Skip to main content

Kestävyysurheilua

 Moi,

Tänään on Tokion olympialaisten viimeinen päivä (paralympialaiset tosin vasta alkavat) joten ohjelmistossa on sporttia. Vuorossa on The Triathlon Famicomille. Pelin on julkaissut K Amusements vuonna 1988.

Triathlon, tuo erikoinen kestävyyslaji, jossa ensin uidaan avovedessä 1.5 km, sitten pyöräillään 40 km ja lopuksi on vuorossa 10 km juoksu. Näitä on pidempiä ja lyhyempiäkin versioita, mutta tämä lienee olympiaadien “virallinen” matka.


Tämä Famicomin Triathlon on perinteinen urheilupeli, kuten arvata saattaa. Ideana on että ensin valitaan yksi urheilu-urhoista, joiden ominaisuudet vaihtelevat hieman lajista riippuen ja sitten tarkoituksena on suorittaa kaikki lajit perän jälkeen ennenkuin aika tai joka lajin välillä vain hieman palautuva staminamittari loppuvat. Kestävyyttä pitää siis suunnitella koko kisaa silmällä pitäen, eikä vain lajikohtaisesti, mikä on ihan jännä erikoisuus.


- Uinnissa uidaan U:n muotoisella radalla, jossa B-nappi kiihdyttää, A haukkaa happea ja palauttaa      staminaa. Matkallä väistellään muita uimareita, ratapoijuja, sekä meduusoja ja pyörteitä.

- Pyöräilyssä B kiihdyttää, A jarruttaa. Laji on kuvattu autopelin tapaan ylhäältä päin ja reitin valinnalla   on väliä. Samalla on väisteltävä muita fillaroitsijoita ja vältettävä ajamasta metsään.   

- Juoksussa B kiihdyttää ja A hyppää esteiden yli. Tämä on enemmän esterata kuin maantiejuoksua.


Kaikissa lajeissa on hieman oma, eriskummallinen ohjaustuntumansa, mihin on totuteltava, muuten hommasta ei tule mitään ja ensimmäiset kerrat ovatkin melko tragikoomisia räpellyksiä. Tämä on yleistä varhaisille urheilupeleille ja sama juttu tuntuu toistuvan aina pelistä riippumatta. Jokusen yrityksen jälkeen homma alkaa sujua ja lopulta peli on ohi minuuteissa. Tässä tosiaan on vain kolme lajia, jotka kestävät vain muutaman minuutin ja sitten on jäljellä enää “special” -mode joissa joka lajiin on lisätty pieni jippo ja rata on erilainen:


- Uinnissa pelaajaa jahtaa hai D:

- Pyöräilyssä ajetaan avaruudessa ja pelaajaa ahdistelee UFO O.o

- Juoksu tapahtuu yöllä, jolloin esteet on vaikea nähdä

Tämän lisäksi muuta ei ole tarjolla, joten homma on ohi melko nopeasti. Peli on kin selvästi tarkoitettu kavareiden kanssa kisailuun, kuten lähes kaikki tämän ajan sporttipelit. Esimerkiksi Track & Fieldia pelanneet tietävät, mitä odottaa.

Triathlon on ihan hauska, pieni, kolme minipeliä sisältävä tapaus jolta ei kannata odottaa mitään erikoista. Muutaman euron hinnalla kiva kuriositeetti erikoisemmasta lajista. Bonuksena kansikuvan triathlonisiti on huvittavan näköinen.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone




Comments

Anonymous said…
Hahhah, ois tullut Tokionkin triathlonisteillä vipinää kinttuihin jos uimarien perään olisi lähtenyt muutama hai :D Oliko uinti yhtään helpompaa kuin Track & Fieldin räpiköinti?
Snou
August 8, 2021 at 4:40 AM
Malone said…
On se uinti ainakin nappuloiden hakkaamisen osalta helpompi, ei tarvitse äheltää jotain mystistä ajoitusta. Tässä se vaikeus tulee enemmän ohjauksesta, sillä ukko liukuu ja kääntyy vähän viiveellä, niinkuin vene, joten aluksi meinaa kauhoa ratapoijuihin joka kurvissa. Siihen tottuu ja sitten on kyllä reippaasti helpompi Track &Fieldin kroolaus.
August 8, 2021 at 5:01 AM
Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more