Skip to main content

Vuoristoradalla

 Moi,

Tällä kertaa vuorossa on lootan avausta tutulla aiheella. Kusti toi pari päivää sitten paketin, joka sisälsi viidennen kuudesta Transformers Masterpiece Trainbotista. Katsotaan siis, miltä näyttää Transformers Masterpiece MPG-05 Seizan, joka muodostaa Junabotti-tiimin jäsenenä Combiner Raidenin oikean käsivarren sekä osan oikeaa jalkaa. Jos aiemmat porukan jäsenet ovat menneet jostain syystä ohi, niin kannattaa vilkaista ennen tätä vanhemmat postaukset. 

Tuttu musta Masterpiece-loota paljastaa sisältään tutut osat, eli itse Seizan junamuodossa, pari pätkää raiteita, pyssy sekä Raidenille kuuluvat osat, kaksi pyssyä lisää sekä iso “valomiekka”. Tämän lisäksi mukana on myös junan keulaan kiinnitettävä vaihto-osa, jolla voi vaihtaa virallisen junan merkinnän tilalle Autobot-logon. Mukana tulee tietysti myös ominaisuudet paljastava kortti sekä ohjeet. 

Kuten muidenkin sarjan Junabottien kanssa, niin myös Seizan on junamuodossa lähes täydellinen. Takara on tehnyt yhteistyötä tytäryhtiö Tomyn Tomytec-osaston kanssa, joka erikoistuu junien pienoismalleihin joten lopputuloksena on realistisin mahdollinen juna, joka vielä muuttuu myös robotiksi. Junan malli on muuten  Hakuchō 485 Sarjan Limited Express -juna, joka otettiin käyttöön 60-luvun puolivälissä, mutta niitä on edelleen joitakin liikenteessä 2000-luvulla uudistettuina versioina. Etenkin veturin keulan helposti tunnistettava malli viehättää, sekä tietysti omaleimainen sininen kyltti edessä. Muutenkin maalaus ja yksityiskohdat ovat täydelliset ilman mitään havaittavia virheitä.

Muuntautuminen on hyvin samankaltainen kuin Suikenin, joka on rakenteeltaan lähes sama ja Raidenin vasen käsi. Juna katkeaa ensimmäisestä kolmanneksesta kahtia ja lyhyemmästä pätkästä tulee selkäreppu, tai Raidenin jalkaosa. Muuntautuminen on miellyttävän simppeli, etenkin Suikenin jo kertaalleen nähneenä, mutta muutenkin nämä kaksi viimeisintä ovat olleet yksinkertaisempia vaiheiltaan kuin vaikkapa aiemmat Shouki tai Yukikaze. Parissa kohtaa tiukassa olleet ohuet junan kattopaneelit aiheuttivat karmivia hetkiä, sillä niitä piti kiskoa melko voimalla irti toisistaan ja ne ovat ohuita. Kaikki kuitenkin irtosi loppujen lopuksi ehjänä.

Robottimuoto on toimiva ja tyylikäs, pidän erityisesti Café Latte -värisen kropan, kiiltävän mustan ja punaisten raitojen yhdistelmästä. Seizan pitää muuten ainoana Junabottina Optimus Primen tyylistä kasvonaamiota, mikä erottaa ulkonäön selvästi muista. Liikkuvuutta on mukavasti, mutta rajoitteena on lievä takapainoisuus, joten ihan missä tahansa asennossa tämä ei pysy pystyssä. 

Seizan on toiseksi viimeinen Junabotti, joten Raiden-projekti alkaa olla lopuillaan. Porukan viimeinen jäsen Kaen ilmestyy ennakkotietojen mukaan Helmikuussa, joten sitten päästään ihailemaan ensimmäistä koskaan omistamaani Transformers Combineria. Ei sillä, etteikö näissä riittäisi ihasteltavaa jo ihan yksinäänkin. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv