Skip to main content

Minulla on Voimaa! Pikku-ukkoperjantai #21

 Moi,

Viikonlopun iloksi nopea unboksaus ja nostalgiapläjäys. Ostin tällä viikolla näin ykskaks yllättäen kolme figuuria, jopa ihan perus kotimaisen kaupan hyllyltä! Tämä oli liian hyvä tilaisuus ohitettavaksi ja lisäksi tähän parivaljakkoon sisältyy niin paljon muistoja, että päätin laittaa joitain niistä tähän blogipostiin. Nyt avataan Masters of the Universe Origins He-Man ja Skeletor, sekä Battle Cat!

Origins on Mattelin uudehko figuurisarja, minkä pointtina on tehdä hyvin lähelle alkuperäisiä muistuttavia MotU-figuureja kohtuullisella hintalapulla ja hieman modernimmalla liikkuvuudella. Näiden figujen suoraan 80-luvulta napattu taustapahvin kuvitus herätti huomion ja aiheutti välittömän nostalgiaryöpyn, nimittäin Skeletor oli meikäläisen ensimmäinen action figuuri, sekä ensimmäinen lelu, jonka muistan yksityiskohtaisesti vieläkin. Se on todennäköisesti myös suurin yksittäinen syy, miksi minusta tuli tämmöinen lelujen keräilijä vielä aikamiehenäkin. :D

Tarina menee näin:  Vuosi on 1984 tai 1985 Vaajakoskella. Olin yleensä päivähoidossa mummollani, koska molemmat vanhempani olivat päivät töissä. Touhusimme omiamme iltapäivään saakka, mihin liittyi monesti pieniä reissuja lähialueille tai kaupassa käyntiä sun muuta. No, eräänä päivänä menimme lähellä sijaitsevaan S-Market Vaajalaan, missä iskin silmäni johonkin leluosastolla: Se oli värikäs paketti, jonka muovisessa kuplassa oli sininen jäbä, jolla oli luurangon naama ja huppu! Vähän pelottava, mutta samalla aivan järkyttävän jännä. Kinusin ilmeisesti sen verran tehokkaasti, että mummo heltyi (Kiitos kaikesta Kylli-mummo ja terveiset pilven reunalle) ostamaan sen. Siitä alkoi vuosia kestävä Masters of the Universe -mania, jonka päätteeksi laskin tässä joskus, että minulla oli nelisenkymmentä ukkoa, Grayskull-linna ja ajoneuvo tai pari.Tietysti myös sarjiksia oli ja piirrettyä tuli tapitettua. Valitettavasti suurin osa on kadonnut tai nuorempi serkkupoika aikoinaan tuhonnut. Jossain vaiheessa He-Man ja kumppanit jäivät taka-alalle, mutta säilytin kuitenkin aina jonkin sortin pienen pojan muistot jossain pääkopan sopukoissa, josta nyt voidaankin siirtyä tähän päivään ja katsomaan, miltä nämä uusretrot figuurit näyttävät ja tuntuvat.

Kuten sanoin, paketit itsessään aiheuttavat nostalgian tunteita ja niitä oli yllättävän vaikea tärvellä, jotta pääsin käsiksi figuihin. Järki kuitenkin voitti, nämä eivät ole kalliita, tai alkuperäisiä, joista saisi nykyään maksaa satoja euroja. He-Man ja Skeletor ovat molemmat samalla kropalla, kuten kuuluukin, Skeletorin kädet ja jalat on vain vaihdettu. He-Manin pää ei ole sama kuin alunperin, vaan vähän “sarjakuvamaisempi” näkemys. Tämä ei suuremmin haittaa, mutta olisin silti ottanut identtisen. Myös varusteissa on pikku eroja alkuperäisiin, mutta kyllä ne pääosin tuntuvat siltä kuin pitääkin. Niveliä näissä on enemmän, mikä on periaatteessa hyvä juttu ja jalat eivät ole nivusista kuminauhalla kiinni, mikä on myös käytännössä hyvä juttu, kumilla kun on tapana kovettua ja haurastua iän myötä. Sanoisin, että nämä osuvat oikeaan siinä, mitä yrittävät tehdä, eli MotU-hahmoja, mitkä tuntuvat alkuperäisiltä, kuitenkaan olematta aivan samoja ja nämä ovat vielä sen verran edullisia, että näitä voi antaa lapsille murjottaviksi, alle 20€ kipale. 

Lopuksi vielä viimeinen silaus, nimittäin Battle Cat He-Manille. Tämä oli sellainen mun “oma juttu” koska en koskaan omistanut Battle Catia. Halusin nähdä viimein He-Manin ratsunsa selässä kaikessa lihaksikkuudessaan, joten hommasin vielä senkin jälkikäteen. Pakko sanoa, että tämä on edelleen yllättävän vaikutttava näky, varsinkin kun ottaa huomioon, että tässä on tullut vuosien varrella nähtyä figuureja laidasta laitaan ja joitain, jotka ovat yli 10 kertaa kalliimpia kuin tämä. En osaa verrata alkuperäiseen, mutta näyttää siltä, miltä pitääkin.

Näitä ei kannata myöskään verrata medium/high end Japani-importteihin, joita suurin osa hankinnoistani on enkä sitä aio tehdä. Masters of the Universe Origins figuurit täyttävät sopivan raon, mitä ei oikein ollut tarjolla vuosiin. Tähän jäniksenkoloon en kuitenkaan aio sukeltaa tämän enempää, sillä tiedän, että näitä on tulossa paljon ja hyllytilaa sekä rahaa on olemassa vain rajallisesti. Tämä kolmikko pärjää mainiosti keskenäänkin.  


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...