Skip to main content

Gundam VS:n Esi-isä

 Moi,

Tällä viikolla loikataan vaihteeksi Famicomin parista vuosikymmenen verran eteenpäin. Vuorossa on Bandain julkaisema Gundam Battle Master (lännessä Battle Assault) vuodelta 1997.


Olen kirjoitellut Gundam-peleistä tasaisen varmasti ja etenkin unboksausten puolella Mechoja on vilahdellut runsain mitoin. Tämä peli on ensimmäinen lajissaan 1 vs 1 taistelupelejä ja pidän tätä Gundam VS sarjan edeltäjänä. Idea on simppeli, Gundam-sarjoista tutut robotit tappelevat perinteiseen sivulta kuvattuun tyyliin, Street fighterin hengessä. Hahmoja löytyy kaikista “pää-aikajanan” eli Universal Centuryyn sijoittuvista sarjoista ja leffoista, jotka ilmestymisen aikaan, 1997 olivat ilmestyneet. Pilotit ovat kuitenkin aivan uusia ja jokaisella on pienet dialogin pätkät ja tarinan tynkä tarinamoodia varten. Ihan hauska idea, joka tuo vaihtelua hommaan, eikä aina tarvitse katsella samaa Amuron tai Charin lärviä. Meikäläisen konsoli vaan ei jostain syystä oikein tykkää lukea levyn loppuvideoita, vaikka itse levy on priimakunnossa, joten en nähnyt niitä kuin kahdella hahmolla. Hauskasti mukana on pari erikoisempaa Mechaa, kuten huvittavan kömpelön näköinen, mutta iso (peliä varten tosin roimasti pienennetty Big Zam, sekä suosikikseni muodostunut Hy Gogg (kuvissa sinertävän harmaa pitkäkätinen mecha, joka ei näytä yhtään Gundamilta). 

Itse peli toimii perinteisen tyylisesti, joskin pienillä eroilla. “Energiapalkki” on lämpö, eli reaktorin kuumeneminen, joka ei vähene, vaan täyttyy osumista ja laskee hiljalleen, jos ei ota osumia. Täydellä palkilla seuraava osuma vaurioittaa runkoa, jossa on kolme hit pointsia. Kolmannen jälkeen mechan kunto on kriittinen ja seuraava täysi vaurio tuhoaa puvun. Vaurio on korkeahko, joten matsit eivät neljästä pykälästä huolimatta ole mitenkään tuskaisen pitkiä. 

Napit ovat lyönti, potku, beam saber/muu melee ja ammunta. Projektiileja ei voi torjua, mutta jotkut hahmot voivat muodostaa suojakilven, käyttää fyysistä kilpeä tai väistää “syvyyssuunnassa”. Mechat liikkuvat melko hitaan ja painavan tuntuisesti, mikä on ihan hyvä juttu tämän kaltaiseen peliin. Erikoisliikkeitä löytyy jokunen per hahmo ja ne ovat tuttua “neljännesympyrä eteen ja lyöntiä” -tyyppisiä. 

Hahmojen liikenopeus tekee tästä hyvin erilaisen kuin suurin osa hyperaktiivisia 2D tappeluita. Tekemiset pitää vähän suunnitella etukäteen ja toisen hahmon liikkeet kannattaa olla muistissa. Myös ammunta teee tästä erikoisen, koska kaikilla hahmoilla on koko ajan käytössä oleva projektiili tai niiden sarja, jota ei voi torjua tavallisin keinoin. Ammunan vaurio on tosin matalampi kuin lähitaistelun ja niissä on pitkät animaatiot. Kaikki omintakeiset erikoisuudet yhdessä tekevät Battle Masterista hyvin omalaatuisen pelin omassa genressään. En ole erityisen vakuuttunut hahmojen tasapainosta, toiset vain tuntuivat sevästi paremmilta jo heti kättelyssä. Tosin, tuskin Gundam Battle Masterilla on mitään laajaa pro-gamer turnausskeneä, joten eipä tuolla ole suurta merkitystä.

Ulkoasu on tyylikäs. Osa spriteistä on todella isoja ja animaatiot ovat yksityiskohtaisia, joskin toisinaan erikoisesti toteutettuja, koska näyttää siltä, että jokainen raaja olisi animoitu erikseen. Taustat ovat riittävän vaihtelvat ja lisäksi ruutu zoomaa, joten Neo Geo-blogeista tuttu skaalaus löytyy tästäkin. Mechat vieläpä vaurioituvat taistelun aikana aikaansa nähden näyttävän näköisesti. Musiikki ajaa asiansa, mutta ei ole mitenkään erityisen mieleenpainuvaa, varsinkaan jos vertaa Capcomin tarttuviin renkutuksiin. Uudet pilotit ovat eksentrisiä, mutta hyvin suunniteltuja anime-tyyppejä. Tämä on tappelupeliin ihan hyvä juttu, sillä tällä, melko rajatulla mechavalikoimalla suurin osa kaanoni- piloteista olisi solttuja ja kaikissa Gundameissa perus ruskeahiuksisia MC-kuneja, mikä tekisi valikoimasta entistä yksipuolisemman. 

Gundam Battle Master on pätevä, mutta omalaatuisuutensa vuoksi ei ehkä ihan kaikille maistuva 2D -tappelu, josta huomaa, että se on sarjan ensimmäinen ja olen varma, että seuraavassa osassa monia yksityiskohtia on hiottu entistä sujuvammaksi. Ehkä tässä joku päivä katsotaan, pitääkö epäilyni paikkansa. Battle Master 2 vaan ei ole aivan halpa peli, joten katsotaan, milloin sen aika tulee. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv