa välittömästi paikalle). Tästä seuraa putkareissu, josta Bombermanin pitää tietenkin paeta ja puhdistaa maineensa. 

Pelattavuus on tuttua Bombermania. Hahmoa ojataan ristiohjaimella, A jättää pommin, joka räjähtää muutaman sekunnin kuluttua. B on kaukosäätimellä räjäytystä varten, kunhan sen löytää. Mukana ovat kaikki tutut power upit, niin kuin lisäpommit, räjähdysten koko, jo mainittu kaukosäädin. Se, mikä tässä on erona Famicomin ensimmäiseen Bombermaniin, niin hahmo liikkuu sujuvammin ja liukkaammin, mikä nostaa pelin vauhtia. Tämä on varsin tervetullut uudistus, sillä ensimmäinen peli oli paikoitellen puuduttavan hidas. Vaikeustaso on aika lailla ennallaan. Muutama uusi vihollistyyppi on kinkkisempi kuin ennen, mutta suurin osa kuolemista tulee edelleen hätäillessä pommien kanssa ja nalkittamalla itsensä nurkkaan huolimattomuuttaan.



Ulkoasu on ottanut pari askelta eteenpäin ja nyt peli alkaa jo muistuttaa sitä, millaiseksi moni mieltää Bombermanin tänä päivänä. Myös musiikkia on sovitettu uudelleen menevämmäksi versioksi tutusta Bombermanin tunnarista. Spritet ovat Hudsonille tyypilliseen tapaan sympaattisia ja ilmeikkäitä. Toinen tekninen uudistus on, että tällä kertaa kenttä ei rajoitu yhteen ruutuun, vaan voi scrollata. 



Bomberman 2 on täysin tänäkin päivänä pelattava versio klassikosta ja reilu harppaus eteenpäin ensimmäisestä osasta. Oikeastaan vain puuttuvat pomotaistelut ja muutama muu yksityiskohta pitävät huolen, että PC Enginen versio säilyttää paikkansa parhaana versiona alkuperäisestä Pommimiehestä, mutta tämä on silti oikein mainio peli. NES/Famicom -versioista 2 on ehdottomasti ykkönen.    



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa).  Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...