Skip to main content

Silppuri kostaa toistamiseen

 Moi,

Tällä viikolla on luvassa paluu tuttuun aiheeseen, nimittäin viime vuoden kesällä blogissa esiintynyt TMNT: Shredder’s Revenge, joka paljastui oikein mainioksi moderniksi näkemykseksi klassisesta Turtles-mätkinnästä.Peli oli ninikin mainio, että sanoisin kyseessä olevan ehkä paras koskaan tehty TNMT-peli. Nyt peli on saanut lisäsisältöä ladattavan laajennuksen muodossa, joten katsotaan, miltä TMNT Shredder’s Revenge: Dimension Shellshock vaikuttaa. 

Dimension Shellshock esittelee kaksi uutta pelattavaa hahmoa, jotka ovat Miyamoto Usagi Stan Sakain Usagi Yojimbo -sarjakuvasta ja Silppurin tytär, Karai. Näistä kahdesta Usagi on minulle huomattavasti tutumpi hahmo ja melkein jo yksistään syy hankkia tämä dlc, mutta pelattavuudeltaan nämä kaksi eroavat toisistaan tarpeeksi, että molemmat ovat kiinnostavia lisäyksiä. Usagilla on ainoana hahmona tuplahyppy ja erittäin ulottuva isku hypyn aikana. Karai puolestaan on erittäin tehokas nopeiden combojen mätkijä. Molemmat hahmot tuntuvat oikein hyviltä. Näiden lisäksi jo olemassa olevat hahmot saavat uusia värejä ja pientä graafista kilkettä.  

Mukana on myös Dimension Shellshock -pelimuoto, jota voisi kuvata muodikkaalla termillä Roguelike. Idea on, että pelaaja saa tehtäväksi hoidella yhden ruudullisen konnia vaihtuvilla kokoonpanoilla ja tämän jälkeen aukeaa portaali, josta pääsee seuraavaan tehtävään. Mutta tässä muuten suoraviivaisessa ideassa on kekseliäs twisti, sillä tehtävät ovat eri “ulottuvuuksissa” ja pelin ulkoasu ja teema muokkautuu sen mukaan. Oli innostavaa huomata, miten peli alkaa mustavalkoisesta Eastman & Laird-indiesarjakuvan tyylisestä maailmasta ja mukana on kaikenlaista hauskaa, kasarin piirrossarjatyylistä NESin 8-bittiseen tyyliin. 

Pelissä on myös etenemismekaniikka, mikä tekee tästä Rogueliken, nimittäin kentissä on tarkoitus saada kristalleja, joiden avulla uusi portaali aukeaa. Samalla aukeaa myös valinta, jossa pitää poimia yksi kahdesta esineestä, jotka sisältävät vaihtelevia bonuksia. Valitako elämää nostava pizza, vaiko kyky pelata seuraavassa kentässä Silppurilla säästääkseen omaa hahmoa, koska koko homma pitää hoitaa yhdellä elämällä, sitten se on paluu alkuun, mutta kerättyjen kristallien avaamat helpotukset kuten esimerkiksi pidempi elämäpalkki jäävät seuraavilla yrityksillä voimaan. Meininki on yllättävän hauskaa, vaikka itse hankin tämän aluksi lähinnä uusien hahmojen takia.

Muuten peli on ennallaan, eli edelleen uusretrojen mätkintöjen parhaimmistoa ja erinomainen moninpeli. En ole yleensä dlc:n tai ylipäänsä minkään, mikä ei ole julkaisussa valmis, kokonainen peli suurin fani, mutta tässä tapauksessa olen valmis tekemään poikkeuksen ja myöntämään, että Dimension Shellshock on tervetullut lisäys. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv