Skip to main content

15-Senttinen Taistelija: Pikkku-ukkoperjantai #22

 Moi,

Viikonlopun iloksi on taas tarjolla unboksausta. Viimeksi tunnelmoitiin Masters of the Universe-ukkojen parissa, tällä kertaa vuorossa vähän toisenlaista. Vuorossa on Bandain Tamashii Nationsin Robot Spirits MS-18E Kämpfer. Aiemmista blogiposteista tuttuja Gundamin Mobile Suiteja siis, tietysti Zeonin puolelta. Tämä kyseinen malli esiintyi vuoden 1989 OVA -sarjassa Mobile Suit Gundam 0080 War in the Pocket, pilottinaan veteraanisotilas Mikhail Kaminsky. 

MS-18E Kämpfer kehitettiin Alkuperäisen Gundamin vuoden kestäneen sodan lopulla, eikä sitä koskaan nähty vuoden 1979 sarjassa. Ideana oli valmistaa erikoisjoukkojen käyttöön sopiva “kommandomecha”, jonka voi tarvittaessa koota ja huoltaa kentällä ilman telakkaa ja raskaita ajoneuvoja. Gundamin maailmassa nämä ovat kuitenkin 18-20 metriä korkeita ja painoltaan noin 50 ja 100 tonnin välillä aseistettuna. Tuloksena oli minimaalisella panssaroinnilla varustettu nopea menopeli, johon voi lastata suuren määrän aseistusta, jotka voi ammukset käytettyään hylätä vihollislinjojen taakse ja nopeuden turvin vielä toivon mukaan onnistua palaamaan takaisin ehjin nahoin. Kämpferissa ei ollut lainkaan  esim. beam riflea, vaikka Zeonilla oli tässä vaiheessa teknologiaa valmistaa niitä, esim. Gelgoogiin, koska se veisi tehoa reaktorista ja täten moottoreista, eikä kallis varustus sovi hylättävksi. Kaksi Beam Saberia tosin löytyy, upotettuina jalkoihin. Ne oli kopioitu RX-78 Gundamin pohjalta.

Katsotaan sitten mitä lootasta löytyy: Figun lisäksi saa julmetun määrän tilpehööriä. Kaksi 192mm haulikkoa, kaksi 360mm bazookaa, kaksi Sturm Faustia, jotka muistuttavat paljon 2. maailmansodan Panzerfaustia, kaksi beam saberia ja satsi vaijerilla kiinnitettyjä magneettimiinoja. Tämän lisäksi saa kuusi suihkuturbiinien efektiä, pyssyn suuliekin, bazookan laukaisuefektin ja räjähdysefektin. Mukaan on lykätty tietysti vielä läjä vaihtokäsiä. Niin, tietysti vielä toinen antenni nuppiin, jos onnistuu murjomaan yhden poikki.  

Kämpferin murrettu sininen ja moottoreiden oranssi muodostavat todella silmää miellyttävän väriyhdistelmän, mukaan on vielä lisätty loppusilaiksena pari valkoista raitaa ja yksikkömerkintää, joita robot Spirits-sarja käyttää säästeliäästi. Itse olen tottunut lisäämään merkinnät pienoismallien siirtokuva-arkeilla, mutta tähän niitä ei oikeastaan edes tarvitse, ellei välttämättä halua. Jopa bazookoissa ja Sturm Fausteissa on intistä tutut singon varoitusmerkinnät. Tämän tason yksityiskohtia on valmiina yleensä vain kalliissa Metal Robot Spirits-sarjassa. Koko härvelin olemus on tyylikäs ja virkistävän omaperäinen. Myös Zeonille ominainen haarniska “hame” loistaa poissaolollaan, juuri yllä infopläjäyksestä mainituista syistä. Tämä ei näytä Zakulta, eikä kyllä oikein Gelgoogiltakaan, mutta silti säilyttää sen, mikä tämän “vanhan ajan” Zeonin malleissa minua miellyttää, eli ne eivät näytä “animeroboteilta” vaan joltain joka voisi melkein olla olemassa.

Liikkuvuutta on mukavasti. Niveliä löytyy jokaisen järkevän asennon saavuttamiseen ja kamera. Eli “silmä” kääntyy tuttuun tapaan. Pyssyjen mukaan lastaamiseen sai käyttää vähän aikaa ja vaivaa, mutta kaikki kiinnittyy kyytiin tiukasti, eivätkä ne heilu tai putoa. 

Kämpfer sujahti 18 suihkuturbiininsa vauhdilla aika kärkeen suosikki Robot Spiritsejäni. Yksityiskohdat ja se, että figun hinnalla saa myös tilpehööripaketin, joka on yhteensopiva kaikkien muiden sarjan mechojen kanssa käytännössä kaupanpäällisiksi tekee tästä mainion ostoksen.

Not my pic. Shoutouts to Josh Cheynee from They're Not Dolls podcast.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv