Skip to main content

Gundam VS:n Esi-isä

 Moi,

Tällä viikolla loikataan vaihteeksi Famicomin parista vuosikymmenen verran eteenpäin. Vuorossa on Bandain julkaisema Gundam Battle Master (lännessä Battle Assault) vuodelta 1997.


Olen kirjoitellut Gundam-peleistä tasaisen varmasti ja etenkin unboksausten puolella Mechoja on vilahdellut runsain mitoin. Tämä peli on ensimmäinen lajissaan 1 vs 1 taistelupelejä ja pidän tätä Gundam VS sarjan edeltäjänä. Idea on simppeli, Gundam-sarjoista tutut robotit tappelevat perinteiseen sivulta kuvattuun tyyliin, Street fighterin hengessä. Hahmoja löytyy kaikista “pää-aikajanan” eli Universal Centuryyn sijoittuvista sarjoista ja leffoista, jotka ilmestymisen aikaan, 1997 olivat ilmestyneet. Pilotit ovat kuitenkin aivan uusia ja jokaisella on pienet dialogin pätkät ja tarinan tynkä tarinamoodia varten. Ihan hauska idea, joka tuo vaihtelua hommaan, eikä aina tarvitse katsella samaa Amuron tai Charin lärviä. Meikäläisen konsoli vaan ei jostain syystä oikein tykkää lukea levyn loppuvideoita, vaikka itse levy on priimakunnossa, joten en nähnyt niitä kuin kahdella hahmolla. Hauskasti mukana on pari erikoisempaa Mechaa, kuten huvittavan kömpelön näköinen, mutta iso (peliä varten tosin roimasti pienennetty Big Zam, sekä suosikikseni muodostunut Hy Gogg (kuvissa sinertävän harmaa pitkäkätinen mecha, joka ei näytä yhtään Gundamilta). 

Itse peli toimii perinteisen tyylisesti, joskin pienillä eroilla. “Energiapalkki” on lämpö, eli reaktorin kuumeneminen, joka ei vähene, vaan täyttyy osumista ja laskee hiljalleen, jos ei ota osumia. Täydellä palkilla seuraava osuma vaurioittaa runkoa, jossa on kolme hit pointsia. Kolmannen jälkeen mechan kunto on kriittinen ja seuraava täysi vaurio tuhoaa puvun. Vaurio on korkeahko, joten matsit eivät neljästä pykälästä huolimatta ole mitenkään tuskaisen pitkiä. 

Napit ovat lyönti, potku, beam saber/muu melee ja ammunta. Projektiileja ei voi torjua, mutta jotkut hahmot voivat muodostaa suojakilven, käyttää fyysistä kilpeä tai väistää “syvyyssuunnassa”. Mechat liikkuvat melko hitaan ja painavan tuntuisesti, mikä on ihan hyvä juttu tämän kaltaiseen peliin. Erikoisliikkeitä löytyy jokunen per hahmo ja ne ovat tuttua “neljännesympyrä eteen ja lyöntiä” -tyyppisiä. 

Hahmojen liikenopeus tekee tästä hyvin erilaisen kuin suurin osa hyperaktiivisia 2D tappeluita. Tekemiset pitää vähän suunnitella etukäteen ja toisen hahmon liikkeet kannattaa olla muistissa. Myös ammunta teee tästä erikoisen, koska kaikilla hahmoilla on koko ajan käytössä oleva projektiili tai niiden sarja, jota ei voi torjua tavallisin keinoin. Ammunan vaurio on tosin matalampi kuin lähitaistelun ja niissä on pitkät animaatiot. Kaikki omintakeiset erikoisuudet yhdessä tekevät Battle Masterista hyvin omalaatuisen pelin omassa genressään. En ole erityisen vakuuttunut hahmojen tasapainosta, toiset vain tuntuivat sevästi paremmilta jo heti kättelyssä. Tosin, tuskin Gundam Battle Masterilla on mitään laajaa pro-gamer turnausskeneä, joten eipä tuolla ole suurta merkitystä.

Ulkoasu on tyylikäs. Osa spriteistä on todella isoja ja animaatiot ovat yksityiskohtaisia, joskin toisinaan erikoisesti toteutettuja, koska näyttää siltä, että jokainen raaja olisi animoitu erikseen. Taustat ovat riittävän vaihtelvat ja lisäksi ruutu zoomaa, joten Neo Geo-blogeista tuttu skaalaus löytyy tästäkin. Mechat vieläpä vaurioituvat taistelun aikana aikaansa nähden näyttävän näköisesti. Musiikki ajaa asiansa, mutta ei ole mitenkään erityisen mieleenpainuvaa, varsinkaan jos vertaa Capcomin tarttuviin renkutuksiin. Uudet pilotit ovat eksentrisiä, mutta hyvin suunniteltuja anime-tyyppejä. Tämä on tappelupeliin ihan hyvä juttu, sillä tällä, melko rajatulla mechavalikoimalla suurin osa kaanoni- piloteista olisi solttuja ja kaikissa Gundameissa perus ruskeahiuksisia MC-kuneja, mikä tekisi valikoimasta entistä yksipuolisemman. 

Gundam Battle Master on pätevä, mutta omalaatuisuutensa vuoksi ei ehkä ihan kaikille maistuva 2D -tappelu, josta huomaa, että se on sarjan ensimmäinen ja olen varma, että seuraavassa osassa monia yksityiskohtia on hiottu entistä sujuvammaksi. Ehkä tässä joku päivä katsotaan, pitääkö epäilyni paikkansa. Battle Master 2 vaan ei ole aivan halpa peli, joten katsotaan, milloin sen aika tulee. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


 


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa).  Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...