Skip to main content

Silppuri kostaa toistamiseen

 Moi,

Tällä viikolla on luvassa paluu tuttuun aiheeseen, nimittäin viime vuoden kesällä blogissa esiintynyt TMNT: Shredder’s Revenge, joka paljastui oikein mainioksi moderniksi näkemykseksi klassisesta Turtles-mätkinnästä.Peli oli ninikin mainio, että sanoisin kyseessä olevan ehkä paras koskaan tehty TNMT-peli. Nyt peli on saanut lisäsisältöä ladattavan laajennuksen muodossa, joten katsotaan, miltä TMNT Shredder’s Revenge: Dimension Shellshock vaikuttaa. 

Dimension Shellshock esittelee kaksi uutta pelattavaa hahmoa, jotka ovat Miyamoto Usagi Stan Sakain Usagi Yojimbo -sarjakuvasta ja Silppurin tytär, Karai. Näistä kahdesta Usagi on minulle huomattavasti tutumpi hahmo ja melkein jo yksistään syy hankkia tämä dlc, mutta pelattavuudeltaan nämä kaksi eroavat toisistaan tarpeeksi, että molemmat ovat kiinnostavia lisäyksiä. Usagilla on ainoana hahmona tuplahyppy ja erittäin ulottuva isku hypyn aikana. Karai puolestaan on erittäin tehokas nopeiden combojen mätkijä. Molemmat hahmot tuntuvat oikein hyviltä. Näiden lisäksi jo olemassa olevat hahmot saavat uusia värejä ja pientä graafista kilkettä.  

Mukana on myös Dimension Shellshock -pelimuoto, jota voisi kuvata muodikkaalla termillä Roguelike. Idea on, että pelaaja saa tehtäväksi hoidella yhden ruudullisen konnia vaihtuvilla kokoonpanoilla ja tämän jälkeen aukeaa portaali, josta pääsee seuraavaan tehtävään. Mutta tässä muuten suoraviivaisessa ideassa on kekseliäs twisti, sillä tehtävät ovat eri “ulottuvuuksissa” ja pelin ulkoasu ja teema muokkautuu sen mukaan. Oli innostavaa huomata, miten peli alkaa mustavalkoisesta Eastman & Laird-indiesarjakuvan tyylisestä maailmasta ja mukana on kaikenlaista hauskaa, kasarin piirrossarjatyylistä NESin 8-bittiseen tyyliin. 

Pelissä on myös etenemismekaniikka, mikä tekee tästä Rogueliken, nimittäin kentissä on tarkoitus saada kristalleja, joiden avulla uusi portaali aukeaa. Samalla aukeaa myös valinta, jossa pitää poimia yksi kahdesta esineestä, jotka sisältävät vaihtelevia bonuksia. Valitako elämää nostava pizza, vaiko kyky pelata seuraavassa kentässä Silppurilla säästääkseen omaa hahmoa, koska koko homma pitää hoitaa yhdellä elämällä, sitten se on paluu alkuun, mutta kerättyjen kristallien avaamat helpotukset kuten esimerkiksi pidempi elämäpalkki jäävät seuraavilla yrityksillä voimaan. Meininki on yllättävän hauskaa, vaikka itse hankin tämän aluksi lähinnä uusien hahmojen takia.

Muuten peli on ennallaan, eli edelleen uusretrojen mätkintöjen parhaimmistoa ja erinomainen moninpeli. En ole yleensä dlc:n tai ylipäänsä minkään, mikä ei ole julkaisussa valmis, kokonainen peli suurin fani, mutta tässä tapauksessa olen valmis tekemään poikkeuksen ja myöntämään, että Dimension Shellshock on tervetullut lisäys. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...