Moi,
Tällä viikolla on aika palata takaisin Famicomin pariin. Vuorossa on Tecmon vuonna 1986 julkaisema Solomon’s Key (Solomon no Kagi).
Tämä on yksi niistä peleistä, jotka minulla oli kersana. En tosin koskaan päässyt lähellekään loppua, sillä en ollut tietoinen continue-koodista (Game Over screenissa pohjaan ylös, A ja B). Sen kuitenkin muistan, että peli oli yllättävän kuumottava, hirviöt, äänet ja varsinkin nirrinlähtö, jota korosti dramaattinen hahmon ilme ja musiikki jäi mieleen. Nyt katsotaan, miltä tämä vaikuttaa nykyään.
Solomon’s Keyn idea on että velho Danan pitää pelastaa maan alle demonien vangitsemat keijut. Tämä hoituu toimintapuzzleja selvittämällä ja niitä löytyy reippaat 48 kappaletta, jotka on jaettu 12 horoskooppimerkin teemaisesti. Danan erikoisuus on se, että hän voi taikoa kivisiä kuutioita ilmasta ja hävittää niitä taikasauvalla. Koko peli pyörii tämän mekaniikan ympärillä. Jokaisesta kentästä pitää hakea ensin avain, jolloin uloskäynnin portti aukeaa. Kuulostaa simppeliltä, mutta käytännössä vaatii kekseliäisyyttä palikoiden käytössä sekä aika paljon myös sorminäppäryyttä, sillä pelissä myös hypitään ja väistellään usein aika nopeita vihulaisia. Marion tapaan myös hyppäämällä voi hajottaa kiviä, tämä tosin vie kaksi osumaa. Vain ruskeat kivet voi tuhota, harmaat pysyvät siinä missä jököttävät.
Yleensä kentän suorittaminen menee näin: Dana tekee reittiä itselleen hajottamalla luomalla kiviä, tekee niistä nalkkeja vihollisille, tai asettaa niitä esimerkiksi tulipalloja ampuvan vihollisen eteen. Kaikki pitää yleensä miettiä aika tarkkaan ja olla lisäksi ripeä, sillä henki lähtee yhdestä osumasta ja aikarajakin on. Kentistä löytyy bonusesineitä, joita tärkeimmät ovat pullossa olevat tulipallot, joilla voi tuhota yhden vihollisen B-napilla. Super-tulipallo jatkaa matkaansa usean vihollisen läpi, kunnes häviää kuljettuan jonkin aikaa. Tulipallot ovat iso apu, mutta harvassa.
Vaikeustaso on kiperä, lukuunottamatta aivan ensimmäisiä kenttiä. Jo kymmenen paikkeilla alkaa vaatimustaso olla kova. Kekseliäisyyden lisäksi on ajoitus ja sorminäppäryys oltava kunnossa, jos meinaa edes haaveilla koko pelin läpäisemisestä. Continue auttaa paljon, mutta näin pitkään peliin olisin ottanut mielelläni salasanan.
Ulkoasu ja äänet nousevat melkoisen korkealla Famicom mittapuulla. Kaikki on aika pientä ja simppeliä ensinäkemältä, mutta spritejen teema ja tyyli on hyvää Halloween-hirviömeininkiä ja niitä on paljon. Etenkin erityyppiset viholliset, joilla on kaikilla oma käyttätymisensä tekivät näin paljon pelejä nähneenä melkoisen vaikutuksen. Niitä on helposti tusinan verran ja jokainen jää mieleen. Ja kyllä, se kuolinanimaatio ja epävireinen jingle on edelleen karmiva. Pelasin parisenkymmentä kenttää yhtenä iltana, sitten piti antaa periksi, joten koko pelin läpäiseminen on aikamoinen suoritus. Oispa password.
Solomon’s Key on mainio toimintapuzzle, aivan NESin kärkipäätä. En osaa sanoa, kuinka tunnettu tämä lopulta on, mutta suosittelen kokeilemaan, sillä se on kestänyt aikaa erittäin hyvin.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments