Skip to main content

Kestävyysurheilua

 Moi,

Tänään on Tokion olympialaisten viimeinen päivä (paralympialaiset tosin vasta alkavat) joten ohjelmistossa on sporttia. Vuorossa on The Triathlon Famicomille. Pelin on julkaissut K Amusements vuonna 1988.

Triathlon, tuo erikoinen kestävyyslaji, jossa ensin uidaan avovedessä 1.5 km, sitten pyöräillään 40 km ja lopuksi on vuorossa 10 km juoksu. Näitä on pidempiä ja lyhyempiäkin versioita, mutta tämä lienee olympiaadien “virallinen” matka.


Tämä Famicomin Triathlon on perinteinen urheilupeli, kuten arvata saattaa. Ideana on että ensin valitaan yksi urheilu-urhoista, joiden ominaisuudet vaihtelevat hieman lajista riippuen ja sitten tarkoituksena on suorittaa kaikki lajit perän jälkeen ennenkuin aika tai joka lajin välillä vain hieman palautuva staminamittari loppuvat. Kestävyyttä pitää siis suunnitella koko kisaa silmällä pitäen, eikä vain lajikohtaisesti, mikä on ihan jännä erikoisuus.


- Uinnissa uidaan U:n muotoisella radalla, jossa B-nappi kiihdyttää, A haukkaa happea ja palauttaa      staminaa. Matkallä väistellään muita uimareita, ratapoijuja, sekä meduusoja ja pyörteitä.

- Pyöräilyssä B kiihdyttää, A jarruttaa. Laji on kuvattu autopelin tapaan ylhäältä päin ja reitin valinnalla   on väliä. Samalla on väisteltävä muita fillaroitsijoita ja vältettävä ajamasta metsään.   

- Juoksussa B kiihdyttää ja A hyppää esteiden yli. Tämä on enemmän esterata kuin maantiejuoksua.


Kaikissa lajeissa on hieman oma, eriskummallinen ohjaustuntumansa, mihin on totuteltava, muuten hommasta ei tule mitään ja ensimmäiset kerrat ovatkin melko tragikoomisia räpellyksiä. Tämä on yleistä varhaisille urheilupeleille ja sama juttu tuntuu toistuvan aina pelistä riippumatta. Jokusen yrityksen jälkeen homma alkaa sujua ja lopulta peli on ohi minuuteissa. Tässä tosiaan on vain kolme lajia, jotka kestävät vain muutaman minuutin ja sitten on jäljellä enää “special” -mode joissa joka lajiin on lisätty pieni jippo ja rata on erilainen:


- Uinnissa pelaajaa jahtaa hai D:

- Pyöräilyssä ajetaan avaruudessa ja pelaajaa ahdistelee UFO O.o

- Juoksu tapahtuu yöllä, jolloin esteet on vaikea nähdä

Tämän lisäksi muuta ei ole tarjolla, joten homma on ohi melko nopeasti. Peli on kin selvästi tarkoitettu kavareiden kanssa kisailuun, kuten lähes kaikki tämän ajan sporttipelit. Esimerkiksi Track & Fieldia pelanneet tietävät, mitä odottaa.

Triathlon on ihan hauska, pieni, kolme minipeliä sisältävä tapaus jolta ei kannata odottaa mitään erikoista. Muutaman euron hinnalla kiva kuriositeetti erikoisemmasta lajista. Bonuksena kansikuvan triathlonisiti on huvittavan näköinen.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone




Comments

Anonymous said…
Hahhah, ois tullut Tokionkin triathlonisteillä vipinää kinttuihin jos uimarien perään olisi lähtenyt muutama hai :D Oliko uinti yhtään helpompaa kuin Track & Fieldin räpiköinti?
Snou
Malone said…
On se uinti ainakin nappuloiden hakkaamisen osalta helpompi, ei tarvitse äheltää jotain mystistä ajoitusta. Tässä se vaikeus tulee enemmän ohjauksesta, sillä ukko liukuu ja kääntyy vähän viiveellä, niinkuin vene, joten aluksi meinaa kauhoa ratapoijuihin joka kurvissa. Siihen tottuu ja sitten on kyllä reippaasti helpompi Track &Fieldin kroolaus.

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv