Skip to main content

Pommit paukkuvat jälleen

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on muodikkaasti trilogian kolmas osa, nimittäin Kolmas Bomberman-peli blogin historiassa. Itse peli on kylläkin osa 2, eli Bomberman 2 Famicomille. Pelin on kehittänyt ja julkaissut Hudson Soft vuonna 1991. Tämä on muuten se versio Bombermanista, joka on julkaistu Euroopassa nimellä Dynablaster mm. Amigalle. 

Tällä kertaa yksinpelissä on tarina, jossa Musta Bomberman lavastaa Valkoisen Bombermanin syylliseksi pankkiryöstöön (kirjaimellisesti ojentaa Karhukopla-tyylisen rahasäkin Valkoiselle ja poliisiauto ajaa välittömästi paikalle). Tästä seuraa putkareissu, josta Bombermanin pitää tietenkin paeta ja puhdistaa maineensa. 

Pelattavuus on tuttua Bombermania. Hahmoa ojataan ristiohjaimella, A jättää pommin, joka räjähtää muutaman sekunnin kuluttua. B on kaukosäätimellä räjäytystä varten, kunhan sen löytää. Mukana ovat kaikki tutut power upit, niin kuin lisäpommit, räjähdysten koko, jo mainittu kaukosäädin. Se, mikä tässä on erona Famicomin ensimmäiseen Bombermaniin, niin hahmo liikkuu sujuvammin ja liukkaammin, mikä nostaa pelin vauhtia. Tämä on varsin tervetullut uudistus, sillä ensimmäinen peli oli paikoitellen puuduttavan hidas. Vaikeustaso on aika lailla ennallaan. Muutama uusi vihollistyyppi on kinkkisempi kuin ennen, mutta suurin osa kuolemista tulee edelleen hätäillessä pommien kanssa ja nalkittamalla itsensä nurkkaan huolimattomuuttaan.



Ulkoasu on ottanut pari askelta eteenpäin ja nyt peli alkaa jo muistuttaa sitä, millaiseksi moni mieltää Bombermanin tänä päivänä. Myös musiikkia on sovitettu uudelleen menevämmäksi versioksi tutusta Bombermanin tunnarista. Spritet ovat Hudsonille tyypilliseen tapaan sympaattisia ja ilmeikkäitä. Toinen tekninen uudistus on, että tällä kertaa kenttä ei rajoitu yhteen ruutuun, vaan voi scrollata. 



Bomberman 2 on täysin tänäkin päivänä pelattava versio klassikosta ja reilu harppaus eteenpäin ensimmäisestä osasta. Oikeastaan vain puuttuvat pomotaistelut ja muutama muu yksityiskohta pitävät huolen, että PC Enginen versio säilyttää paikkansa parhaana versiona alkuperäisestä Pommimiehestä, mutta tämä on silti oikein mainio peli. NES/Famicom -versioista 2 on ehdottomasti ykkönen.    



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...