Skip to main content

Vuoristoradalla

 Moi,

Tällä kertaa vuorossa on lootan avausta tutulla aiheella. Kusti toi pari päivää sitten paketin, joka sisälsi viidennen kuudesta Transformers Masterpiece Trainbotista. Katsotaan siis, miltä näyttää Transformers Masterpiece MPG-05 Seizan, joka muodostaa Junabotti-tiimin jäsenenä Combiner Raidenin oikean käsivarren sekä osan oikeaa jalkaa. Jos aiemmat porukan jäsenet ovat menneet jostain syystä ohi, niin kannattaa vilkaista ennen tätä vanhemmat postaukset. 

Tuttu musta Masterpiece-loota paljastaa sisältään tutut osat, eli itse Seizan junamuodossa, pari pätkää raiteita, pyssy sekä Raidenille kuuluvat osat, kaksi pyssyä lisää sekä iso “valomiekka”. Tämän lisäksi mukana on myös junan keulaan kiinnitettävä vaihto-osa, jolla voi vaihtaa virallisen junan merkinnän tilalle Autobot-logon. Mukana tulee tietysti myös ominaisuudet paljastava kortti sekä ohjeet. 

Kuten muidenkin sarjan Junabottien kanssa, niin myös Seizan on junamuodossa lähes täydellinen. Takara on tehnyt yhteistyötä tytäryhtiö Tomyn Tomytec-osaston kanssa, joka erikoistuu junien pienoismalleihin joten lopputuloksena on realistisin mahdollinen juna, joka vielä muuttuu myös robotiksi. Junan malli on muuten  Hakuchō 485 Sarjan Limited Express -juna, joka otettiin käyttöön 60-luvun puolivälissä, mutta niitä on edelleen joitakin liikenteessä 2000-luvulla uudistettuina versioina. Etenkin veturin keulan helposti tunnistettava malli viehättää, sekä tietysti omaleimainen sininen kyltti edessä. Muutenkin maalaus ja yksityiskohdat ovat täydelliset ilman mitään havaittavia virheitä.

Muuntautuminen on hyvin samankaltainen kuin Suikenin, joka on rakenteeltaan lähes sama ja Raidenin vasen käsi. Juna katkeaa ensimmäisestä kolmanneksesta kahtia ja lyhyemmästä pätkästä tulee selkäreppu, tai Raidenin jalkaosa. Muuntautuminen on miellyttävän simppeli, etenkin Suikenin jo kertaalleen nähneenä, mutta muutenkin nämä kaksi viimeisintä ovat olleet yksinkertaisempia vaiheiltaan kuin vaikkapa aiemmat Shouki tai Yukikaze. Parissa kohtaa tiukassa olleet ohuet junan kattopaneelit aiheuttivat karmivia hetkiä, sillä niitä piti kiskoa melko voimalla irti toisistaan ja ne ovat ohuita. Kaikki kuitenkin irtosi loppujen lopuksi ehjänä.

Robottimuoto on toimiva ja tyylikäs, pidän erityisesti Café Latte -värisen kropan, kiiltävän mustan ja punaisten raitojen yhdistelmästä. Seizan pitää muuten ainoana Junabottina Optimus Primen tyylistä kasvonaamiota, mikä erottaa ulkonäön selvästi muista. Liikkuvuutta on mukavasti, mutta rajoitteena on lievä takapainoisuus, joten ihan missä tahansa asennossa tämä ei pysy pystyssä. 

Seizan on toiseksi viimeinen Junabotti, joten Raiden-projekti alkaa olla lopuillaan. Porukan viimeinen jäsen Kaen ilmestyy ennakkotietojen mukaan Helmikuussa, joten sitten päästään ihailemaan ensimmäistä koskaan omistamaani Transformers Combineria. Ei sillä, etteikö näissä riittäisi ihasteltavaa jo ihan yksinäänkin. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...