Skip to main content

Minulla on Voimaa! Pikku-ukkoperjantai #21

 Moi,

Viikonlopun iloksi nopea unboksaus ja nostalgiapläjäys. Ostin tällä viikolla näin ykskaks yllättäen kolme figuuria, jopa ihan perus kotimaisen kaupan hyllyltä! Tämä oli liian hyvä tilaisuus ohitettavaksi ja lisäksi tähän parivaljakkoon sisältyy niin paljon muistoja, että päätin laittaa joitain niistä tähän blogipostiin. Nyt avataan Masters of the Universe Origins He-Man ja Skeletor, sekä Battle Cat!

Origins on Mattelin uudehko figuurisarja, minkä pointtina on tehdä hyvin lähelle alkuperäisiä muistuttavia MotU-figuureja kohtuullisella hintalapulla ja hieman modernimmalla liikkuvuudella. Näiden figujen suoraan 80-luvulta napattu taustapahvin kuvitus herätti huomion ja aiheutti välittömän nostalgiaryöpyn, nimittäin Skeletor oli meikäläisen ensimmäinen action figuuri, sekä ensimmäinen lelu, jonka muistan yksityiskohtaisesti vieläkin. Se on todennäköisesti myös suurin yksittäinen syy, miksi minusta tuli tämmöinen lelujen keräilijä vielä aikamiehenäkin. :D

Tarina menee näin:  Vuosi on 1984 tai 1985 Vaajakoskella. Olin yleensä päivähoidossa mummollani, koska molemmat vanhempani olivat päivät töissä. Touhusimme omiamme iltapäivään saakka, mihin liittyi monesti pieniä reissuja lähialueille tai kaupassa käyntiä sun muuta. No, eräänä päivänä menimme lähellä sijaitsevaan S-Market Vaajalaan, missä iskin silmäni johonkin leluosastolla: Se oli värikäs paketti, jonka muovisessa kuplassa oli sininen jäbä, jolla oli luurangon naama ja huppu! Vähän pelottava, mutta samalla aivan järkyttävän jännä. Kinusin ilmeisesti sen verran tehokkaasti, että mummo heltyi (Kiitos kaikesta Kylli-mummo ja terveiset pilven reunalle) ostamaan sen. Siitä alkoi vuosia kestävä Masters of the Universe -mania, jonka päätteeksi laskin tässä joskus, että minulla oli nelisenkymmentä ukkoa, Grayskull-linna ja ajoneuvo tai pari.Tietysti myös sarjiksia oli ja piirrettyä tuli tapitettua. Valitettavasti suurin osa on kadonnut tai nuorempi serkkupoika aikoinaan tuhonnut. Jossain vaiheessa He-Man ja kumppanit jäivät taka-alalle, mutta säilytin kuitenkin aina jonkin sortin pienen pojan muistot jossain pääkopan sopukoissa, josta nyt voidaankin siirtyä tähän päivään ja katsomaan, miltä nämä uusretrot figuurit näyttävät ja tuntuvat.

Kuten sanoin, paketit itsessään aiheuttavat nostalgian tunteita ja niitä oli yllättävän vaikea tärvellä, jotta pääsin käsiksi figuihin. Järki kuitenkin voitti, nämä eivät ole kalliita, tai alkuperäisiä, joista saisi nykyään maksaa satoja euroja. He-Man ja Skeletor ovat molemmat samalla kropalla, kuten kuuluukin, Skeletorin kädet ja jalat on vain vaihdettu. He-Manin pää ei ole sama kuin alunperin, vaan vähän “sarjakuvamaisempi” näkemys. Tämä ei suuremmin haittaa, mutta olisin silti ottanut identtisen. Myös varusteissa on pikku eroja alkuperäisiin, mutta kyllä ne pääosin tuntuvat siltä kuin pitääkin. Niveliä näissä on enemmän, mikä on periaatteessa hyvä juttu ja jalat eivät ole nivusista kuminauhalla kiinni, mikä on myös käytännössä hyvä juttu, kumilla kun on tapana kovettua ja haurastua iän myötä. Sanoisin, että nämä osuvat oikeaan siinä, mitä yrittävät tehdä, eli MotU-hahmoja, mitkä tuntuvat alkuperäisiltä, kuitenkaan olematta aivan samoja ja nämä ovat vielä sen verran edullisia, että näitä voi antaa lapsille murjottaviksi, alle 20€ kipale. 

Lopuksi vielä viimeinen silaus, nimittäin Battle Cat He-Manille. Tämä oli sellainen mun “oma juttu” koska en koskaan omistanut Battle Catia. Halusin nähdä viimein He-Manin ratsunsa selässä kaikessa lihaksikkuudessaan, joten hommasin vielä senkin jälkikäteen. Pakko sanoa, että tämä on edelleen yllättävän vaikutttava näky, varsinkin kun ottaa huomioon, että tässä on tullut vuosien varrella nähtyä figuureja laidasta laitaan ja joitain, jotka ovat yli 10 kertaa kalliimpia kuin tämä. En osaa verrata alkuperäiseen, mutta näyttää siltä, miltä pitääkin.

Näitä ei kannata myöskään verrata medium/high end Japani-importteihin, joita suurin osa hankinnoistani on enkä sitä aio tehdä. Masters of the Universe Origins figuurit täyttävät sopivan raon, mitä ei oikein ollut tarjolla vuosiin. Tähän jäniksenkoloon en kuitenkaan aio sukeltaa tämän enempää, sillä tiedän, että näitä on tulossa paljon ja hyllytilaa sekä rahaa on olemassa vain rajallisesti. Tämä kolmikko pärjää mainiosti keskenäänkin.  


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv