Skip to main content

Kestävyysurheilua

 Moi,

Tänään on Tokion olympialaisten viimeinen päivä (paralympialaiset tosin vasta alkavat) joten ohjelmistossa on sporttia. Vuorossa on The Triathlon Famicomille. Pelin on julkaissut K Amusements vuonna 1988.

Triathlon, tuo erikoinen kestävyyslaji, jossa ensin uidaan avovedessä 1.5 km, sitten pyöräillään 40 km ja lopuksi on vuorossa 10 km juoksu. Näitä on pidempiä ja lyhyempiäkin versioita, mutta tämä lienee olympiaadien “virallinen” matka.


Tämä Famicomin Triathlon on perinteinen urheilupeli, kuten arvata saattaa. Ideana on että ensin valitaan yksi urheilu-urhoista, joiden ominaisuudet vaihtelevat hieman lajista riippuen ja sitten tarkoituksena on suorittaa kaikki lajit perän jälkeen ennenkuin aika tai joka lajin välillä vain hieman palautuva staminamittari loppuvat. Kestävyyttä pitää siis suunnitella koko kisaa silmällä pitäen, eikä vain lajikohtaisesti, mikä on ihan jännä erikoisuus.


- Uinnissa uidaan U:n muotoisella radalla, jossa B-nappi kiihdyttää, A haukkaa happea ja palauttaa      staminaa. Matkallä väistellään muita uimareita, ratapoijuja, sekä meduusoja ja pyörteitä.

- Pyöräilyssä B kiihdyttää, A jarruttaa. Laji on kuvattu autopelin tapaan ylhäältä päin ja reitin valinnalla   on väliä. Samalla on väisteltävä muita fillaroitsijoita ja vältettävä ajamasta metsään.   

- Juoksussa B kiihdyttää ja A hyppää esteiden yli. Tämä on enemmän esterata kuin maantiejuoksua.


Kaikissa lajeissa on hieman oma, eriskummallinen ohjaustuntumansa, mihin on totuteltava, muuten hommasta ei tule mitään ja ensimmäiset kerrat ovatkin melko tragikoomisia räpellyksiä. Tämä on yleistä varhaisille urheilupeleille ja sama juttu tuntuu toistuvan aina pelistä riippumatta. Jokusen yrityksen jälkeen homma alkaa sujua ja lopulta peli on ohi minuuteissa. Tässä tosiaan on vain kolme lajia, jotka kestävät vain muutaman minuutin ja sitten on jäljellä enää “special” -mode joissa joka lajiin on lisätty pieni jippo ja rata on erilainen:


- Uinnissa pelaajaa jahtaa hai D:

- Pyöräilyssä ajetaan avaruudessa ja pelaajaa ahdistelee UFO O.o

- Juoksu tapahtuu yöllä, jolloin esteet on vaikea nähdä

Tämän lisäksi muuta ei ole tarjolla, joten homma on ohi melko nopeasti. Peli on kin selvästi tarkoitettu kavareiden kanssa kisailuun, kuten lähes kaikki tämän ajan sporttipelit. Esimerkiksi Track & Fieldia pelanneet tietävät, mitä odottaa.

Triathlon on ihan hauska, pieni, kolme minipeliä sisältävä tapaus jolta ei kannata odottaa mitään erikoista. Muutaman euron hinnalla kiva kuriositeetti erikoisemmasta lajista. Bonuksena kansikuvan triathlonisiti on huvittavan näköinen.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone




Comments

Anonymous said…
Hahhah, ois tullut Tokionkin triathlonisteillä vipinää kinttuihin jos uimarien perään olisi lähtenyt muutama hai :D Oliko uinti yhtään helpompaa kuin Track & Fieldin räpiköinti?
Snou
Malone said…
On se uinti ainakin nappuloiden hakkaamisen osalta helpompi, ei tarvitse äheltää jotain mystistä ajoitusta. Tässä se vaikeus tulee enemmän ohjauksesta, sillä ukko liukuu ja kääntyy vähän viiveellä, niinkuin vene, joten aluksi meinaa kauhoa ratapoijuihin joka kurvissa. Siihen tottuu ja sitten on kyllä reippaasti helpompi Track &Fieldin kroolaus.

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...