Skip to main content

Silppuri kostaa toistamiseen

 Moi,

Tällä viikolla on luvassa paluu tuttuun aiheeseen, nimittäin viime vuoden kesällä blogissa esiintynyt TMNT: Shredder’s Revenge, joka paljastui oikein mainioksi moderniksi näkemykseksi klassisesta Turtles-mätkinnästä.Peli oli ninikin mainio, että sanoisin kyseessä olevan ehkä paras koskaan tehty TNMT-peli. Nyt peli on saanut lisäsisältöä ladattavan laajennuksen muodossa, joten katsotaan, miltä TMNT Shredder’s Revenge: Dimension Shellshock vaikuttaa. 

Dimension Shellshock esittelee kaksi uutta pelattavaa hahmoa, jotka ovat Miyamoto Usagi Stan Sakain Usagi Yojimbo -sarjakuvasta ja Silppurin tytär, Karai. Näistä kahdesta Usagi on minulle huomattavasti tutumpi hahmo ja melkein jo yksistään syy hankkia tämä dlc, mutta pelattavuudeltaan nämä kaksi eroavat toisistaan tarpeeksi, että molemmat ovat kiinnostavia lisäyksiä. Usagilla on ainoana hahmona tuplahyppy ja erittäin ulottuva isku hypyn aikana. Karai puolestaan on erittäin tehokas nopeiden combojen mätkijä. Molemmat hahmot tuntuvat oikein hyviltä. Näiden lisäksi jo olemassa olevat hahmot saavat uusia värejä ja pientä graafista kilkettä.  

Mukana on myös Dimension Shellshock -pelimuoto, jota voisi kuvata muodikkaalla termillä Roguelike. Idea on, että pelaaja saa tehtäväksi hoidella yhden ruudullisen konnia vaihtuvilla kokoonpanoilla ja tämän jälkeen aukeaa portaali, josta pääsee seuraavaan tehtävään. Mutta tässä muuten suoraviivaisessa ideassa on kekseliäs twisti, sillä tehtävät ovat eri “ulottuvuuksissa” ja pelin ulkoasu ja teema muokkautuu sen mukaan. Oli innostavaa huomata, miten peli alkaa mustavalkoisesta Eastman & Laird-indiesarjakuvan tyylisestä maailmasta ja mukana on kaikenlaista hauskaa, kasarin piirrossarjatyylistä NESin 8-bittiseen tyyliin. 

Pelissä on myös etenemismekaniikka, mikä tekee tästä Rogueliken, nimittäin kentissä on tarkoitus saada kristalleja, joiden avulla uusi portaali aukeaa. Samalla aukeaa myös valinta, jossa pitää poimia yksi kahdesta esineestä, jotka sisältävät vaihtelevia bonuksia. Valitako elämää nostava pizza, vaiko kyky pelata seuraavassa kentässä Silppurilla säästääkseen omaa hahmoa, koska koko homma pitää hoitaa yhdellä elämällä, sitten se on paluu alkuun, mutta kerättyjen kristallien avaamat helpotukset kuten esimerkiksi pidempi elämäpalkki jäävät seuraavilla yrityksillä voimaan. Meininki on yllättävän hauskaa, vaikka itse hankin tämän aluksi lähinnä uusien hahmojen takia.

Muuten peli on ennallaan, eli edelleen uusretrojen mätkintöjen parhaimmistoa ja erinomainen moninpeli. En ole yleensä dlc:n tai ylipäänsä minkään, mikä ei ole julkaisussa valmis, kokonainen peli suurin fani, mutta tässä tapauksessa olen valmis tekemään poikkeuksen ja myöntämään, että Dimension Shellshock on tervetullut lisäys. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more