Skip to main content

Gundam VS:n Esi-isä

 Moi,

Tällä viikolla loikataan vaihteeksi Famicomin parista vuosikymmenen verran eteenpäin. Vuorossa on Bandain julkaisema Gundam Battle Master (lännessä Battle Assault) vuodelta 1997.


Olen kirjoitellut Gundam-peleistä tasaisen varmasti ja etenkin unboksausten puolella Mechoja on vilahdellut runsain mitoin. Tämä peli on ensimmäinen lajissaan 1 vs 1 taistelupelejä ja pidän tätä Gundam VS sarjan edeltäjänä. Idea on simppeli, Gundam-sarjoista tutut robotit tappelevat perinteiseen sivulta kuvattuun tyyliin, Street fighterin hengessä. Hahmoja löytyy kaikista “pää-aikajanan” eli Universal Centuryyn sijoittuvista sarjoista ja leffoista, jotka ilmestymisen aikaan, 1997 olivat ilmestyneet. Pilotit ovat kuitenkin aivan uusia ja jokaisella on pienet dialogin pätkät ja tarinan tynkä tarinamoodia varten. Ihan hauska idea, joka tuo vaihtelua hommaan, eikä aina tarvitse katsella samaa Amuron tai Charin lärviä. Meikäläisen konsoli vaan ei jostain syystä oikein tykkää lukea levyn loppuvideoita, vaikka itse levy on priimakunnossa, joten en nähnyt niitä kuin kahdella hahmolla. Hauskasti mukana on pari erikoisempaa Mechaa, kuten huvittavan kömpelön näköinen, mutta iso (peliä varten tosin roimasti pienennetty Big Zam, sekä suosikikseni muodostunut Hy Gogg (kuvissa sinertävän harmaa pitkäkätinen mecha, joka ei näytä yhtään Gundamilta). 

Itse peli toimii perinteisen tyylisesti, joskin pienillä eroilla. “Energiapalkki” on lämpö, eli reaktorin kuumeneminen, joka ei vähene, vaan täyttyy osumista ja laskee hiljalleen, jos ei ota osumia. Täydellä palkilla seuraava osuma vaurioittaa runkoa, jossa on kolme hit pointsia. Kolmannen jälkeen mechan kunto on kriittinen ja seuraava täysi vaurio tuhoaa puvun. Vaurio on korkeahko, joten matsit eivät neljästä pykälästä huolimatta ole mitenkään tuskaisen pitkiä. 

Napit ovat lyönti, potku, beam saber/muu melee ja ammunta. Projektiileja ei voi torjua, mutta jotkut hahmot voivat muodostaa suojakilven, käyttää fyysistä kilpeä tai väistää “syvyyssuunnassa”. Mechat liikkuvat melko hitaan ja painavan tuntuisesti, mikä on ihan hyvä juttu tämän kaltaiseen peliin. Erikoisliikkeitä löytyy jokunen per hahmo ja ne ovat tuttua “neljännesympyrä eteen ja lyöntiä” -tyyppisiä. 

Hahmojen liikenopeus tekee tästä hyvin erilaisen kuin suurin osa hyperaktiivisia 2D tappeluita. Tekemiset pitää vähän suunnitella etukäteen ja toisen hahmon liikkeet kannattaa olla muistissa. Myös ammunta teee tästä erikoisen, koska kaikilla hahmoilla on koko ajan käytössä oleva projektiili tai niiden sarja, jota ei voi torjua tavallisin keinoin. Ammunan vaurio on tosin matalampi kuin lähitaistelun ja niissä on pitkät animaatiot. Kaikki omintakeiset erikoisuudet yhdessä tekevät Battle Masterista hyvin omalaatuisen pelin omassa genressään. En ole erityisen vakuuttunut hahmojen tasapainosta, toiset vain tuntuivat sevästi paremmilta jo heti kättelyssä. Tosin, tuskin Gundam Battle Masterilla on mitään laajaa pro-gamer turnausskeneä, joten eipä tuolla ole suurta merkitystä.

Ulkoasu on tyylikäs. Osa spriteistä on todella isoja ja animaatiot ovat yksityiskohtaisia, joskin toisinaan erikoisesti toteutettuja, koska näyttää siltä, että jokainen raaja olisi animoitu erikseen. Taustat ovat riittävän vaihtelvat ja lisäksi ruutu zoomaa, joten Neo Geo-blogeista tuttu skaalaus löytyy tästäkin. Mechat vieläpä vaurioituvat taistelun aikana aikaansa nähden näyttävän näköisesti. Musiikki ajaa asiansa, mutta ei ole mitenkään erityisen mieleenpainuvaa, varsinkaan jos vertaa Capcomin tarttuviin renkutuksiin. Uudet pilotit ovat eksentrisiä, mutta hyvin suunniteltuja anime-tyyppejä. Tämä on tappelupeliin ihan hyvä juttu, sillä tällä, melko rajatulla mechavalikoimalla suurin osa kaanoni- piloteista olisi solttuja ja kaikissa Gundameissa perus ruskeahiuksisia MC-kuneja, mikä tekisi valikoimasta entistä yksipuolisemman. 

Gundam Battle Master on pätevä, mutta omalaatuisuutensa vuoksi ei ehkä ihan kaikille maistuva 2D -tappelu, josta huomaa, että se on sarjan ensimmäinen ja olen varma, että seuraavassa osassa monia yksityiskohtia on hiottu entistä sujuvammaksi. Ehkä tässä joku päivä katsotaan, pitääkö epäilyni paikkansa. Battle Master 2 vaan ei ole aivan halpa peli, joten katsotaan, milloin sen aika tulee. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


 


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...